Kiitoksia kommenteista! <33
A/N: Innostuin hieman sanasodassa, joten saatte viisi raapaletta kerralla!
24. marraskuuta 1991, lauantai
Treenit olivat ihan käsittämättömät. Tytöt supattelivat, minkä ennättivät harjoitusten aikana ja en ole koskaan eläessäni kuullut niin montaa vihjettä ja vertauskuvaa, mitä kaksoset keksivät. Voisin kuolla häpeästä ellei meillä olisi mestaruusottelua pelattavana! Ankeuttaja vieköön... Ilmeisesti Fred ja George ovat kaiken lisäksi LUKENEET päiväkirjaani tai siltä se ainakin kuulostaa... Harry on mykkä kuin saapas, mutta hän onkin vielä niin pieni, vaikka unohdan sen joskus. Huomaa Katiestakin, että hän on vain vuoden Harrya vanhempi, sillä tytön posket lehahtavat punaisiksi aina kun edes vilkaisen häneen. Mikä voisi olla pahempaa kuin tämä (jos mestaruusottelun häviämistä ei oteta lukuun tai omituisia loukkaantumisia pelikentällä)? Tuskin mikään...
1. joulukuuta 1991, maanantai
Laitoin kaksoset ja tytöt ojennukseen! Kerroin, että olen kypsä ja aikuisempi kuin joukkueeni yhteensä ja tein selväksi, että henkilökohtaiset asiani eivät kuulu pelikentälle. En olisi jaksanut enää toista päivää. En kyllä tiedä, hiljenivätkö kaksoset siksi, että olivat tukehtua nauruunsa vai ottivatko opikseen. Ainakin tytöt näyttivät sille, että todistavat olevansa kypsiä. Jatkossa mietin kahdesti, mitä päiväkirjaani kirjoitan. Onneksi en kertonut kenestä oli oikeastaan kyse. Sehän tästä olisikin vielä puuttunut. Kovat treenit pitivät minunkin ajatukseni kurissa, onneksi, koska ei tässä mitään romantiikkaa kaivata ennen tärkeitä hetkiä. Luuta suoraksi, ja eikun menoksi, sanoi eräs huispauslegenda vuosia sitten. Aika nokkelaa, joten sillä mennään eteenpäin.
22. joulukuuta 1991, sunnuntai
Aika on mennyt todella nopeasti! En voi uskoa, että nämä olivat vikat treenit ennen lomia. Joukkue on taas ollut hieman levottoman puoleinen lähestyvistä lomista – tai oikeastaan laiskanpuoleinen, mutta ehkä lepo tekee heistä entistä tehokkaampia. Vinkkasin Harrylle, että hän voisi pyytää harjoituslupaa, kun jää jouluksi Tylypahkaan. Nopeus ennen kaikkea, sanoin hänelle, joten tietää, mitä tehdä, jos hänellä on aikaa. Puhui tosin jostain ”projektista, jonka Hermione heille jätti”, mutta mikä voisi olla tärkeämpää kuin huispaus? Ei mikään! Samaa sanoin McGarmiwalle, kun hän kysyi, kuinka kokeisiin lukemisen sujuu. Ehdin kyllä lukea myöhemminkin. Vikat treenit siis ohi, ja ylihuomenna lähden perheeni kanssa reissuun. Loistavaa!
23. joulukuuta 1991, maanantai
Junamatka Lontooseen, klo 11:34. Hassua, että tunnen tavallaan jo nyt kaipausta takaisin, vaikka vasta lähdin. Aika herkkää, mutta onhan huispausjoukkue vähän niin kuin perhe. Kaksoset ovat rasavillejä mukuloita, tytöt hentoja ja ihastuttavia, Harry taas silmäterä. Ja minä kaitsin koko katrasta, ihan itse! On se aika huimaa, joten en kai voi kuin kiittää, että McGarmiwa valitsi minut kapteeniksi. En olisi uskonut, että kiintyisin joukkueeseen tällä tapaa, mutta niin siinä vain kävi. Mahtavat puoli vuotta takana! Loman jälkeen kerron kyllä koko joukkueelle, miten loistavia he ovat olleet. Lupaan sen, että muistan sanoa. Yllätän heidät myös uusilla kuvioilla, mitkä ennätän hioa loman aikana.
*
23. joukuuta 1991, maantantai-ilta
Kotona! Olen niin innoissani reissusta, että en malta pysyä nahoissani. Pitäisi kuitenkin tämä yö vielä malttaa olla ja sitten lähdetään. Heti aamutuimaan! Kotona on oikeastaan aika mukavaa, vaikka minua hieman nolottaa, kun kotona oli odottamassa kirje. Et arvaa keneltä, mutta kyllä se hieman kuumotti, kun äitini kysyi, mistä minä moisen sain! Jostain käsittämättömästä syystä se oli peikonvärisessä kuoressa ja haisikin melkein samalta.
Mäntti Flint häiritsee minua lomallakin! Eipä siinä sisältöä juuri ollut, ainoastaan taiteellinen kuva minusta tippumassa luudalta, jos verrataan siis fletkumadon taiteellisiin kykyihin. Ehkä se haju olikin Flintistä eikä peikosta, mikä siitä kirjeestä lemusi. En yllättyisi yhtään, en yhtään!