Kirjoittaja: PurpleHorizon
Nimi: 7 Deadly Sins
Ikäraja: K-11
Henkilöt: Omat hahmoni (huom! minäkertoja kaikissa, mutta silti on eri henkilöt)
Genre: No tätä on kyllä hemmetin vaikee luokitella
Disclaimer: Minun pikku tarinani = )
Summary: "Jesus died to forgive our sins. Dare we make his martyrdom meaningless by not committing them?"
A/N: Seitsemän kuolemansyntiä on aina ollut mulle kiinnostava aihe, joten miksei kirjoittaa siitä ficciä. Täi no tämä on kylläkin originaali. Toivottavasti pidätte.
Ylpeys
Naapurustoni on muuten mukava ja rauhaisa elinpaikka, mutta ikävä kyllä naapurini ovat perseestä. Kotikulmien omat juoruämmät järjestävät viikoittaisia "kirjakerhoja", joissa keskustellaan sille päivälle luetusta kirjasta. Paskat, sanon minä.
He juoruavat ja puhuvat pahaa toisista. Eikö lähimmäisenrakkaus sano heille mitään? Mutta minä voin kertoa, etten aio ottaa osaa sellaiseen lapselliseen touhuun. On naurettavaa pilkata toisia sillä tavalla. Yrittää nyt pönkittää omaa itsetuntoansa haukkumalla muita ihmisiä: ystäviä, naapureita, sukulaisia tai tuntemattomia. Heidän sietäisi hävetä. Eivätkö ne naiset kunnioita itsejään tarpeeksi kunnioittaakseen muita?
Minä sen sijaan käytän arvokkaan vapaa-aikani leipoen, ommellen ja kirjoittaen runoja sekä novelleja. Kehtaankin jopa sanoa, että yleissivistykseni on niin paljon parempi kuin juoruämmien. Ja minun leivokseni pärjäävät kilpailuissa. Sijoitun aina ensimmäiselle sijalle. Mieheni on monta kertaa kertonut minulle, kuinka upea ihminen olen. Välillä onnistun jopa ylittämään itseni. Ompelin tyttäreni häihin, jotka minä suunnittelin, valkoisen pitsimekon. Kaikki henkäisivät ihastuksesta, kun hän astui alttarille komean miehensä luokse, jonka valinnassa minä olin auttanut häntä.
Nuorempana olin vanhempieni suosikki. Meitä oli viisi lasta, mutta minua rakastettiin eniten. Sehän on tietenkin ymmärrettävää, sillä olenhan sisäisesti kaunis ihminen. Hyvät teot palkitaan, eikö totta?
Onnistuin saamaan miehekseni jalkapallojoukkueen kapteenin. Asumme hienossa omakotitalossa. Olemme molemmat töissä. Ja olen raskaana toistamiseen.
Voisiko elämä sujua enää paremmin minulta?
Kateus
Vihreät silmät. Siniset silmät. Ruskeat silmät. Vaaleat hiukset. Mustat hiukset. Punaiset hiukset. Ruskeat hiukset. Amerikkalainen. Eurooppalainen. Australialainen. Aasialainen. Afrikkalainen. Pitkä. Lyhyt. Paksu. Laiha.
Miksi minä olen erilainen? Miksei minulla voi olla samanlaista äitiä kuin hänellä? Tai isää, joka ostaa kaikki maailman tavarat pikkuprinsessallensa? Miksei minun siskoni ole tuollainen missi? Miksei koirani käyttäydy yhtä nätisti ja pärjää kilpailuissa?
Miksi minä?
Olenko muka huonompi ihminen kuin hän? Onko tämä jonkin sortin rangaistus teoistani?
Hän saa aina kaiken! Rakkautta, rikkautta, rahaa, mainetta.
Aina kun hän astuu huoneeseen, valkoisten hampaiden kiille sokaisee pojat. Säkenöivät kutrit heiluvat kevyesti, hypnoottisesti juuri sopivan kokoisen, tarpeeksi muodokkaan lanteen keinuessa puolelta toiselle. Silmät ovat sielun peili. Tai ainakin niin sanotaan. Hänen silmänsä tuikkivat kuin taivaan tähdet. Onko hänen sielunsa siis puhdas, viaton? Minun silmäni ovat tylsät, rumat ja kalseat. Olenko siis huono ihminen?
Miksei hänen poikaystävänsä ole minun poikaystäväni? Enkö muka ole tarpeeksi kaunis muille? Eivätkö muka muotoni ole tarpeeksi hyvät? Onko minulla liikaa mahassa, reisissä ja liian vähän rinnoissa?
