Nimi: Indian
Kirjoittaja: Minna
Genre: Hurt/comfort
Paring ?/?
Rating: K-11
En pystynyt unohtamaan kasvojasi, en sitä rakkautta, minkä annoit minulle. En tiedä halusinko edes unohtaa sinua, halusin säilyttää kasvosi mielessäni ikuisesti. Halusin saada sinut takaisin, mutta tiesin etten voinut saada sinua takaisin, olit kuollut. Sanoin asian ensi kertaa ääneen, ajattelin sitä tietoisesti, oikealla nimellään, ensimmäisen kerran. Olit kuollut, en saisi sinua enää takaisin. Mutta ehkä joskus, joskus voisin vihdoinkin huomata, että olin kokonainen. Ilman sinua.
Kosketin valkeilla sormillani hautakiveäsi. Kultaiset, koukeroiset kirjaimet, rosoisen kiven pinnassa kiiltelivät, auringon osuessa niihin. Nimesi luki kivessä, mutta se ei merkinnyt minulle mitään. Ruumiisi makasi kiven alla, mutta tiesin ettei se merkinnyt mitään. Minulle et ikinä ollut, etkä tullut olemaankaan pelkkä rosoinen hautakivi, olit paljon enemmän. Olit rakkainta maailmassa, mitä minulla oli ikinä tai tulisi ikinä olemaankaan. Jää hyvästi, rakkaani.
Maybe one day in a place without time, without space
I can look back and see that I am finally whole
Dying to undo the moment when all fell apart
Trying to fade out what's real is not for a life
Katsoin vielä viimeisen kerran takaisin, pyyhin yksinäisen kyyneleen poskeltani ja kävelin hitaasti pitkin routaista tietä, antaen hiljaisen tuulen sekoittaa tummia hiuksiani. En halunnut enää tuntea olevani yksinäinen, en vain siksi, että tunsin syyllisyyden pistoksen rinnassa, aina kun ajattelin jotain muuta kuin sinua. Halusin jatkaa elämääni, en voinut enää saada sinua takaisin. Pystyisin jatkamaan elämääni, ilman sinuakin.
Silloin hänet, hänet jonka avulla pystyisin elämään. Hänen lämpimän hymynsä, kauniiden silmiensä avulla unohdin murheeni. Tiesin heti, että hän oli se, joka auttaisi minua elämässä eteenpäin, hän oli se, johon rakastuin ja jonka kanssa halusin jakaa elämäni. Tunsin hänen kätensä hartioillani, tunsin, kuinka hänen pehmeät huulensa koskettivat omiani, unohdin tyystin ajan ja paikan, näin vain hänet. Tunsin vain, että hän oli se ainut, joka tulisi sinun kuolemasi jälkeen rakastamaan minua, ikuisesti.
Maybe one day in a place without time, without space
I can look back and see that I am finally whole
That's what I hoped but now I don't believe anymore
My wounds won't heal, I will bleed till the death of my soul
Ehkä yhden minuutin, ehkä tunnin, tai paljon pitemmän ajan päästä me erkanimme toisistamme. Katsoin syvälle hänen silmiinsä ja näin niissä kyyneliä, ne valuivat alemmas ja tunsin kuinka aloin itkeä itsekin. En halunnut menettää häntäkin, eikä hän halunnut menettää minua, luin sen hänen silmistään. Halasimme toisiamme lujasti, emme halunneet päästä toista menemään, ikinä.
Kävelimme poispäin, käsi kädessä. Kumpikaan ei päästänyt irti, ei antanut toisen juosta pois. Halusimme olla siinä, ikuisesti, emme ikinä päästää irti. Vaihdoin hänen kanssaan ujon hymyn, katsoin taivaalla ja tiesin, että jossain sinä hymyilit minulle. En enää surrut. Olin vihdoinkin kokonainen.
You were my guardian angel, you saved me all times…
