Otsikko: Piparintuoksuista joulua
Kirjoittaja: Karolain
Ikäraja: Sallittu
Genre: Hippusillinen fluffya, lusikallinen piparminttua ja henkäys sokerisia kyyneleitä
Päähenkilöt: Dursleyn perhe
Summary: Joulu
A/N: Olen tällä viikolla kirjoittanut yllättävän paljon, vaikka nämä ovatkin olleet lyhyitä. Olen ylpeä itsestäni. Pitkään mietin, pitäisikö minun laittaa tätä vielä tänne, mutta päätin kumminkin laittaa, vaikka jouluun on vielä monta kuukautta. Mietin myös, että mitkä ovat tämän genret, mutta en keksinyt mitään kunnollista. Tämä ei olisi kumminkaan sopinut minnekään muualle kuin tänne, omasta mielestäni ainakaan. Betaa minulla ei tälläkään kertaa ole, koska en ole jaksanut lähettää tätä kenenkään muun luettavaksi. Joku sanoo että Dudley on OoC, mutta omasta mielestäni ei ole. Käsitykseni perustuu ehkä enemmän seitsemänteen kirjaan kuin muihin. Mutta nauttikaa nyt tästä ja saakaa joulukuume.
---
Dursleyden perheen joulu on aina ollut täynnä monia jouluherkkuja ja kuusen alusta on pursunnut joululahjoista joulupäivänä.
Ja niin se olisi tänä vuonnakin.
Vernon ja Petunia tiesivät, ettei heidän mussukkansa haluisi yhtään vähemmän lahjoja kuin viime vuonnakaan, joten he olivat aloittaneet joulujärjestelyt hyvissä ajoin ja lahjoja oli ostettu jo kuukautta ennen joulua. Niitä oli piilotettuna joka paikassa, mihin ei Dudleyn ajateltu katsovan. Ensimmäisen piilona oli käytetty Harryn vanhaa huonetta, komeroa portaiden alla. Sitä pidettiin aina lukossa, ihan varmuuden vuoksi. Mutta komero ei ollut järin suuri, ja lahjatkin olivat erikokoisia, niin huone tuli nopeasti täyteen ja lahjoja piti alkaa piilottaa muualle. Niitä piilotettiin myös Petunian ja Vernonin sängyn alle ja vaatekaappeihin. Myös keittiön ylimmät kaapit täytettiin lahjoilla. Harryn nykyinen huone olisi ollut tilava ja sinne olisi mahtunut lahjoja, eikä Dudley olisi uskaltanut mennä sinne, mutta eivät uskaltaneet Vernon ja Petuniakaan.
Lahjojen ostamisen lisäksi Petunia oli aloittanut viikkoa ennen joulua kaikenmoisten herkkujen valmistamisen. Valmiit ruuat Petunia vei kellarissa olevaan pakkaseen odottamaan jouluaattoa. Ruokien lisäksi hän siivosi koko talon ja olohuoneen kahteen kertaan. Petunia kävi myös ostamassa joulumarkkinoilta kasan joulukukkia ja pian koko talossa oli huumaava kukkien tuoksu.
Vernonin ei tarvinnut enää etsiä kuusta metsistä tai markkinoilta, koska he olivat pari vuotta sitten investoineet koreaan muovikuuseen. Kun aika koitti, hän haki kuusen kellarista ja yhdessä vaimonsa kanssa he koristelivat sen. Dudley ei nostanut sormeaankaan auttaakseen isäänsä ja äitiänsä jouluvalmisteluissa. Ei, hän vietti päivät pitkät huoneessaan pelaten jotain videopeliään tai tietokonettaan, tai sitten hän oli ulkona kavereidensa kanssa kiusaamassa pienempiä. Dudleyn vanhemmat eivät edes olisi voineet kuvitella pyytävänsä lastaansa auttamaan valmisteluissa, vaikka olisivat halunneet.
