Kirjoittaja Aihe: Pelkkää täydellisyyttä? | S, Victoire/Ted  (Luettu 2143 kertaa)

Lila

  • ***
  • Viestejä: 33
Pelkkää täydellisyyttä? | S, Victoire/Ted
« : 19.09.2009 16:11:04 »
Nimi: Pelkkää täydellisyyttä?
Kirjoittaja: Lila
Beta: mogmi
Paritus: Victoire/Ted
Tyylilaji: fluff, drama
Ikäraja: Sallittu
Yhteenveto: Miltä Ted näyttää oikeasti?
A/N: Osallistuu FF10:een sanalla Auringonnousu.


Pelkkää täydellisyyttä?

On jännää, että oikeastaan en edes tiedä miltä poikaystäväni todellisuudessa näyttää. Hän ei taatusti ole aidon itsensä näköinen nykyään, sillä lapsuuskuvissa hänen nenänsä näyttää isommalta ja suu leveämmältä. Onko se huijausta, että hän tekee itsensä komeammaksi? Vai onko hänellä edes mitään synnynnäistä ulkonäköä, jos hänen hiuksensakin vaihtoivat väriä vasta minuutteja sen jälkeen, kun hän oli putkahtanut maailmaan? Kuitenkin hän näyttää melkein samanlaiselta joka päivä, mutta onko se vain bluffia?
 
Tämän miettiminen on kuin kiertäisi ympyrää. Taidan olla väsynyt. Minä olen väsynyt. Olen nukkunut hyvässä lykyssä kolme tuntia. Mutta kohta aurinko nousee ja voin hyvällä omalla tunnolla aloittaa päiväni. Pitäisipä se kiirettä. En minä välitä, näyttääkö Ted oikeasti siltä miltä näyttää vai onko hänellä oikeasti leveä suu ja iso nenä ja näppyläinen iho. Vai välitänkö? En osaa sanoa, millaista olisi olla ruma. Minulla ei ole ollut tarvetta koskaan muuttaa itseäni. Kiitos luojalle äidin geeneistä. Mutta entä Teddy? Onko hän koko elämänsä peitellyt oikeaa minäänsä ja esitellyt meille, antanut minun rakastua, pelkkään kuoreen? Tiedänhän minä että ei hän luonnettaan voi muuttaa, ja sitä minä loppupeleissä kai rakastan, mutta toisaalta eikö toisista ihmisistä saamamme käsitys muodostu pitkälti ulkonäöstä? Ja kyllä minä kuitenkin haluan poikaystäväni olevan komea, olen aina ylpeydellä voinut kävellä hänen vierellään ja pitää häntä kädestä. Mutta entä jos hän ei olekaan sen näköinen kuin esittää? Voinko rakastaa häntä silti?
 
Nyt minä lopetan. Joko se aurinko nousee? En kaipaa tällaista typerää ajatusta muun stressini lisäksi. Ted se vaan kuorsaa tyytyväisenä. Miksi edes kuvittelen, että hän olisi oikeasti ruma? En tajua miten se metamorfimaagius toimii. Milloin ihminen on niin sanotusti luonnollinen? Mitä jos kysyn Teddyltä tätä nyt heti? Haluan tietää onko hänellä jotain oikeaa ulkonäköä.
 
Hän makaa aivan paikallaan, näkee unta, pieni suloinen lutunen Teddy-bearini. En raaski herättää häntä. Nukkukoon kun voi. Toivottavasti hän uneksii minusta. Voisin kurkata onko aurinko jo nousemassa.
 
Nousen istumaan, untuvapeitto kahisee ja lattia on kylmä vasten paljaita jalkojani huolimatta minun ihanasta violetista karvamatostani. Se on lytistynyt vähän kasaan, se ei lämmitä enää entiseen tapaan. Raotan varovasti verhoa. Ei vielä. Melkein. Päästän verhon heilahtamaan takaisin ja laskeudun takaisin petiin varovaisesti. Ted uneksii edelleen eikä liiku. Hänen hiuksensa ovat maltillisen vaaleanruskeat. Minä pidän niistä eniten tummina tai violetteina, hän näyttää silloin niin syötävältä, kun hänellä on samaan aikaan ruskeat silmänsä. Tästä pääsen taas samaan kysymykseen: Onko mikään Tedin ulkonäössä aitoa? Enkä pääse vastaukseen. Vielä. Mutta aion silti nauttia siitä, hänen ulkonäöstään nimittäin. Se on erinomaista silmänruokaa.
 
Hivuttaudun lähemmäs häntä, en kaipaa hänen vartalonsa lämpöä – peitto on tarpeeksi lämmin - mutta haluan vain koskea häntä. Hän makaa selällään ja kumartuessani aivan hänen lähelleen näen silmien liikkuvan silmäluomien alla. Näkee unta, minä tiesin. Jos vain osaisin lukilitista...
 
