Title: Hölmö rakkaus
Kirjoittaja: Minä.
Pairing: H/D, eli Harry/Draco
Rating: K-11 (en oikein tiennyt kumpi.)
Genre: Fluff, songfic, slash
Disclaimer: J.K. Rowling omistaa hahmot yms, minä vain käytän hyväkseni.
A/N: Niin. Olen joskus kauan kauan sitten lisännyt tämän vanhaan finiin, silloin tosin eri käyttäjänimellä. Joten tässä tämä vanha ficcini sitten olisi. Toivottavasti ette ryttää sitä heti käsittelyssä, mutta kaikenlaiset kommentit ovat tervetulleita. Ja kappale on tosiaan Scandinavian Music Groupin Hölmö rakkaus.
Miehellä on kaikkea,
hyvät naiset ja rahaa.
Ihmiset puhuu siitä mielellään pahaa.
Se on kaunis mies, sillä on usvainen pää,
ja kun sitä aamuisin särkee,
se sänkyyn jää.
Draco POV.
Marraskuun ensimmäinen aamu valkeni harvinaisen kirkkaana ja auringonpaiste lämmitti mukavasti paljasta yläruumistani herätellen minua uuteen päivään. En vain osannut nauttia siitä. En enää. Nousin ylös ja laskiessani jalkani paljaalle, kylmälle lattialle värähdin. En osannut laittaa lattialämmitystä päälle, olit yrittänyt joskus opettaa minulle mitä nappuloita piti väännellä, mutten ollut jaksanut kuunnella. Nyt kun minulla ei enää ollut sinua, asunto tuntui kovin luotaantyöntävältä. Laahustin unisena vessaan ja rapsuttelin vatsaani mennessäni. Kasvoja pestessäni (kyllä, minä olen ulkonäöstäni huolehtiva mies, haluan ikääntyä kunniallisesti ja näyttää hyvältä vielä viisikymppisenä) tuijotin joka suuntaan sojottavaa platinanvaaleaa hiuskuontaloani ja mietin, miten mukavaa olisi pyytää sinua harjaamaan se. Ajatus sinusta iski äkillisen päänsäryn tykyttämään ohimoitteni seutuville ja päätin palata sänkyyn. Vaikka minä olen hyvännäköinen mies, vaikka saisin kenet tahansa haluaisin ja vaikka minulla on paljon rahaa, kukaan ei koskaan tulisi korvaamaan sinua.
Muistatko miltä tuntuu,
juopua kesäyönä,
hölmöstä rakkaudesta?
Kastella jalat heinikossa,
tanssittaa tyttöä laiturilla,
siellä missä kaislat kumartaa.
Draco POV.
Kahdeltatoista pakotin itseni nousemaan uudestaan ja kahlasin vaatekomeroani epätoivoisena läpi. Miksi kaikki sinun vaatteesi olivat vielä täällä? Mikset ollut tullut hakemaan niitä? Miksi sinun piti aina pilata kaikki?! Olin niin kiukkuinen, että kiskottuani päälleni tummat farkut ja mustan kauluspaidan, sekä sukat, aloin repiä vaatteitasi tangoilta ja hyllyiltä. Siinä menivät sinun Mikki Hiiri-kalsarisi, tummanvihreä t-paitasi, vaaleat farkkusi ja sinulta tuoksuva kaulaliinasi. Jäin puristamaan kaulaliinaa käsiini ja painoin kasvoni sitä vasten hengittäen sisääni sinun tuoksuasi. Tunsin kyyneleiden polttavan silmäluomieni alla, mutta isot miehet eivät itke. Joten nielin kurkkuani kuristavan palan ja huokaisten istuuduin kirjoituspöydän ääreen. Ehkä minun pitäisi kirjoittaa sinulle, ajattelin ja kaivoin vasemman puolen laatikosta paperia ja mustekynän.
”Hei rakas..”, aloitin, enkä voinut aavistaa, että muutaman korttelin päässä minusta, myös sinä tulisit tänään tekemään samoin.
Naisella on kaikkea,
hyvät miehet ja rahaa.
Se toisinaan unohtuu,
vaikkei se tarkoita pahaa.
Se lenkkeilee, sillä on terävä pää,
ja kun sen sydämen särkee,
se sänkyyn jää.
Harry POV.
Olin noussut jo aikaisin, vetänyt lenkkitossut jalkaani ja lähtenyt Kensingtonin puistoon juoksemaan, koska ajattelin että se veisi ajatukset pois sinusta. Kun tunnin päästä sitten haparoin avaimia taskustani tilapäisen asuntoni ovella, tulin miettineeksi mitä sinä mahdoit juuri tällä hetkellä tehdä. Pudistin päätäni ja avattuani nitisevän ja natisevan oven potkaisin lenkkarit jalastani ja suuntasin keittiöön kohdatakseni varsinaisen hävityksen. Likaisia astioita oli sikin sokin lattialla ja altaassa, pöydän päällä ja tiskipöydällä. Kuristava tunne jysähti yhtäkkiä rintakehääni ajatellessani, että sinä olit aina hoitanut tiskauksen. Huokaisten sujautin keltaiset kumihanskat käteeni, nostin likaiset lautaset altaasta ja täytin sen omenantuoksuisella pesuaineella. Poimin tiskiharjan telineestä ja aloin jynssätä pinttyneitä rasva- ja kastiketahroja lautasista toivoen hartaasti, että omistaisin tiskikoneen.
Muistatko miltä tuntuu,
juopua kesäyönä,
hölmöstä rakkaudesta?
Kastella jalat heinikossa,
suudella poikaa aidan takana,
siellä missä nokkoset lakastuu.
Housunnapit avataan,
kaadutaan,
eikä nousta milloinkaan.
Harry POV.
Että minulla on ikävä meitä. Sinua. Kaksiotamme vähän matkan päässä Kensingtonista. Kolea, marraskuinen ilta oli jo saapunut Lontooseen, ennen kuin sain tiskauksen suoritettua loppuun. Nyt istuin uupuneena rähjäisessä, mutta erittäin mukavassa laiskanlinnassa höyryävä kahvimuki kädessäni. Muistelin erästä kesää jolloin olimme juosseet Kensingtonin puiston syrjäisimmässä osassa innosta kiljuen ja nauraen kuin pienet lapset. Olin hypännyt niskaasi ja kaatanut sinut alleni pehmeään nurmikkoon ja suudellut ihanan vartalosi täyteen pieniä suukkoja. Hymyilin muistolleni, laskin kahvimukin lasiselle sohvapöydälle ja kävelin makuuhuoneeseeni. Istahdin huteralle tuolille puisen kirjoituspöydän ääreen, pengoin laatikosta paperia ja kynän ja aloitin.
”Hei rakas.. Minulla on ikävä sinua ja meitä..”
Istuin pitkään pöytäni ääressä ja lopettaessani oli miltei aamu. Olin kirjoittanut siitä kesästä, jota olin illalla muistellut ja toivoin, että myös sinä muistaisit sen.
Muistatko miltä tuntuu,
juopua kesäyönä,
hölmöstä rakkaudesta?
Kastella jalat heinikossa,
suudella poikaa aidan takana,
siellä missä nokkoset lakastuu.
// Picca lisäsi ikärajan otsikkoon