Oli aaton aatto, Veron ja Petunia olivat aikataulussa, kaikki oli lähes valmista. Lahjat oli jo ostettu sekä paketoitu, ja kaikki herkut, paitsi joulukalkkuna, valmistettu. Petunia oli leiponut viimeisetkin piparit ja antoi niiden nyt jäähtyä ennen kuin alkaisi kuorruttaa niitä. Vernon oli tuonut kuusen olohuoneeseen ja he olivat juuri alkamassa koristelemaan sitä, kun Dudley tuli huoneeseen.
”Mitä nyt, Duddelis?” Petunia pysähtyi kesken joulupallon laiton ja kääntyi katsomaan kysyvästi poikaansa. Dudley katseli ympärilleen, eikä vastannut vielä mitään äitinsä kysymykseen. Hän muisti vielä, kun joskus ihan pienenä oli auttanut vanhempiaan jouluvalmisteluissa ja aina innolla odottanut, jo marraskuusta lähtien, koska pääsisi tekemään joulupipareita äitinsä kanssa. Erityisen hauskaa oli ollut heitellä taikinapalloja Harrya päin. Mutta sitten Dudleysta oli tullut laiska, ja hän oli unohtanut mitä kaikkea muuta jouluna pystyi tekemään kuin avata lahjoja ja syödä. Nyt Dudley oli tullut alakertaan koska oli haistanut ilmassa vastaleivottujen joulupiparien tuoksun, joka oli tuonut hänelle mieleen lapsuusajat.
Dudley epäröi. Hän halusi auttaa vanhempiaan, kuten ennen vanhaan, mutta hän pelkäsi, että he kieltäisivät. Eiväthän he olleet häntä aikaisemminkaan pyytäneet mukaan.
”Minä… Voinko? Tuota, saanko auttaa?” Dudley katsoi varpaitaan, eikä uskaltanut nostaa katsettaan. Petunia hämmästyi niin paljon, että pudotti joulupallon käsistään. Hän vilkaisi ensin Vernonia ennen kuin kiiruhti poikansa luokse ja puristi tämän halaukseen pussaten samalla monta kertaa Dudleyn pulleita poskia. ”Tietysti saat! Mikset saisi? Haluatko nyt koristella piparit? Vai koristellaanko ensin kuusi?” Dudley irrottautui hitaasti äitinsä halauksesta ja sanoi, että haluaisi ensin koristella kuusen ja vasta sitten olisi piparien vuoro. Petunia meni miehensä luokse ja kääntyi katsomaan kuinka Dudley nosti koristelaatikosta kultaisen joulupallon ja laittoi sen kuusenoksaan. Seuraavaksi hän otti pätkän joulunarua ja kieputti sen kuusen ympärille. Yhtäkkiä Dudley pysähtyi ja kääntyi katsomaan vanhempiaan.
”Isä, äiti, ettekö te autakaan minua?” Dudley kysyi. Vernon katsoi hymyillen vaimoaan ja kääntyi sitten takaisin poikansa puoleen ja nyökkäsi vastaukseksi. He kävelivät koristelaatikon luokse ja ottivat kumpikin joulupallon käteen ja laittoivat kuuseen. Dudleykin jatkoi kuusen koristelua. Hän pyysi myös saada laittaa joulutähden kuusen latvaan. Petunia ei aluksi meinannut suostua mutta pienen suostuttelun jälkeen Dudley sai nousta jakkaran päälle ja laittaa kultaisena kimmeltävän koristetähden joulukuusen latvaan.
Kun kaikki kuusen koristeet loppuivat laatikosta, Dursleyn perhe astui muutaman askelen kauemmas katsomaan aikaansaannostaan. Dudleyn kasvoilla oli hymy ja silmät kiilsivät puhtaasta ilosta. Petunia katseli poikansa iloa kyynelet silmissä. Hän oli niin iloinen. Vernon kävi etsimässä jostakin vanhan kasettinauhurin ja laittoi joulukasetin soimaan. Pirteät joululaulut täyttivät olohuoneen musiikillaan. Sitten Dudley koristeli äitinsä kanssa kaikki joulupiparit. Hän ei muistanut milloin viimeksi hänellä olisi ollut näin hauskaa olla kotona.
Viimeiseen pipariin Dudley kirjoitti valkoisella sokerikuorrutteella ’Hyvää joulua!’
