"Sinun vuorosi jatkaa elämää, ei minun." S

[hymykuoppa]

// Alaotsikko: James, Sirius (=minä kertoja) || S-ficlet

Title: "Sinun vuorosi jatkaa elämää, ei minun."
Genre: Angst
Paring: Sirius, James
Raiting: S
Summary: Onni ei välttämättä kestä ikuisesti, ja ero voi olla hyvinkin tuskainen, vaikka henkilö koittaa muuta väittää.
A/N: Angstasin pitkästä aikaa kunnolla


"Sinun vuorosi jatkaa elämää, ei minun."

Kohotin haarukkani hitaasti ja ujutin lihan palan suuhuni. Kurkkuni tuntui kuivalta ja ilmassa leijuva jännitys teki nielemisen vaikeaksi. Jäin pureskelemaan katsellessani pöydän toisella puolella istuvaa miestä. James tökki uupuneena ruokaansa ja pyyhkäisi välillä hiuksia kasvoiltaan. En olisi halunnut nähdä hänen turtunutta olemustaan, mutta minun oli vain pakko tuijottaa häntä.

Sain viimein nielaistua suuni tyhjäksi: "James..."
"En halua puhua siitä", mies mumisi selvästi tosissaan. Yritin tavoittaa hänen katsekontaktiaan, mutta turhaan.
"Sinun täytyy jatkaa -"
"Kuka sinä olet puhumaan minulle mitään jatkamisesta?" James näytti kimpaantuvan paiskatessaan haarukkansa pöytään. Mies katsoi minua silmät salamoiden: "Sinä se tässä apua kaipaat. Et ole tehnyt elämälläsi mitään, etkä aiokaan. Haluat vain katsella kun se lipuu ohitsesi", James nielaisi vetäessään henkeä.

Tunsin kasvojani lämmittävän punastuksen. Pyyhkäisin hitaasti lainehtivia hiuksiani korvani taa ja yritin jättää Jamesin kommentin huomioimatta. Näin ystäväni silmistä, että hän olisi tahtonut perua sanansa. Näin hänen anteeksipyyntönsä, mutta Potter oli aina peräänantamaton, eikä pyydellyt koskaan anteeksi.

"Sirius", James aloitti rauhallisesti ojentaessaan kämmentään omaani kohti, "Me olemme ystäviä, niinhän?"
Vilkaisin lähestyvää kämmentä, mutten tehnyt elettäkään vastatakseni siihen. Jamesin sormet laskeutuivat pöydän pinnalle miehen huomatessa kylmän vastaanottoni.
"Sirius..."
"Ei se mitään", kuiskasin irrottamatta katsettani Jamesin nimettömästä, jossa näkyi vaaleampi raita muuhun ihoon verrattuna, "Ei se mitään."
Kohotin katseeni Jamesiin ja nyökkäsin hyväksyvästi mustatukkaiselle miehelle.
Näin helpotuksen miehen silmissä, mutta se katosi nopeasti, kun pöydän päässä aukenivat pienet vihreät silmät. Käännyimme molemmat katsomaan, kuinka pieni Harry James Potter oli herännyt ja katseli meitä nälkäisenä.


A/N2: yapyap, lyhkästäkin lyhyempi ficlet

[Roshwua]

Suorastaan suloisen surullinen.
Pidin kovasti ficin juonesta, vaikka se lyhyt olikin 
En nyt tiedä mitä  muuta sanoa, sillä tämä sai minut aivan sanattomaksi.
Ai niin:

Näin helpotuksen miehen silmissä, mutta se katosi nopeasti, kun pöydän päässä aukenivat pienet vihreät silmät. Käännyimme molemmat katsomaan, kuinka pieni Harry James Potter oli herännyt ja katseli meitä nälkäisenä.

Tämä loppu oli ihana!!

[hymykuoppa]

Roshwua, joo, ficletit nyt yleensä ovat lyhyitä, mutta tämä on siinäkin mittakaavassa lyhyt :'D Mietin pitkään, että miten pistän tuo Harryn tuonne loppuun, kun ensin yritin saada häntä istumaan pöydän päätyyn siihen tuoliin, joissa vauvoja kannetaan, mutta en löytänyt sitä sanaa mielestäni, kuten en nytkään Mutta olen itse tyytyväinen tuohon loppuun, ja hienoa jos olet pitänyt tästä

[Hinska]

Jaahas. Nää on sellaisia ficcejä, joihin ollaan jätetty auki alku ja loppu. Joskus on mukavaa lukea sellanen ficci, mutta joskus (yleensä) järjen juoksu sattuu olemaan kuin tervassa juoksisit, joten täytyy lukea pariin kertaa ennen kuin tajuaa mitä on tapahtunut. Ekalla lukukerralla aivot sattuivat jäämään sänkyyn, joten ei ollut hajuakaan mitä ficissä oikein tapahtui.
Nytkin jäi jotkin kohdat hämärän peittoon, mutta ehkä sen on ollut tarkotuskin.

Ehkä Harryn piti olla syöttötuolissa?

Pyyhkäisi hitaasti lainehtivia hiuksiani korvani taa ja yritin jättää Jamesin kommentin huomioimatta

[hymykuoppa]

Hinska, ei, ei se ollut syöttötuoli Vaan se juttu, missä ne lapset istuu, kun niitä kuljetetaan mukana.. Selvää, eikös?
Minusta tämän pitäisi olla kuitenkin melko selvä.. o_O
Tai siis kun tiedän tämän, muta ninkunjoo. James oli eronut Lilysta ja juossut Siriuksen helmaan suojaan maailmaa? Joo.. Kiitos

[Salmiakkisydän]

Paritus melkein pakotti lukemaan Eikä kyllä ollut pettymys itse tarinakaan. Nyt minulla on tällainen kommentointi putki päällä, niin ehkä keksin jotai fiksua..

Tarina oli erikoinen, James eronnut Lilysta. Sellaisiin täällä ei koko aikaa törmää, ja tämä oli siinä mielessä hyvä, että asiaa ei täräytetty suoraan päin lukijan naamaa, vaan siitä vihjattiin tuon sormen avulla. Minä-kertoja oli mielenkiintoinen valinta ja mietin aluksi, että mitähän tästä nyt sittenkään tulee, mutta pystyin hyvin eläytymään Siriuksen rooliin ja melkein näin Jamesin murtuneen hahmon edessäni tätä lukieissani.

Muutkin ovat tuota loppua hehkuttaneet, mutta minunkin on pakko yhtyä heidän kuoroonsa. Tuo oli niin suloinen tuo Harry tuolla Kiitos tästä, oli oikein ilo lukea.

[hymykuoppa]

Salmiakkisydän, kiitos oikein kovasti ! Juu, halusin jotain erikoisempaa, jotain sellaista, joka nostaisi surun pintaan Potter faneilla, niin ajattelin, että James ja Lily voisivat vaikka erota Itse asiassa käytän yvin harvoin minä-kertojaa, ellen kirjoita Mary Suena. Mutta jos pelaan Rowlingin hahmoilla, niin yleensä on kaikkitietävä-kertoja, harvoin minä. Joo, halusin sinne loppuun jotain suloista Kiitos.