Yön kylmä syleily, S

[Forlorn]

Title: Yön kylmä syleily
Author: Forlorn
Pairing: H/D
Raiting: S
Genre: Angst, draama, tuplaraapale
Disclaimer: En omista hahmoja, enkä (valitettavasti) saa tästä rahaa.

A/N:Taika-ankka luki tämän ystävällisesti läpi ja antoi parannusehdotuksia.
Halusin kirjoittaa jotain, mutta koska aivoni jumittavat, sain vain tämän aikaan.
En osannut tuota ikärajaa päättää k-7 ja S:n väliltä, joten laitoin tuon.
Perustuu Uniklubin biisiin Hetki hiljaisuutta.





”Mä rakastan sua”, Harry sanoi ja suuteli Dracon pehmeitä huulia. Draco ei vastannut mitään, hän nousi sängyltä Harryn vierestä.

”Rakastatko sä mua?” Harry kysyi Dracolta ahdistuneesti, sillä hän ei ollut koskaan kuullut Dracon sanovan, että rakastaisi häntä.

”Mun pitää mennä”, Draco ilmoitti, ”älä valvo mun takia. Mä en tiedä koska mä tuun.” Draco lähti ja jätti Harryn yksin. Draco tiesi, että tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Eikä myöskään viimeinen, Draco ajatteli kun hän paineli ahdistuneena pihalle.

”Sä tukehdutat mut”, Draco sanoi hiljaa ulko-ovelle, johon osuivat puiden varjot. Sitten hän kääntyi ja kulki läheisen puiston keinuun istumaan. Kylmä tuuli viilsi kuin puukko ja pilvet alkoivat kerääntyä Dracon ylle. Jossakin kaukana jyrisi, mutta se ei peittänyt Harryn ääntä, joka Dracon ajatuksissa kysyi: ”Rakastatko sä mua? Haluatko sä olla mun kanssa loppuelämäsi ajan?”

Draco ei ollut koskaan vastannut mitään, kiertänyt vain ovelasti Harryn kysymyksen. Draco tiesi, että hän ei kohdellut Harrya oikein, hän pakeni totuutta. Dracon tunteet eivät vain enää olleet samoja kuin jokin aika sitten.

Yleensä Dracon palattua sisälle, Harry oli jo onnellisessa unessa, missä kaikki oli hyvin ja oikean maailman kauheuksista ei ollut tietoakaan.
Tällä kertaa Draco ei lähtenyt sisälle, vaan istui yön keinussa ja nukahti lopulta kylmään ja katkonaiseen uneen.



A/N2: Kommenttia olisi todella mukava saada

[niiina]

Tämä oli hyvä. Paritus ei iske yhtään, mutta selailin vaan mielenkiinnolla ja ajattelin lukea tämän kun oli lyhkäinen ja mielenkiintoisen oloinen. Eka minua hämäsi kun käytit puhekieltä ja tuota "sä" ym. Mutta lopulta se tuntui toimivan hyvin. Vaikka tämä oli lyhyt niin minustakin Harry tuntui vähän tukahduttavalta hahmolta ja ymmärrys oli täysin Dracon puolella. Jotenkin oli samaan aikaan haikeaa kuin mukavaakin lukea häntä keinussa ajatuksiensa kanssa.

Kylmä tuuli viilsi kuin puukko ja pilvet alkoivat kerääntyä Dracon ylle.

Pidin tuulen kuvailusta.

Mutta keinu on kyllä aina ihana paikka mielestäni ja jotenkin se kruunasi tämän pienen ficcisen. Kiitoksia tästä, oli mukavaa lukea välillä vähän erilaista mihin olen tottunut. Kirjoitat mukavan oloisesti ja teksti ei tunnu väkinäiseltä.

niiina

[piladel]

Hii, oli kiva. Oikein kiva ja sillä lailla surullisen hassu. En nyt ehdi pitkää pätkää raapustelemaan tästä, mutta ehkä annat sen anteeksi.
En yleensä tykkää lukea raapaleita, kun ne ovat niin mitään sanomattomia. Tämä oli kuitenkin söpö. En osannut ihan samaistua tai tuntea kummankaan, Harryn tai Dracon, tuntemuksia, koska jostain syystä kiero pääni vain ajatteli, että "häähää, teillä meneekin huonosti, häähää!" En tiedä mistä tämä johtui, todennäköisesti siitä, että väsyttää ja on niin kiire.

”Mun pitää mennä”, Draco ilmoitti, ”älä valvo mun takia. Mä en tiedä koska mä tuun.” Draco lähti ja jätti Harryn yksin.

