Nimi: Rakkauden kahjous
Kirjoittaja: Eeyore (mieee)
Oikolukija: Marsipaanitaitelija
Tyylilaji: romance (ja pienesti humor)
Paritukset: Ei kerrota
Ikäraja: S
Päähenkilö: Saa arvata
Yhteenveto: Kaksi toisiinsa rakastunutta henkilöä vuodattaa tunteensa toisilleen.
Vastuunvapaus:Minä en omista hahmoja, ne ovat Rowlingin.
Oma sana: Osallistuin siis
Paritus nimettömillä henkilöillä-haasteeseen ja tässä on tulos
kiiitäään betaani
Marsipaanitaiteilijaa taasen ^^ Ajattelin kirjottaa tämän vuoropuheluna ja "polvistumisena toisen eteen" mutta näistä taisi enemmänkin tulla kirjeitä... tämä ei ole kovin pitkä, mutta en ajatellutkaan tehdä siitä sellaista. nauttikaa!
Rakkauden kahjousOlen yrittänyt peittää tunteita, kieltää ne itseltäni, pyyhkiä sinut pois mielestäni... Mutta en voi sille mitään! Olet niin lumoava, kaunis, ihana! Hiuksesi ovat kauniin vaaleat ja auringonvalo saa ne säteilemään melkein yhtä kauniisti kuin minun!
Vaikka et olekaan luihuinen, olet sitä, mitä olen aina etsinyt; kaunis, siro, vaaleaverikkö, et täydellinen vaan omalaatuinen ja se tekee sinusta juuri täydellisen kaikella mahdollisella tavalla! Siksi olisin oiva kumppani sinulle!
Et ole niin kuin muut tytöt. Puhut eri tavalla kuin he ja erotut massasta, mikä juuri vetoaa minuun. Asennoitumisesi kadonneisiin esineisiin on vailla vertaansa! Toisten etsiessä kadonneita tavaroitaan hiki hatussa sinä vain toteat, että "kyllä ne kävelevät vastaasi silloin, kun sitä vähiten odotat." Mikä voisikaan olla parempi tapa "etsiä" kadonneita esineitä ja asioita!
Tietäisin, että yhteiselämämme tulisi olemaan värikästä. En koskaan osaisi aavistaa mitä tuosta kauniinmuotoisesta suusta purkautuisi ulos ja jäisin monta kertaa sanattomaksi (ellen laukoisi sitten jotain näsäviisauksia), mutta tiedän sen ja olen siihen valmis! Valmis kaikkiin niihin sammakoihin tuosta ammottavasta aukosta!
Pukeutumisesi hämmästyttää minut joka kerta; kuinka joku voikaan olla noin persoonallinen ja pistää juuri
vaaleanvihreän yömekon ylleen, jonka kanssa käyttää sinistä yömyssyä ja varsinkin kävellä rohkeasti ne yllään suihkuun! Verratonta! Maastokuviollisia punaruskeanharmaita aamutohveleitasi en ikinä unohda. Ja nuo korvakorut... Niin erilaiset, niin täydelliset.
Mutta sinun silmäsi olivat ne, jotka minä huomasin ensin. Ne ovat sinussa kauneinta. Niiden tyhjyys ja pysähtyneisyys hämmentävät minut välillä! Et tiedäkään kuinka hankalaa se on aina peittää! En haluaisi sitä! En haluaisi olla sinuun salaa rakastunut!
Mutta siis silmäsi... Ne ovat kuin taivaan tähdet; yhtä kaukana toisistaan ja sammuvatkin aina välillä (niin kuin kuolleet tähdetkin tekevät). Rakastan niitä!
Ja minä... rakastan sinua. Niin, rakastan sinua koko sydämestäni! Kaikkea ominaisuuksia sinussa (niin kuin minussakin). Palvon silmiäsi ja myös noita vaaleita hiuksiasi (niin kuin myös omiani).
Mutta tiedän, ettemme voi olla yhdessä... ei vielä, kun sota on käynnissä ja varsinkin, kun olemme eri puolilla. Tiedän, ettemme välttämättä voi
koskaan olla yhdessä ja se
riipii sydäntäni! Mutta sen vuoksi haluan tietää, oletko siellä minua varten, jos tiemme kohtaavat? Odotatko minua, annatko minulle edes mahdollisuutta olla lähelläsi? Olenko kuvitellut vain, vai olenko ollut tyhjän katseesi kohde?
~*~*~*~
Oi kuinka ihanaa! En olisi koskaan uskonut kuolonsyöjän penikasta, että tämän suusta voisi kuulla noin ihania asioita! Tästä täytyy tehdä juttu isäni leht - Ai eikö? No se voisi ollakin hieman vaarallista...
Mutta olen otettu kuinka kauniisti sanoit silmistäni! Kukaan ei ole koskaan sanonut minulle noin! Ainakaan noin pöhkön ihastuneena!
Minä en ole yrittänyt peittää tunteitani, ne ovat vain aina välillä pinnassa ja välillä unohdan, että olen ihastunut! Vaikka olenkin ajatellut sinua, niin olen silti aina joskus unohtanut sinut. Se ei kuitenkaan ole vikasi, sitä nyt vain aina sattuu välillä.
Vaikka oletkin luihuinen, et ole kuin muut tupalaisesi. Sinulla on enemmän vallanhimoa ja voitontahtosi on vailla vertaansa. Pillahdat itkuun, jos häviät, mutta minä olisin tukenasi. Lainaisin sinulle omaa unirättiäni, sitä ruskeankeltaista. Se helpottaa aina oloani, oli se sitten kuinka paha tahansa. Mutta en kyllä ole tarvinnut sitä, joten sinä voisit saada sen ihan omaksesi, luulisin, että sinulla on sille enemmän käyttöä.
Pidän myös sinun hiuksistasi, ne näyttävät niin mukavan liimatuilta. Mikä auttaa niitä pysymään noin kauniista paikoillaan? (Käytätkö sammakonkutua? Olen kuullut, että siitä valmistettava voide toimii oivallisena hiusten kiillottajan ja hiusten paikallaan pitäjänä.)
Kuinka tarkkasilmäinen oletkaan, nimittäin juuri sinä olet ollut katseeni kohde, mutten ole kehdannut kertoa sitä kenellekään. Silmistäsi puheen ollen, niiden harmaa sävy on mukavan väritön. Pidin siitä, kuinka sanoit silmistäni, että ne aina sammuvat. Sinun silmäsi taas eivät koskaan ole sellaiset, ne ovat jo valmiiksi sammuneet kuolleet tähdet.
Myönnän, minäkin rakastan sinua ja haluan sinun tietävän, että odotan. Olen täällä sinua varten vaikka emme koskaan voisikaan olla yhdessä. Olet katseeni kohde ja päiväunieni päähenkilö (uneksin aika usein).
Haluatko muuten, että isäni tekee sinusta jutun lehteensä?
Odotan sinua kuin kukka mehiläistään!
***
A/N: Tämä oli miun ensimmäinen hömpämppääää- ficci, joten kaikki risut ja ruusut sekä erimuotoiset kommentit ovat suotavia. Kiittäen...