Author - WetFire
Raiting - S
Genre - songfic
Pairing - Harry/Severus
A/N - Hii!
Oli ihan pakko... tää on niin ihana biisi...
CandymanOooh, I am the candyman
Oooh, comin’ from bountyland
Oooh, I am the candyman
Oooh, comin’ from bountylandHarry mietti häntä. Niin kovasti, että sydän tuntui hakkaavan siirapissa ja happi ei halunnut
kulkea. Aina kun hän vahingossa näki sen miehen, Harryn sydän alkoi jyskyttää ja
mieleen tuprusi savua ja tuntui kuin hän olisi saunassa.
Ja mikä toisaalta myös ihaninta, Harryn teki mieli valtavasti makeaa.
Tuntui kuin hän ei voisi elää ilman sokerisia herkkuja.
Nytkin Harry käveli tai oikeastaan harhaili pää unelmissa kätävillä tietämättä määränpäätään.
Voikun hänellä oli niin ikävä häntä. Sitä tummanpuhuvaa, samettista ja... niin... ihanaa
miestä. Harry oli nyt varma, että oli aina rakastanut sellaisia miehiä kuin Severus Kalkaros.
Hän ei ollut edes laskenut montako yötä oli nähnyt siitä miehestä unta. E-hei.
Ja taas kerran Harry masentui ja hänen sydäntään särki kun tiesi, ettei hän ikinä saisi
rakastamaan miestä. Hän ei välittäisi enää mistään jos vain...kerran. Edes.
Harry laski katseensa maahan. Hän ei halunnut myöntää, että oli pakkomielteinen
Kalkarosta kohtaan. Harry oli tosissaan yrittänyt pitää Kalkarosta vain opettajana, mutta
kuinka hän voisi? Kun Harry kerta oli päästänyt sen tunteen sisään, se aikoi jäädä.
Lopullisesti.
I wish that you were my lollipop
Sweet things, I will never get enough
If you show me to the sugar tree
Will you give me a sodapop for freeKalkaros oli yksinäinen mies. Hän oli aina ollut. Kalkaros olisi halunnut itselleen
arvostusta, mutta se oli kääntynyt peloksi ja vihaksi. Ei hän itsekään niistä tunteista
perustanut. Ei niistä kuitenkaan syntyisi mitään oikeaa.
Hänellä oli sitäpaitsi salaisuus.
Kalkaros avasi pöytänsä laatikon ja otti sieltä karamellia. Toffeeta tällä kertaa.
Se toi hetken hyvän oolon, mutta makeinen suli suussa nopeasti ja jätti vain tyhjän olon.
Hän halusi jotain aitoa. Kalkaros painoi kädet kasvoilleen ja huokaisi.
Kynttilät lepattivat vihaisesti, kuin yrittäen kertoa jotain.
Jostain syystä niistä tuli mieleen Harry Potter. Kalkaros tunsi niin paljon kaikkea
sitä poikaa kohtaan, ettei ollut enää varma mitä. Ja koska Kalkaros ei jaksanut
enää vihata, jäljelle jäi kaipuuta. Harrylta hän sai niin paljon. Vaikka kukaan ei sitä
teinnytkään.
Come with me, honey, I’m your sweet sugar candyman (oooh)
Run like the wind, fly with me to bountyland (oooh)
Bite me, I’m yours, if you’re hungry, please understand (oooh)
This is the end of the sweet sugar candymanPieni surullinen naurahdus. Harry laahusti kohti hänelle tuntematonta koska
ei katsonut eteensä. Hänen jalkansa toimivat itsestään. Ihan tosi.
Rakkaus. Sitäkö se olikin? Moni ihminen on siitä puhunut, mutta Harry halusi jotain
niin erilaista. Harry naurahti sarkastisesti itskseen. Hän halusi olla Kalkaroksen
palvelija. Ja halusi antaa kaikkensa. Halusi arvostusta ja loputonta ymmärrystä.
Jalat alkoivat laskeutua portaita. Harry oli hivenen utelias tietämään minne ne johtivat.
Ne alkoivat nopeuttaa askeliaan.
Oh my love, I know you are my candyman
And oh my love, your word is my command
Oh my love, I know you are my candyman
And oh my love, let us fly to bountylandHarry kohotti katseensa ja tajusi olevansa Kalkaroksen oven edessä.
Harry raotti auki olevaa ovea. Outoa, yleensähän Kalkaros varmasti lukitsisi ovensa.
Oooh, you are my lollipop
Oooh, sugar sugar top
Oooh, you are my lollipop
Oooh, sugar sugar topKalkaros oli jo syömässä kymmenettä karamelliaan kun kuuli oven narahduksen.
Hän vilkuili ovelle. "Niin?"
Ei mitään.
Harry alkoi jo epäröidä. Voisiko hän tosiaan mennä vain sinne?
Eihän Kalkaros varmasti edes olisi siellä.
Muttakun Harry kaipasi... ja halusi kokea sen.
Harry avasi oven kunnolla ja tuli sisään naamallaan alistunut ilme.
Kalkaros ei voinut uskoa silmiään. Aivan kuin kohtalo olisi tuonut Harryn hänen
luokseen.
"Minä... tarvitsin vain... apua"
"Niin minäkin" Kalkaros sanoi ja nousi tullen Harryn luo.
Harry katsoi Kalkarosta kaihoisasti.
I wish that I were a bubble gum
Chewin’ on me, baby, all day long
I will be begging for sweet delight
Until you say I am yours tonightKalkaros otti Harryn syleilyynsä.
Harry ei voinut edes uskoa sitä, muttei todellakaanedes halunnut. Se oli liian ihanaa.
Come with me, honey, I’m your sweet sugar candyman (oooh)
Run like the wind, fly with me to bountyland (oooh)
Bite me, I’m yours, if you’re hungry, please understand (oooh)
This is the end of the sweet sugar candyman"Onko tämä väärin?" Harry kuiskasi.
"En välitä. Se on mitä on" Kalkaros vastasi ja veti Harrya suojelevasti lähemmäs.
Harry painoi naamansa Kalkaroksen rintaan.
"Haluan sinut"
Tämä. Tämä oli sitä mitä Kalkaros halusi. Mutta kuinka ihmeessä se ihminen jonka
Kalkaros halusi valita oli Harry? Kohtalolla on tosiaan oudot suunnitelmat.
Mutta toisaalta...
Oh my love, I know you are my candyman
And oh my love, your word is my command
Oh my love, I know you are my candyman
And oh my love, let us fly to bountylandHarry istui Kalkaroksen sylissä. Ja Harry tuntui olevan juuri oikealla paikalla.
Miksei hän ollut aina tajunnut sitä?
I am the candyman
Comin’ from bountyland
I am the candyman
Comin’ from bountyland
Comin’ from bountylandJa he söivät mahansa täyteen makeaa toistensa huulilta.
***