Tuo "älä valvo mun takia" tuo mieleen oman ficcini Tuoksun - jonka sinäkin luit - ja jotenkin se häiritsee, mutta ei pahasti. Tuli vaan sellainen hassu tunne, kun siinäkin Draco sanoo Harrylle, ettei tämän tarvitse odottaa tätä valveilla koko yötä.

Jep, mutta ei muuta tällä kertaa. Tämä oli kiva pikku raapale iltapäivän piristeeksi

[Amca]

Tykkään kyllä sun tavasta kirjoittaa. Oli kiva nähdä, että se kykenee myös tällaiseen "synkistelyyn" =) Olihan juoni aika lailla klisee ja näin, olen lukenut parikin samankaltaista, mutta kyllä ne aina ovat erilaisia, koska niillä on eri kirjoittaja.

Tuohon Taika-ankan huomioimaan kohtaan sen vain-sanan voisi lisätä muuttamalla "--vastannut mitään, nousi vain--", mutta toisaalta minusta tuo toimi kyllä hyvin noinkin, minä en muuttaisi. Ei mitenkään erikoisesti korostanut sitä Harryn hylkäämistä, mutta tuli kuitenkin huomioiduksi.

tuossa toisteksi vikassa kappaleessa mun mielessä kävi, että sellaset on kans ihan hyviä, missä Draco ei suostu tunnustaan rakastavansa ja on siitä ahdistunut -- kunhan se ei mene liian romanttiseksi angstifluffyksi. Mutta tällaisena tuplaraapaleena sellainen voisi käydä. Olen kuitenkin tyytyväinen, että tämä loppui näin. Tämä tuntui oikeastaan vähän pätkältä jostakin isommasta kokonaisuudesta, koska loit selkeästi menneisyyden ja tulevaisuuden, mutta jätit molemmista päistä auki. Sillä tavalla tämä oli siis vähän tyhjentävä tuplaraapale, en oikeastaan jääänyt miettimään merkitystä, vaan yritin yhdistää johonkin alkuun ja johonkin loppuun tämän tarinanpätkän. Raapaleita pystyy kyllä kirjoittamaan merkityksellisestikin ja ne voivat jäädä kummittelemaan pitkäksikin aikaa; tämä oli nyt tällainen.
Tämä oli helppo lukea, ota se ehdottomasti kohteliaisuutena, koska liian raskaat tekstit ovat tosiaan raskaita, fluffyssä ja siirapissa saattaa alkaa rämpiä seassa, eikä oikein pääse mihinkään suuntaan, liian humoristisista tai hutaisten kirjoitetuista ei aina saa selvää. Pointtini siis on, että sait tämän pysyvään hyvin yhtenäisenä ja tästä ei pursunnut ulos kaikkea, eikä puuttunut mitään merkittävää, vaikka esim. suhteen alku ja loppu läivätkin pimentoon.

Aluksi tuntui ehk vähän betalta, mutta toivottavasti olet tyytyväinen tähän kommenttiin (huom, valmiina jo eilisiltana!). Kirjota vaan pian taas lisää =)

Kiitos.

[Forlorn]

Taika-ankka, kiitän kommentistasi (jonka pakotin sinut kirjoittamaan). Mukavaa, että pidit, vaikka ei ollutkaan rakastamasi paritus. Mukavaa oli kun autoit, muut ihmiset olivat... jossain... Vaikka kyllä taisin ihan hyvin ilman betaakin pärjätä

niiina, kiitos sinullekin kommentista Mukavaa, että pidät tyylistäni kirjoittaa! Tässähän ihan punastuu
Todella ihanaa kuulla, että olen saanut kirjoitettua ficin, josta pidät, vaikka paritus ei iskenyt.

piladel, minun lienee turha sanoa, että en matkinut sinua Oli pakko saada tuota Uniklubin kappaletta paremmin esille Joo, ehkä minä alitajunnassa mietin sinun ficciä, mutta en todellakaan tahallisesti sitä matkinut ^^
Mutta todella mukavaa, että sinä(kin) pidit tästä Ja annan anteeksi, anna sinä tuo tahaton viite/joku anteeksi

Amca, todella mahtavaa kuulla sinunkin mielipiteesi Ehkä minä annan anteeksi sen, että lähetit tuon kommentin päivää myöhemmin Olen todella tyytyväinen kommenttiisi, kiitos Ja ehkäpä kirjoittelen taas kun on aikaa/inspiraatiota.




Lisää kommenttia olisi kiva saada. Jättäkää ihmeessä jotain ilmoitusta, jos olette tämän lukeneet, en syö teitä