Kirjoittaja Aihe: Morsian S  (Luettu 3903 kertaa)

Eudora Malfoy

  • Jesus of Suburbia
  • ***
  • Viestejä: 123
Morsian S
« : 12.10.2009 20:58:36 »
Alaotsikko: H/G, oneshot, angst, osallistuu kirje- ja Weasleyn perhepotrettihaasteeseen

Title: Morsian
Author: Eudora Malfoy
Genre: Angst, Oneshot
Pairing: Harry/Ginny
Rating: S
Disclame: Kaikki tunnistettava Rowlingille
A/N: Eli osallistuu kirje- ja Weasleyn perhepotrettihaasteeseen.

Pöllön koputus ikkunaan havahdutti Ginnyn mietteistään. Ginnyn elämässä pöllön koputus sai hänet säpsähtämään, koska se oli vain yhdeltä ja ainoalta ihmiseltä: Harrylta. Harry oli pelannut Irlannin maajoukkueessa etsijänä toista vuotta. Harry lähetti Ginnylle joka kuukausi kirjeen, koska pääsi hyvin harvoin käymään kotona. Ginnyn vasemmassa nimettömässä kimalteli timanttisormus, Harry oli kosinut häntä viime jouluna ja nyt oli jo syksy.

Harry oli luvannut syys-häät, niin kuin Ginny oli aina toivonut, ja Ginny oli odottanut jo pitkään Harrya kotiin. Tämä ei ollut käynyt kotona pääsiäisen jälkeen ja Ginny oli yksinäinen. Eihän hän ollut saanut edes mitään työpaikkaa, jossa tavata säännöllisesti ystäviä.

Ginny avasi ikkunan ja päästi harmaan pöllön sisään. Hän otti kirjeen sen suusta ja antoi vastapalkaksi muutaman paahtoleivän palan. Pöllö lehahti takaisin lentoon. Kirje oli kirjoitettu Harryn käsialalla sutaisten. Ginny repäisi kuoren auki ja luki kirjeen:

Hei Ginny!

Voitimme jälleen pelin Pohjois-Amerikan maajoukkuetta vastaan 470–300! Vastustajan etsijä olikin ehkä liian painava, joten minä sain siepin häntä ennen. Meillähän taitaa ollakin seuraava peli jo ensi viikolla, joten toivottavasti se menee hyvin.

Miten sinulla on mennyt aika? Olen viihtynyt joukkueessa erittäin hyvin ja toivoisin, että sinäkin olisit täällä.

Minun tärkein asia olisi puhe häistämme. Minä en usko, että pääsen tänä syksynä kotiin, en tiedä olenko tulossa edes jouluksi. Haittaako se hirveästi jos häät siirtyisivät keväälle? Tiesin että ymmärtäisit.

Rakkaudella, Harrysi.


Ginny luki kirjeen moneen kertaan läpi, ennen kuin tajusi sen sanomat. Ei häitä? Ginny oli ikävöinyt Harryä koko kesän odottaen häitä. Vielä kuukausi sitten Harry oli sanonut, että he menevät naimisiin tänä syksynä. Kaikki kutsutkin oli jo lähetetty. Vihkimispaikka oli varattu. Kaikki oli valmista.

Ginny rutisti suutuksissaan kirjeen ja heitti sen seinään. Hän otti kirjoituspöydältä pergamentin palan ja alkoi kirjoittaa. Kiukun kyynelet kastelivat pergamentin, mikä teki kirjeestä hieman vaikea lukuista, mutta sai siitä kuitenkin hyvin selvää. Hän yliviivasi useasti saadakseen kirjeen asialliseksi.

Rakas kihlattuni!

 En jaksa enää teeskennellä, että minua kiinnostaisi sinun huispaus-urasi. Sen sijaan kysyn sinulta: jaksatko sinä olla kiinnostunut meidän suhteesta? En halua mennä naimisiin miehen kanssa, jota en näe kuin kerran vuodessa. Meidän häitä vietetään 1. syyskuuta, jos sinä et ole silloin paikalla, sinun on enää turha tulla enää ikinä takaisin. Saatpahan sitten elää onnellisesti joukkueesi kanssa. Minä kyllä pärjään oikein hyvin, yksinkin. Pääasia on kuitenkin se, että minä en halua sinua, jos sinä et ole valmis panostamaan tähän suhteeseen.

