Nimi: Viisi lasta ja uima-allas
Kirjoittaja: raitakarkki
Oikolukija: turkinpippuri ♥
Ikäraja: S
Paritus: Seamus/Lavender
Tyylilajit: romance
Tiivistelmä: ”Onneksi minulla on silmää tällaisille asioille.”
A/N: Osallistuu aakkoshaasteeseen & sekä sataseen, 23: rakastavaiset.
”Näytänkö sinusta lihavalta tässä mekossa?” kysyi Lavender ja pyörähteli peilin edessä vaaleanruskeat hiukset heiluen puolelta toiselle. Vaaleansininen mekko heilahti naisen vartalon liikeiden mukaisesti ja Lavender kurtisteli kulmiaan vähän väliä, kun mekko ei täyttänyt hänen odotuksiaan.
”Et tietenkään näytä”, sanoi Seamus, mutta nosti katseensa aavistuksen liian myöhään lehdestään, jota luki.
”Et edes katsonut!” kivahti Lavender ja Seamus sai tyynnytellä häntä hetken, ennen kuin Lavender uskoi, että hän todellakin näytti oikein nätiltä uudessa mekossaan.
”Sinullekin pitäisi hankkia paremmat vaatteet, menemme sentään ristiäisiin emmekä mihin tahansa hippoihin”, Lavender päivitteli ja tonki vaatekaappia, josta heitteli sitten mielestään epäkelpoja juhlavaatteita mytyksi sängynlaidalle.
”Tietty, mutta älä nyt kaikkea heitä pois”, pelästyi Seamus ja ryhtyi kokoamaan mielivaatteitaan.
”Tuo on ihan kamala, sen sinä annat vaikka vähempiosaisille.”
”No enkä varmasti anna, tiedätkö mitä tämä on maksanut!”
”Älä nyt hulluja puhu”, naurahti Lavender ja moiskautti suukon toisen poskelle ja sen aiheuttaman hämmennyksen myötä nappasi vaatepinon Seamusin käsistä. Mies pyöräytti silmiään, mutta rojahti takaisin nojatuoliin josta oli hetki sitten pompannut ylös.
”Tiedätkö, minä haluaisin myös ristiä jonkun”, Lavender sanoi ja korjasi nopeasti lausettaan Seamusin katsoessa häntä oudosti, ”siis oman lapseni tietenkin.”
Seamus oli hetken vaiti, mutta mutisi sitten jotain hyväksyvää. Lavender mutristi suutaan.
”Naimisiinkin olisi oikein mukava päästä.”
”Niin.”
”Seamus!”
”Öh, niin, mennäänkö naimisiin vai?”
Lavender katsoi typertyneenä poikaystäväänsä, mutta pian hänen suupielensä kaartuivat hymyyn.
”Senkin hassu. Tietenkin mennään”, hän sanoi, vaikkei ollut kuvitellut että kosinta tapahtuisi juuri tuolla tavalla. Toisaalta ei hän ollut toivonutkaan, että hänen unelmiensa prinssi taikoisi poreammeessa shamppanjalasista sormuksen ja kosisi serenaadin saattelemana.
”Ei minulla kyllä sormusta ole tähän hätään”, Seamus mutisi, mutta Lavender vakuutti ettei sormusta tarvittaisi ennen alttaria.
”Tule tänne nyt äläkä istu siellä, mehän menemme naimisiin!” hihkaisi nainen ja vetäisi tulevan aviopuolisonsa ylös nojatuolilta ja painaen tämän huulille pitkän ja innokkaan suudelman.
”Voi, kuinka ihanaa. Ilmoitamme kaikille sukulaisille ja ystäville ja kaikki tulevat meidän häihimme ja juhlivat meitä ja minä astelen alttarille kauniissa valkoisessa mekossa. Sinä seisot odottamassa minua kaunis hymy kasvoillasi ja me suutelemme ja vietämme ihanan hääyön...”
”Menit vähän asioiden edelle.”
”No aloitetaan niistä meidän juhlistamme. Meillähän on vaikka mitä suunniteltavana!”
”Minulla ei ole hajuakaan mitä häiden suunnitteluun liittyy.”
”Onneksi minulla on silmää tällaisille asioille.”
”Pitääkö meidän sitten muuttaakin?” kysyi Seamus ja rapsutti niskaansa.
”Miksi ihmeessä meidän pitäisi muuttaa, mehän menemme vain naimisiin. Tai no, vain naimisiin,” sanoi Lavender ja hihitti.
”Niin mutta sinä halusit niitä lapsia ja minä ajattelin...”
”Voi Seamus! Tietenkin me muutamme ja ostamme niin ison talon että sinne mahtuu viisi kissaa ja vaikka viisi lastakin. Tiedätkö, olen aina halunnut pianon, lapsemme voi sitten soittaa sitä. Ja oma pikku lampikin on kiva, jos lapsistamme tulisi vaikka uimareita”, Lavender innostui ja halasi Seamusia, joka virnisti ja kaatoi Lavenderin hellästi makuuhuoneen sängylle.