Hänhän on älykäs. Hän pärjää koulussa. Hän tulee saamaan hyvän ammatin. Minun keskiarvoni ei ole niin hyvä. Olen siis paljon tyhmempi kuin hän. En tule ikinä saamaan ihanaa perhettä. En tule saamaan upeaa elämää. Minä kuolen yksinäisenä, katkerana.
Viha
Vaimoni on pahin lutka maan päällä!
"Oh, Daniel! Sinä olet Se Oikea. Sinua minä rakastan! En välitä muista! Haluan mennä naimisiin kanssasi ja elää lopun elämääni onnellisena."
Ja kuinka kävikään? Niin sanottu elämäni rakkaus karkasi toisen miehen kanssa maailmalle jättäen minut puille paljaille. Päivät pitkät mietin, miten eri tavalla asiat olisivat voineet mennä, jos olisin ollut skarppina.
Se alkoi vähitellen. Ex-vaimoni oli yhä useammin pitkillä työmatkoilla, mutta rahantulo ei kasvanut. Sen jälkeen pientä riitaa alkoi muodostua. Huomasin, että tililtäni puuttui rahaa, mutta en minä niitä ollut käyttänyt. Nainen kertoi, että hän oli tilannut meille matkan, mikä olisi selittänyt mammonan hupenemisen. Mutta minä olinkin viisaampi. Se saatanan huora oli varastanut minun rahojani rakastajaansa, ah-niin-ihanaa Robertoa varten. Kun he sitten karkasivat yhdessä, oli tililläni vain muutama ropo jäljellä.
Naiset. Jumalan pahin virhe.
Jos joskus näen kummankaan vastenmielisen pärstän, en vastaa enää teoistani. Vaikka mitä se maksaisi, he tulevat katumaan sitä päivää, kun raivostuttivat minut! Tulen saamaan kostoni ja siitä tulee suloinen! He molemmat tulevat anelemaan polvillansa anteeksiantoa, jota ei heru. He saavat kokea saman sydäntä rikkirepivän tuskan kuin minä.
Laiskuus
Usein ihmiset luulevat minua hidasjärkiseksi. Tyhmäksi. Mutta ei, sitä minä en ole. Olen älykäs. Minulla on vapaa tahto. Tiedän millainen maailma todella on.
Leikkitoverini hiekkalaatikossa kutsuu minua ilonpilaajaksi ja tylsäksi. Olenko muka harmaa, jos en halua työntää käsiäni hiekkaan? Se ei sovi minulle.
Vanhempani huutavat, jos en tee kotitöitä. Miksi pitäisi? Joku muu hoitaa ne kuitenkin aikanaan.
Minun ei tarvitse tuhlata aikaani sellaiseen.
Opettajat jäkättävät, kun en tee läksyjäni. Minä osaan asiat jo. Ja sehän kuluttaisi vain paperia, lyijyä tai tietokoneella mustetta.
Työnantajani sanoo, että olen kyvytön laiskiainen, joka ei saa mitään tehtyä oikein. Olen ihminen, jolla on tunteet. Miksi minun muutenkaan pitäisi osata käyttää kassakonetta? Joku muu tekee sen minun puolestani, jos pyydän.
Vaimoni valittaa, kun en saa sitä pystyyn. Onko se minun vikani? Seksi on muutoinkin aivan liian yliarvostettua. Se ei anna mitään uutta enää.
Veljeni toteaa, että olen yksinäinen. Minun pitäisi hakeutua muiden ihmisten seuraan. Miksi pitäisi? Ihmiset ovat vain valehtelevia, syntiä tekeviä paskapäitä.
Siskoni lapset nauravat enollensa ja tuntevat sääliä. Olen kuulemma vain vanhus, jonka elämällä ei ole tarkoitusta.
Teen ihmisille palveluksen. Olenhan sen velkaa. Pillereiden ottaminen käy työstä, yliannostus on kuin kymmenen työvuotta ilman lomaa. Mutta kun panostaa, siihen pystyy. Ehkä he hiljenevät lopulta. Ei enää ikuista valitusta.
Ahneus
Minun maailmani. Luotu betonista, lasista ja tuskanhiestä.
Olen huipulla.
Minun yritykseni. Koottu unelmista, tavoitteista ja valinnoista.
Alapuolellani kuhisee työntekijöitä kuin muurahaisia. Yläpuolellani on vain taivas. Kaikki mahdollisuudet ovat vielä avoinna. Saan itse luoda rajat. Olen oman itseni herra. Olen Jumala.