Kihlattusi, Ginny


Ginny ei tiennyt tulisiko kiristys toimimaan tässä tilanteessa. Tässä ainakin nähtäisiin kuinka paljon Harry on valmis uhraamaan Ginnyn tähden. Ginny antoi kirjeen hänen omalle pöllölleen, joka näytti torkkuvan siipensä varjossa. Lintu tuijotti Ginnyä ärtyneesti, kun tämä oli herättänyt hänet unesta, mutta lehahti kuitenkin lentoon.

Ginnyn oli pakko ottaa tuliviski, jonka hän oli säästänyt häihin, ettei jännitys olisi tappanut häntä. Hän sai juotua pullon melkein kokonaan ennen kuin hän kuuli jonkun ilmiintyvän pihalleen. Ginny katsoi ikkunasta ja huomasi Harryn juoksevan ovea kohti. Ginny henkäisi syvään ja valmistautui tappeluun. Ovi kävi ja Harry astui olohuoneeseen. Hän oli kalpea kasvoiltaan.

”No, mikäs sai sinut tänne?” Ginny kysyi kädet puuskassa, hän tiesi, että hänen kasvonsa punottaisivat kiukusta. ”Minä kun sain sellaisen käsityksen, että et pääse tänä syksynä kotiin”

Harry avasi suunsa, mutta sulki sen kuitenkin. Hän toisti saman pari kertaa, ennen kuin sai jotain sanottua.

”Ginny… Minun on vaikea sanoa tämä ja toivon, että pahoita mieltäsi tästä mutta…” Aloitti takerrellen. ”Minusta tuntuu, että tämä suhde ei toimi… Minusta on kaikkien kannalta parasta, että me emme tapaa toisiamme”

Ginny tuijotti suu auki Harry. Hän ei ikinä olisi uskonut, että Harry tuli tänne asti vain jättämään hänet. Ei Harry voinut noin vain jättää minua! Ginny pudisti päätään.

”Anteeksi mitä?!” Ginny huudahti ja naurahti ilottomasti. ”Et sinä voi jättää minua noin vain!”

”Mutta... mutta sinähän kirjoitit, että et halua mennä naimisiin miehen kanssa, jota et näe tarpeeksi usein” Harry sanoi hämmästyneenä.

”En minä tarkoittanut, että sinun pitäisi jättää minut!” Ginny huusi ja nousi sohvalta, mikä sai Harryn varmuuden vuoksi perääntyvän hieman. ”Etkö sinä voi vaan erota?!”

”Olen pahoillani Ginny, mutta tämä on kaikkien kannalta paras vaihtoehto”

Ginny hengitti nopeaan tahtiin tuijottaen Harryn vihreisiin silmiin.

”Niinkö sinä luulet?” Ginny sanoi äkkiä pelottavan rauhalliseen sävyyn. Hän otti sohvapöydältä ensimmäisen tavaran mikä käteen sattui, kynttilän jalan ja heitti sen kohti Harryä.

Kynttilänjalka lensi komeassa kaaressa kohti Harryn päätä. Harry väisti jalan sujuvasti, mikä osui seinään hänen takanaan ja katkesi kahtia. Ginny tarttui kukkamaljakkoon.

”Ginny, rauhoitu” Harry yritti rauhoitella, mikä sai Ginnyn entistä vihaisemmaksi. Hän heitti maljakon. Maljakko iskeytyi seinään ja hajosi satoihin paloihin.

”Miksi sinä et voi mennä naimisiin kanssani?!” Ginny huusi ja otti pöydältä lähes tyhjän tuliviski pullon ja heitti sen kohti Harrya. Harry väisti jälleen sujuvasti.

”Ginny, rakas…”

”ÄLÄ SANO MINUA RAKKAAKSI!” Ginny kirkui naama punaisena ja etsi käsillään jotain heitettävää. Missä helvetissä se taikasauva nyt on?

