Kirjoittaja Aihe: Sinä ystävänpäivänä, "päätä itse"-oneshot, S  (Luettu 1777 kertaa)

littlewitch

  • ***
  • Viestejä: 9
  • if life ain't just a joke then why are we laughing
Elieli, tää on mun toinen ns. "päätä itse"-oneshot. Ohjeet löydät kohdasta Paritukset/hahmot. (Toinen samalla periaatteella kirjotettu löytyy tuolta: http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=29102.0). Olen keksinyt idean itse, ja toivoisin kommenttia tästä. Lukemisen iloa =)


Nimi: Sinä ystävänpäivänä
Kirjoittaja: littlewitch
Ikäraja: S
Paritukset/hahmot: Tässä onkin tän oneshotin erikoisuus. Mä olen lyönyt sulle pöytään tekstin, jossa henkilön ikää, sukupuolta tai muutakaan ei tule esille (kiitos Luojalle suomenkielen 'hän'-pronominista joka on sukupuolineutraali toisin kuin vaikka he ja she tai il ja elle.), ja sä saat päättää hahmot.
Eli, suosittelen lukemaan tekstin kerran läpi ja miettimään, kenet Potter-hahmoista siihen kuvitteli. Sitten voi leikkiä ajatuksella että jos se olisikin joku muu henkilö, esim. Ginny, Draco, Dumbledore....
Pyydän myös kommentoimaan tätä tekstiä+ideaa joka tuli littlewitchin omasta pääkopasta, ja kertomaan kenet kuvitteli tarinaan ja millaista se oli jne.

Genre: angst, drama
Vastuunvapaus: Paikat ja kuvittelemanne hahmot kuuluu Rowlingille, enkä saa tästä minkäänlaista korvausta.
Yhteenveto: Hän juoksi koko matkan takaisin Kolmen luudanvarren luo, kiersi sen taakse ja lysähti seinää vasten kasaan. Ja itki, itki kristallinkirkkaita kyyneleitä.


-

Sinä ystävänpäivänä hän käveli Tylyahoon johtavaa tietä yksin. Lumihiutaleita leijaili taivaalta, puut ja talot olivat kuorruttuneet puuterilumella ja olo oli kuin lumisadepallossa. Oli täydellinen päivä romanttiselle hörhöilylle, mutta hän ei jaksanut innostua moisesta. Tänä vuonna hän oli teilannut ajatuksenkin seuralaisen etsimisestä, ja ollut hiljaa muiden keskustellessa siitä, kuka menisi kenenkin kanssa. Hän oli kuitannut tiukalla katseella ystäviensä leikkisät utelut siitä, etteikö seuralaista muka löytynyt noin kivalle tyypille.

Hänen edessään ja takanaan käveli hihitteleviä tyttöryppäitä, umpirakastuneita pareja ja hyväntuulisia ihmisiä matkalla Kolmeen luudanvarteen tai kenties Matami Puddifootille. Jotkut olivat ehkä menossa ostamaan syötävän suloisia makeisia rakkaimmilleen Hunajaherttuasta, jotkut vain ihastelemaan ilmaa sydänkäpystensä kanssa. Hän ei ollut tekemässä mitään sellaista, lähellekään. Hänen vatsaansa myllersi ajatuskin moisesta hempeilystä. Ei nyt, ei tässä tilanteessa.

Kun hän saapui Kolmen luudanvarren eteen, häntä tympi entistä enemmän. Kaikkialla kuherreltiin ja söpöiltiin yhtä mittaa. Luotuaan vihaisen katseen kaikkiin läsnäoleviin onnellisiin ihmisiin, hän kääntyi polulle, joka johti rääkyvään röttelöön. Paikka tuntui täydelliseltä, miksi kukaan haluaisi viettää ystävänpäivää niin synkän rakennuksen lähimaillakaan? Hän suuntasi askeleensa kohti lumista, pikkuista harmaata täplää.

Jalkojen hoitaessa liikkumispuolen hänen aivoilleen jäi aikaa ajatella. Se ei ollut hyvä juttu, todellakaan, sillä hän palasi muistoissaan pieniin, sammutettuihin toivon liekkeihin ja yhtiin kasvoihin.
Täydellisiin kasvoihin, joita hän olisi voinut suudella miljoonasti saamatta sittenkään tarpeeksi.
Mutta ne kasvot eivät olleet hänelle. Ja se seikka kalvoi häntä niin, että hän heräili öisin jatkuvasti mahakipuun, ei syönyt enää paljoakaan eikä keskittynyt tunneilla. Hänen verkkokalvoillensa oli piirtynyt jokainen kaarre, uoma ja viiva noista kasvoista, noista käsistä, ja niistä uskomattomista silmistä.

Huomaamattaan hän oli saapunut rääkyvän röttelön luokse. Hän huokaisi, palasi ajatuksistaan ja jähmettyi saman tien liikkumattomaksi.
Röttelön vieressä, noin kahdenkymmenen metrin päässä hänestä, seisoi kaksi ihmistä. He eivät olleet huomanneet häntä, sillä hän seisoi juuri pienen katajanomaisen puun takana.
Nuo kaksi hymyilivät toisilleen, katsoivat toisiaan silmiin ja pitivät toisiaan kädestä. Hänen sydämensä humpsahti rinnasta jonnekin polvien ja nilkkojen väliin, ja hän tuijotti näkyä kykenemättä liikkumaan. Kun noiden kahden huulien välissä oli enään alle kymmenen senttiä, hän sai jalkansa liikkumaan ja riensi pois.

Hän juoksi koko matkan takaisin Kolmen luudanvarren luo, kiersi sen taakse ja lysähti seinää vasten kasaan. Ja itki, itki kristallinkirkkaita kyyneleitä.

-
- too much too late or just not enough of this

Morwen

  • ***
  • Viestejä: 84
Vs: Sinä ystävänpäivänä, "päätä itse"-oneshot, S
« Vastaus #1 : 03.03.2012 22:31:24 »
Tämä oli ideana aika kiva ja omalaatuinen, tällaiseen en ole ennen törmännytkään. Mulle tuli jotenkin lopulta mieleen tekstistä Luna tai kenties Neville... mutta, "hän" voisi tosiaan olla kuka vaan.

Pidän kirjoitustyylistäsi, se on sopivan eläväistä ja tunteellista, tekstiin oli helppo päästä mukaan. Kuvaat hyvin henkilön tuntemaa tuskaa ja masennusta, kun asiat eivät ole menneet niin kuin hän olisi toivonut ja kaikilla muilla tuntuu menevän.
Lyhyydestään huolimatta tähän tekstiin mahtuu asiaa yllättävän paljon, ja loput lähtevätkin sitten rönsyilemään lukijan omasta mielikuvituksesta.

Tähän aikaan illasta en ole luovimmillani ja hetken jouduin miettimään, kenet tekstiin sijoittaisin. Tällaisessa "koomatilassa" olisi tavallaan ollut kivaa tietää, kuka se "hän" oikein oli sinun mielestäsi, niin ei olisi tarvinnut rääkätä aivoja niin kovasti :D. Mutta, sehän olisi vallan sotkenut tämän ficin idean :)

Pahoittelen, tästä saattoi tullla hieman sekava kommentti (pistetään se koomatilan piikkiin). Toivottavasti sait kiinni, mitä tarkoitin... Mutta siis, kaiken kaikkiaan hyvin kirjoitettu, kiva pikku ficci vähän erilaisella idealla. Jatka vaan samaan malliin!

Kuusen latvaan pääsee kahdella tavalla: kiipeämällä tai istumalla kävyn päälle.

 Morwenin kirjoituslipas