Mutta se ei riitä, sillä haluan lisää.
Hallitsen vasta yhtä yritystä, mutta niitähän on maailmassa satoja, tuhansia. Niin monia! Voisin omistaa ne kaikki, mikäli haluaisin. Kaikki mistä unelmoin on vain yhden puhelinsoiton päässä.
Mainetta ja kunniaa. Kaikki, mitä mies tarvitsee elääkseen.
Raha ei ole ongelma. Raha ei ole ikinä ollut ongelma. Sillä saa onnea.
Ongelma on koti. Vaimo, joka jäkättää ja valittaa. Ei ymmärrä maailman menoista mitään. Omat lapset, jotka ovat vain taakka olkapäillä. Vaativat huomiota, aikaa. Ei minulla ole sellaiseen varaa. Kuka muka perhettä tarvitsee! Siitä ei ole lainkaan hyötyä! Minun "perheeni" on yritykseni. Rakas pienokaiseni, jota aion vaalia tunteella, rakkaudella. Kyllä se naisen heitukka ymmärtää vielä jonain päivänä olevansa vain tielläni.
Pieni este, jonka voi raivata tieltä kuin puun.
Ylensyönti
Elämässäni on vain yksi pahe. Makean nälkä. Se on kyltymätön ja ainainen.
Ja tietenkin mitä sen jälkeen tapahtuu.
Perheestäni on huvittavaa, että asun lähes tulkoon jääkaapin luona, mutta olen silti hoikka.
Hassua, eikö totta?
Suklaakuorrutteiset munkit, sipsit, limonadi, karkit, suklaalevyt ja jäätelö. Ne ovat ruokia, joita en voi vastustaa. Mutta eikö liiallisesta makeasta lihoa? Totta, mutta minä löysin keinon nauttia herkuista hoikkana. Se ei vaadi kuin vain vähän sormia tai hammasharjaa. Nykyään en tarvitsee kumpaakaan.
Harjoittelu tekee mestarin.
Olen minä kyllä oppinut itsehillintääkin. Osaan rajoittaa makeaa. Sen sijaan syön roppakaupalla pasteijoita, karjalanpiirakoita ja muita suolaisia herkkuja. Ei liikaa makeaa mahan täydeltä. Välillä koulun aiheuttaessa stressiä saatan lipsahtaa syömään, jonka jälkeen seuraan haikean ja alakuloisen olotilan aika, mutta suklaa vie sen pois.
Ystäväni tietävät totuuden laihuuteeni. Heistä olen sairas mieleltäni, en fyysisesti. Oma mielipiteeni on, että he kuvittelevat, näkevät harhoja. Enköhän itse tietäisi, jos jokin on vialla? He ovat liian huolehtivaisia. Arvostan sitä, mutta olen kunnossa. Olen täysin terve!
Himo
Olen vielä nuori. Elämästä pitää nauttia. Kaikkea pitää kokeilla. Jonain päivänä se on liian myöhäistä.
Kyllä minä tiedän.
Elämäni aikana olen kaatanut satoja naisia. Edestä. Takaa. Rajusti. Hennosti. Rakastavasti. Kylmästi. Ja muutamia miehiäkin.
Siinä on vain jonkin sortin viehätys, kun katsoo alapuolellaan huohottavaa hahmoa, painaessa intohimoisia suudelmia ympäri kehoa ja työntyessä sisään. Se on sanoinkuvaamatonta.
Ei sellaisesta nautinnosta voi luopua! Olen kuullut monta kertaa sanottavan, että siitä pitää nauttia, mitä on. Ja minähän nautin.
Olen tehnyt se autossa, suihkussa, keittiön pöydällä, vaatekaupan sovituskopissa ja jopa kerran häissä morsiamen kanssa.
Ja minulla on munaa kertoa, että ajattelen sitä myös koko ajan. Siinä ei ole mitään pahaa. Vilkas mielikuvitushan on hyvästä, eikö vain?
Olen myös tehnyt sen monen kanssa yhdellä kertaa. Meillä on ollut mukana lelujakin. Tietty lapsenomaisuus ja tiimityöskentely ovat arvostettuja piirteitä.
Minä vain hyödynnän kaiken, mitä saan. Sitä ei ikinä tiedä milloin viimeiset hetket ovat käsillä. Elä, kuten olisit kuolemassa.
A/N: Kommentit on aina arvostettuja. : )