”Ginny, sinä tulet kyllä huomaamaan, että tämä on meidän kaikkien parhaaksi” Harry sanoi pelokkaaseen äänensävyyn ja alkoi hitaasti perääntyä olohuoneesta. Pian Ginny kuuli oven käyvän, hän oli nyt yksin.

Ginny odotti viisi hiljaista sekuntia paikallaan ja juoksi ikkunan luokse ja tuijotti pimeään, jossa ei näkynyt enää ketään. Hän päästi huudolta ja itkulta kuulostavan äänen ja repäisi vaalean siniset verhot alas.

Ginny jatkoi matkaansa pitkin olohuonetta itkien ja potkien kaikki huonekalut edestään. Hän meni lasivitriinille, jossa hän ja Harry olivat säilyttäneet kaikki valokuvansa. Ginny heitti kaikki kuvat seinään niin kovaa kuin vain jaksoi ja kaatoi lopuksi koko vitriinin lattialle.

Kaikki huutaminen ja riehuminen sai jo Ginnyn hengästymään ja hänen oli pakko istua sohvalle ettei pyörtyisi. Hän kävi makaaman sohvalle ja sulki hetkeksi silmänsä. Avattuaan silmänsä hän huomasi yhden valokuvan aivan sohvan edessä. Kuva esitti Ginnyä ja Harryä halaamassa, Ginnyn samalla esitellessä timanttisormustaan leveästi hymyillen.

A/N2: Kommentointi on aina sallittua.
« Viimeksi muokattu: 27.12.2014 18:34:51 kirjoittanut Renneto »

Omana itsenään oleminen maailmassa,
joka tekee parhaansa öinja päivin,
tehdäkseen ihmisestä kaikkien muiden kaltaisen
on vaikein taistelu. mikä ihmisellä on;
eikä koskaan saa lakata taistelemasta. - e.e. cummings

Kaarne

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 9 390
  • Lunnikuningatar
Vs: Morsian k11
« Vastaus #1 : 17.10.2009 11:02:57 »
Kommenttibingosta, hyvää huomenta. :)

Luin ficcisi ja pidin sen ideasta. Harry aurorin sijaan oikeasti huispausuran valinneena oli ihan viehättävä ajatus ja ylipäätään tuollainen tilanne mielenkiintoinen. Kieltämättä vähän hämmennyin loppuratkaisusta, raivostuneesta Ginnystä ja pelokkaasta Harrysta ja kaikesta, mutta ainakaan ficciäsi ei voi sanoa tylsäksi! Toisaalta, mietin aika pitkään sitä, kirjoittaisiko IC-Harry moisen kirjeen vältellen tyttöystävänsä tapaamista ja riehuisiko IC-Ginny todella tuolla tavoin... Noh, jokaisella ficcaajalla on toki oma kuvansa hahmoista, mutta ehkä olisit voinut alustaa tapahtumia hiukan enemmän.

Kirjeet ovat molemmat ihan mielenkiintoisia. Tykkään myös aivan lopusta, ajatus kuvasta jossa he ovat juuri menneet kihloihin oli sopivan iskevä loppuun, varsinkin kun Ginnyn reaktio jätettiin avoimeksi. Juonikaari on siis onnistuneesti toteutettu, vaikka hahmot ehkä vähän yksiulotteisiksi jäävätkin.

Kiitoksia mielenkiintoisesta lukukokemuksesta.


someone i loved once gave me a box of darkness.
it took me years to understand that this, too, was a gift.

Eudora Malfoy

  • Jesus of Suburbia
  • ***
  • Viestejä: 123
Vs: Morsian k11
« Vastaus #2 : 17.10.2009 15:09:57 »
Kiitos Nevilla kommentistasi.

Olen yllättyny, että sain näinkin hyvää palautetta, koska itse en ollut kovin tyytväinen ficciin. Enimmäkseen kuitenkin loppuun, mutta hyvä jos tämä viihdytti:)

Omana itsenään oleminen maailmassa,
joka tekee parhaansa öinja päivin,
tehdäkseen ihmisestä kaikkien muiden kaltaisen
on vaikein taistelu. mikä ihmisellä on;
eikä koskaan saa lakata taistelemasta. - e.e. cummings