Teddy näyttää niin kovin täydelliseltä. Miksi hän näyttäisikään miltään sen vähemmältä, kun hän voi itse päättää? Heräisikö hän jos koskisin häntä? Hän on kuitenkin aika herkkäuninen. Leikittelen sormellani liikutellen sitä hänen kasvonpiirteidensä mukaisesti, mutten koske. Hän makaa paikoillaan kuin vainaja, mutta sydän sykkii ja hento ilmavirta kulkee tasaisesti hänen suustaan hengityksen tahtiin. Elämä on ihmeellistä. Ei sitä oikein tajuakaan kuinka ihmeellistä. Minun on pakko koskea Teddyyn, minun nallekarhuuni, ja liu’un makaamaan käpertyneenä häntä vasten ja tunnustelen peiton alla hänen kättään, niin sileää ja kuitenkin miehekästä. Täydellistä. Olkoon vain naamiota tai ei, se on konkreettista ja tällä hetkellä totta. Sitä paitsi minä rakastan sitä. Ted saa pysyä sellaisena. Voin sulkea hetkeksi silmäni odotellessani aurinkoa. Huone on muutenkin sen verran pimeä vielä, etten näe oikein mitään. Vedän syvään henkeä ja puhallan sen hitaasti ulos.
 
”Victoire?”
 
Teddy on herännyt. Avaan silmäni hitaasti ja hän tuijottaa suoraan minuun niillä suklaasilmillään, joista kerroin. Ne ovat minun lempisilmäni hänellä, ”No?”
 
”Miksi sinä valvot? Etkö saa nukuttua?” Tedin kuiskaus puhaltaa ilmaa kasvoilleni.
 
”Minkä näköinen sinä olet?” minä kuiskaan takaisin. Haluan tietää.
 
Teddy on hiljaa. Noniin, minä taisin olla oikeassa, ei kukaan voi olla syntymästään noin täydellinen, mutta hän ei halua paljastaa sitä. Lapsuuskuvat puhuvat puolestaan! Toisaalta en välttämättä halua tietää, jos hän onkin ruma. Mutta toisaalta haluan kuulla hänen sanovan, ettei ole vain pelkkä huijari.
 
”Mitä sinä höpötät? Tiedäthän sinä minkä näköinen minä olen”, Ted kurtistaa tummia kulmiaan. Nekin näyttävät niin täydellisiltä, mitä siinä hämäryydessä erotan, ”Mikä tuo kysymys oikein on?”
 
”Tarkoitan, minkä näköinen olet oikeasti”, tarkennan ja huomaan odottavani vastausta jännittyneenä.
 
Oikeasti?”
 
Teddy taitaa olla nyt hieman hidasälyinen. Tai ehkä se johtuu siitä, että kello on kolme yöllä.
 
”Kun sinä voit muuttaa itseäsi...”
 
Teddy ei vastaa. Hän katsoo minua ymmällään.
 
”Onko sinulla mitään yhtä oikeaa ulkonäköä, kun olet tuollainen ihmiskameleontti?”
 
”Sitäkö sinä mietit?”
 
”Joo...” mumisen.
 
”Sinä hölmö”, Teddy sanoo hellästi, ”Ei minulla ole vastausta. Kai minä olen tämän näköinen ihan oikeasti. Ainakin tämän näköisenä olen elänyt elämäni. Nukutaan nyt, eikö? Sinä olet väsynyt.”
 
”Mmm...”
 
Vai niin. Olipas tyhjentävä vastaus. Ja tätäkö mietin pääni puhki? Ehkä hän vain huijaa, koska ei halua paljastaa oikeaa vastausta. Mutta aion ehkä kysyä sitä uudelleen aamulla. Minä en jaksa miettiä sitä enää tänä yönä. Teddy taitaa olla oikeassa, yhtäkkiä tiedostan olevani aivan hirveän uupunut. Teddy vetää minut itseään vasten ja silittää hiuksiani mukavasti. Tähän voin nukahtaa, yrittää tyhjentää mieleni kaikista stressitekijöistä. Aurinko pilkahtelee ikkunaverhojen väleistä, mutta minua unettaa ja ummistan silmäni huokaisten syvään. Kauniita unia Victoire. Kauniita... No niin, nukutaan sitten.
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 21:04:36 kirjoittanut Beelsebutt »

ninni

  • Vieras
Vs: Pelkkää täydellisyyttä?
« Vastaus #1 : 27.09.2009 13:21:10 »
Vau, tässä ficissä pohdit asiaa, joka ei ole tullut mieleni missään muodossa! Tosiaan, miltä Tonks ja 'Ted näyttävät oikeasti? Vicorien tunteet esitit ihanan ristiriitaisesti, hyvällä tavalla. Kuitekin ulkonäkö merkitsee hänelle niin paljon, mutta hän tahtoo vakuuttaa itselleen että ei ole merkitystä miltä ted oikeasti näyttää.

