Kirjoittaja Aihe: Kohtaaminen, S  (Luettu 2554 kertaa)

Gil Galad

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 259
  • LightHowl8815
Kohtaaminen, S
« : 18.09.2008 12:47:02 »
Title: Kohtaaminen
Beta: Ei ole muuta kuin Wordin oikein kirjoitus
Author: minä Gil Galad
Genre: Draama, one -shot
Pairing: Ei ole
Rating: S
Summary: Naisen mietteet ovat kiinnittyneet yhteen asiaan, hänen pitäisi etsiä yksi kuolonsyöjä ja tämä kyseinen henkilö on ollut missä milloinkin. Nainen miettii mihin toimenpiteisiin hänen täytyisi ryhtyä. Hän on vasta valmistunut ja tämä on hänen ensimmäinen virallinen tehtävänsä. Hän tuli junaan pienen kaupungin juna-asemalta ja on menossa Lontooseen.
Disclaimer: En omista J.K.Rowlingin hahmoja tai tienaa niillä mitään.

A/N: Ensimmäinen kirjoittamani ficci ikinä ja kirjoitettu vuosia sitten. Kommentteja saa ja pitää antaa. En pelkää risuja enkä ruusuja.

~Kohtaaminen ~

   Lähellä keskiovea istuu 20 vuotias nainen, joka näyttää huolestuneelta. Naisella on lyhyet ruskeat hiukset, jotka näyttävät siltä ettei niitä olisi kammattu pitkään aikaan ja hiuksissa on myös vaaleita raitoja. Hän on pitkä naiseksi 195 senttimetriä. Naisella on suipot korvat vaikka sitä ei huomaakaan, jos ei osaa katsoa oi-kein sillä hän pitää hiukset tarkasti korviensa edessä. Nainen on jäntevä ja hänellä on harmaat tuikkivat silmät. Naisen olemuksesta huokuu itse varmuus ja toivo. Vaunussa on myös pari vanhempaa naista, yksi neljänkymmenen paikkeilla oleva mies ja naista vastapäätä istuvalla miehellä on musta sotkuinen tukka, vihreät silmät, sala-manmuotoinen arpi ja pyöreät silmälasit.

   Naisen mietteet ovat kiinnittyneet yhteen asiaan, hänen pitäisi etsiä yksi kuolonsyöjä ja tämä kyseinen henkilö on ollut missä milloinkin. Nainen miettii mihin toimenpiteisiin hänen täytyisi ryhtyä. Hän on vasta valmistunut ja tämä on hänen ensimmäinen virallinen tehtävänsä. Hän tuli junaan pienen kaupungin juna-asemalta ja on menossa Lontooseen. Hänen elämän tilanteensa on hyvä ottaen huomioon yhteiskunnan nykyisen tilanteen.

   Oi miten ihania joutsenia, hän huokaa ja palaa ajatuksissaan lapsuutensa suomessa. Siellä hänellä oli tapana katsella, kun kurjet lentävät etelään ja kuunnella niiden kaihoisaa ronkunaa. Hän ei voi ajatella niitä iloisia hetkiä nyt, koska nykyään kaikki on niin synkkää, iloisten hetkien muistelu sytyttäisi liikaa toivoa.

   Yhtäkkiä nainen hätkähtää ajatuksistaan nykyhetkeen ja alkaa tarkastel-la sitä toista miestä vaunussa. Naiselle tulee mieleen, että hän on nähnyt miehen jos-kus aiemminkin. Mietittyään asiaa tarkemmin hän tajuaa, että mies on hänen vanha opettajansa. Mies on vanhentunut paljon siitä, kun hän on nähnyt miehen viimeksi. Edellisestä näkemisestä on kaksi vuotta aikaa, syynä kai voisi pitää sitä, että mies on ihmissusi ja hänellä on perhe. Miehen hiukset ovat harmaantuneet vähän lisää ja kaavut näyttävät nuhjaantuneemmilta kuin viimeksi.

   Yhtäkkiä kuului rysähdys kun naisen matka laukku tipahti lattialle ja sen sisältö levisi lattialle. Nainen laskeutuu penkiltään alas ja alkaa keräillä tavaroi-taan lattialta takaisin laukkuunsa. Saatuaan tavarat takaisin laukkuun niin vastapäätä istuva mies ojentaa naiselle valokuvaa ja sanoo:
”Tämä valokuva taitaa kuulua sinulle ja mistähän sinä olet saanut noin harvinais-laatuisen kuvan?” Mies kysyy.
”Niin valokuva on minun, kuva otettiin kun olin seitsemäntoista..." Nainen vastaa ja katsoo kuvaa haikeana sillä siihen liittyy joitain kauniita ja vähän surumielisiäkin muistoja.
”Anteeksi mutta voisinkohan tiedustella nimeänne. Mies kysyy kohteliaasti.
”Kyllä voitte, nimeni on Hannah Snow, ” nainen vastaa. Ja jatkaa, ”voisinkohan pyytää teitä vuorostanne kertomaan oman nimenne? ”
”Kyllä voitte, nimeni on Harry Potter. Olettekohan te se sama Hannah joka kävi Tylypahkaa jokin vuosi sitten?” Harry kysyy.
”Kyllä olen enkä liene väärässä, jos oletan sinun olevan poika joka elää. Hannah vastasi suu virneessä.
”Olet aivan oikeassa, Sointu, hauska nähdä sinua pitkästä aikaa,” Harry sanoo. Keskustelu jatkuu vielä vähän aikaa kuulumisia vaihdellen.

   Junan saapuessa Kingskrossin asemalle, asema oli täynnä ihmisiä ja laituri yhdeksän oli puolillaan ihmisiä jotka olivat vastassa junasta tulijoita. Hyvästien sanominen oli hankalaa sillä Sointu ja Harry tapasivat toisensa monen vuoden jälkeen, Harry ehdotti, että Sointu tulisi hänen luokseen asumaan Kalmahanaukio kahteen toista. Hannah suostui ehdotukseen ja pyysi saada kutsua ystävänsä sinne.
« Viimeksi muokattu: 05.11.2011 23:30:50 kirjoittanut Pops »
Se, mitä ihminen näkee ja kuulee, riippuu hyvin paljon siitä, missä hän seisoo; se riippuu myös siitä, millainen hän on. TS 51