Tosiaan, heitin tämän ensin unenpöppörössä ensin Toiseen ulottuvuuteen, mutta asia korjattu ja pahoitteluni
Title: You don’t know
Author: Amaranth
Rating: K11
Pairing: nainen/mies
Genre: oneshot, songfic, ANGST, fluffy
Summary: tarina kertoo, kuinka aika tappaa kaiken
A.N.: Tämä tarina on minulle hyvin henkilökohtainen. Tämä on tapahtunut minulle. Please, be gentle while reading and giving feedback =)) mutta ehdottomasti haluan kommenttia, edes pieni merkki siitä, että joku on lukenut tämän. Kunpa joku edes sanoisi, että
moi. Oikeesti voitte haukkua tän ihan lyttyyn.
Song: House of Sleep - Amorphis
~
I will never sleep alone, never without you
Whatever you say to me
I already know
If I said something to you
You would take those words
There's so much power in those wordsSanoit rakastavasi minua kuolemaani saakka. Sanoit sen minulle tähtien tuikkiessa yläpuolellamme. Tähtien alta siirryimme sisälle, pyysit minut viereesi ja annoit minun nukkua sylissäsi. Kuiskasit korvaani, että sinun on pian lähdettävä pois. Suutelit otsaani, etkä huomannut kuinka kyyneleet putoilivat syliisi.
Salama välähti kun otit viimeisen kuvan minusta. Kuvassa näet minut juuri sellaisena kuin olen, pukeutuneena mustiin housuihin ja valkoiseen paitaan, punaiset hiukseni korostuneena auringon valossa. Vihreät silmäni tuikkivat kun katsoin sinua ja katseeni kertoi kaiken, mitä tunnen sinua kohtaan. Katsoit kuvaa hetken, mutta hymysi kuihtui ja kävelit toiseen huoneeseen. Seurasin sinua ja suljin oven perässäni, vaikka talo oli autio.
“Mikä on”, kysyin. Käännyit hitaasti kohtaamaan katseeni, mutta et sanonut mitään. Tuntui kuin hiljaisuus olisi tehnyt minusta kuuron.
“Viikko. Sen verran meillä on aikaa jäljellä. Emme näe enää koskaan, olisi typerää edes yrittää.” vastasit, mutta ojensit kätesi. Tartuin siihen, ja sinä vedit minut halaukseen. Rutistit minut tiukasti itseäsi vasten, ja minä näin koko elämäni suljettujen silmieni takana. Sen elämän, jonka olisin voinut viettää kanssasi, jonka yhä toiveissani voisin. Kätesi silitti hiljaa päätäni, sormesi hyväilivät hiuksiani. Hengitin syvään tuoksuasi peläten, että se olisi viimeinen henkäisyni.
You don't know
You don't know nothing yet
About the dreams I have
I will make you sleep
You don't know
You don't know nothing yet
About the dreams I have
Sleep is a house for loversViikko kului liian nopeasti. Vietin kanssasi jokaisen hetken, jonka ehdin. Työnsin syrjään kaiken muun, kouluni, perheeni, ystäväni. Tahdoin vain pitää sinut lähellä nämä viimeiset päivät.
Viimeisenä päivänä olin luonasi, joimme kahvia ja makasimme olohuoneen lattialla vierekkäin. Juuri siinä huoneessa olin suudellut sinua ensimmäisen kerran. Muisto siitä saa edelleen kylmät väreet kulkemaan ympäri kehoani, muistan huultesi pehmeyden ja käsiesi hellän kosketuksen. Käännyin katsomaan silmiisi. Näin niissä haikeuden, surun, pelon ja rakkauden. Tuntui, kuin olisin hautautunut siihen hetkeen, toivoin ettet sanoisi mitään, mutta kerroit kuinka paljon rakastat minua.
You will be the mistress of that house
You will be given the wide belt
And the big key to the gate
If I said something to you
You would take those words
There's so much power in those wordsHarhailin yksin kadulla, kävelin päämäärättömästi sateessa. Laskin päässäni tunteja, joita olin jo ollut erossa sinusta. Tunnit olivat muuttuneet päiviksi, päivät viikoksi. Ajattelin sinua koko ajan, mutta suljin suruni sisääni, enkä sanonut mitään kenellekään.
Kului kuukausi siitä, kun olin viimeksi nähnyt sinut. Kävellessäni jo tutuksi tullutta reittiä, ajattelin, että kuinka et enää kävisi kanssani kadun varrella olevassa baarissa, kuinka et enää astuisi ratikasta eteeni, kuinka et enää ikinä juoksisi luokseni tapaamispaikalle ja suutelisi minua suoraan suulle. Ajattelin kaikkea, osasin yhdistää kaiken sinuun tavalla tai toisella.
Ajatukseni keskeytyivät kun joku huusi minua ylhäältä. Tiesin katsetta nostamatta, tajusin sekunnin sadasosassa, kenelle se ääni kuului. Se olit sinä, seisoit parvekkeella yläpuolellani. Suustani pääsi muutama kirosana, yritin kävellä eteenpäin ja toistaa itselleni, että näen unta, mutta kysyit minulta jotain, jota aivoni eivät osanneet enää tulkita. En pystynyt vastaamaan, jatkoin vain matkaani. Kadun päässä käännyin katsomaan taakseni. Näin sinun seisovan jonkun vieraan naisihmisen vieressä, polttamassa tupakkaa, vaikka olit lopettanut vuokseni. Kaikki pysähtyi, mieleni lamaantui kun näin kätesi silittämässä naisen päätä, sormien hyväilevän hänen hiuksiaan aivan kuten ne olivat hyväilleet minua. Halusin huutaa, halusin itkeä, halusin kuolla.
You don't know
You don't know nothing yet
About the dreams I have
I will make you sleep
You don't know
You don't know nothing yet
About the dreams I have
Sleep is a house for loversHyvästi, Tuomas.