Lainaus
En osaa sanoa, millaista olisi olla ruma. Minulla ei ole ollut tarvetta koskaan muuttaa itseäni. Kiitos luojalle äidin geeneistä.
Tämä oli yksi lempikohdistani. "Kauneus" riippuu mielestäni jonkin verran kuitenkin geeneistä.

Lainaus
Tai ehkä se johtuu siitä, että kello on kolme yöllä.
Hah =D

Opettajani puhui joskus että aamuyöllä pohtii kaikkia ihmeelisiä asioita, ja ihmettelin sitä silloin, minulle kun ei ole koskaan käynyt niin, mutta nyt tiedän mitä ope tarkoitti!
Kiitos tästä.

Lila

  • ***
  • Viestejä: 33
Vs: Pelkkää täydellisyyttä?
« Vastaus #2 : 28.09.2009 18:21:47 »
Kiitos ihanasta kommentista ninni! Se piristi päivääni. Kaikkein kummallisimmat jutut tosiaan pohditaan useimmiten aamuyöllä tai yleensäottaen yöllä, kun on oikein väsynyt : D Jostain tällainen ajatus vaan putkahti mieleeni, miltä metaformaagi oikeasti näyttääkään? Yleensä en pidä ajatuksesta, että Victoire olisi joku Fleur kakkonen, mutta tähän se sopi : ) Kiitos vielä, kun uskaltauduit ensimmäiseksi kommentoijaksi ; )

night eagle

  • Imperfect
  • ***
  • Viestejä: 117
Vs: Pelkkää täydellisyyttä?
« Vastaus #3 : 29.09.2009 17:37:46 »
Tämä oli tosi hyvä! Aivan pakko sanoa, että kirjoitusvirheitäkään en nähnyt...(niin kuin joskus muka näkisinkin ::)) Mutta tosiaan, tosi hyvää tekstiä ja olisi tosiaan kiva tietää miltä Teddy näyttää ihan oikeasti. Onko heillä oikeaa ulkonäköä?  Victoire on aika ihana, kun pohtii näitä yömyöhään. :)

-night eagle-
"Olen unohtanut mistä tähän kuljin,
verhoudun unohduksen kaapuun."



Lila

  • ***
  • Viestejä: 33
Vs: Pelkkää täydellisyyttä?
« Vastaus #4 : 29.09.2009 21:06:06 »
Voi kiitos, night eagle! Ihanaa kun pidit. Tuollaisia kommentteja on aina mahtavaa saada, kuten kaikenlaisia muitakin kommentteja tietysti, mutta erityisesti positiiviset lämmittävät mieltä : )

Cilla

  • ***
  • Viestejä: 74
Vs: Pelkkää täydellisyyttä?
« Vastaus #5 : 11.10.2009 23:15:50 »
Klikkasin ficin auki oikeastaan vain otsikon perusteella ja pakko tunnustaa, että odotin tekstiä, jossa olisi esimerkiksi riitoja. Ficin aihe yllätti siis minut täysin, mutta vain positiivisella tavalla. En ole ennen edes viitsinyt miettiä miltä Ted ja Nymphadora mahtavat oikeasti näyttää. Luettuani tämän oli sitten pakko ruveta miettimään tuota ulkonäköasiaa, että näyttääkö esimerkiksi Ted todella siltä kuin näyttää? Mielestäni se oli hyvä, että Victoire oli hieman huolestunut siitä mahdollisuudesta, että Ted voisi oikeasti näyttääkin aivan toisenlaiselta ja vieläpä rumalta. Victoiresta kun saa helposti sen käsityksen, että hyvännäköinen ulkokuori ja kauneus ylipäätänsä ovat hänelle erittäin tärkeitä asioita, vaikkeivat varmaan kaikkien lapset Pottereissa käyttäydy niin kuin vanhempansa.

Tykkäsin kovasti kirjoitustyylistäsi ja kerronnan helposta etenemisestä. Tekstiä lukiessa ei tullut missään vaiheessa sellaista tunnetta, ettei enää viitsi jatkaa. Tiivistettynä: hyvä ficci ja mielenkiintoinen idea. : )
from the road where the cars never stop going through the night
to a life where I can watch the sun set and take my time

Lila

  • ***
  • Viestejä: 33
Vs: Pelkkää täydellisyyttä?
« Vastaus #6 : 13.10.2009 18:30:40 »
Kiitos paljon, Cilla! Tosi mukavaa, että kommentoit, ja että vielä pidit ficistäni :)