Name: Kesäöiden kukkasia
Author: onkonälkä
Genre: het, Drama, ?
Rating: S
Pairing: Colin/Gabrielle
Challenges: Rare10, Random10, Het10, FF50 sanalla "Näkö"
A/N: Mun ranska on kehnoa, huudelkaapas jos noissa lauseissa on jotain vialla
Kesäöiden kukkasiaKesä koitti aikaisin sinä vuonna. Illat olivat pitkiä ja pimeyden sijasta vallitsi hämärä. Fleur oli aina pitänyt hämärästä, tanssista auringonlaskun kanssa. Niin hän nytkin kävellessään Tylypahkan mailla tunsi olonsa keveäksi ja tämän askelet muuttivat tahtinsa heinäsirkkojen hiljaisen soiton mukaiseksi. Tyttö riisui kenkänsä ja paljas, siro jalka kosketti kosteaa nurmea. Hymy kihosi tytön kasvoille, kun tämä pyörähti muutaman kerran. Hänen kesämekkonsa otti ilmaa alleen ja keijumainen tyttö jatkoi tanssiaan. Vaaleat hiukset hulmusivat kesäyön raikkaassa ilmassa ja hän oli onnellinen, kuten aina tanssiessaan. Pian hän kuitenkin istui pehmeään maahan ja katkaisi hennon valkoisen kukan varren. Vilkaistessaan ympärilleen hän huomasi nurmikon olevan täynnä näitä kauniita lumivalkoisia kukkia ja alkoi solmia niistä seppelettä.
Beauxbatonsin taivaansinisistä vaunuista astui ulos toinenkin vaalea tyttö. Edellistä paljon pienempi, mutta kauneutta ei voinut noiden kahden välillä vertailla. Jälkimmäisellä oli päällään ohut pellavainen yömekko, ja kengät hän jätti siskonsa omien viereen. Gabrielle asteli kostealla nurmella ja hyräillen istui siskonsa viereen. Vanhempi hymyili ja hellästi siirsi kauniin vaalean hiussuortuvan siskonsa korvan taakse. Hän painoi seppeleen siskonsa hiuksille ja suukotti tämän otsaa.
Pihalle avautuvasta ikkunasta Colin Creevey näki kahden veelamaisen tytön istuvan nurmella. Colin ei koskaan ollut nähnyt kauniimpaa, ja päätti lähteä ulos saadakseen noista kuvan. Ulkona liikkuminen ei siihen aikaan ollut enää sallittua, mutta hetken epäröinnin jälkeen makuusalin ovi raottui, ja Colinin vuode jäi tyhjilleen. Hymyillen poika hiipi ulos makuusalista ja linnan ovesta pihamaalle. Tytöistä vanhempi käveli jo vaunujen suuntaan ja katosi raollaan olevasta ovesta sisälle, mutta nuorempi istui yhä seppele päässään nurmikolla. Colin lähestyi tyttöä varovasti, ja ruohon kahinaa kuultuaan tyttö käänsi päätänsä tulijan suuntaan.
“Qui êtes-vous?” Tyttö sanoi uteliaasti.
“Hei.” Colin sanoi arastellen “Olen Colin, entä sinä?”
“Je suis Gabrielle, Qu’est-ce que tu fais ici? ”
Colin ei ymmärtänyt tytön puhetta. Hän oletti sen olevan ranskaa, jota hän ei osannut kuin yhden lauseen, Où est la salle de bain - missä on vessa. Lauseesta tuskin tässä tilanteessa olisi minkäänlaista apua, ja Colin tyytyi olemaan hiljaa. Poika istui tytön viereen ja ihaili tämän kauneutta. Tyttö näytti aivan keijulta yömekossaan, seppele päässään. Kamera tuntui unohtuneen täysin, sillä Colin oli täysin lamaantunut vieressään istuvan tytön kauneudesta. Colin oli kuullut veeloista, mutta koskaan ei ollut nähnyt sellaista, saati sitten tiennyt miltä ne näyttivät, mutta silti Colin oli varma, että tämä tyttö, Gabrielle, oli sellainen. Samoin kuin isosiskonsa.
“Colin.” Tyttö kuiskasi, ja poika nyökkäsi.
“Gabrielle.” Colin sanoi takaisin ja tyttö nyökkäsi. He katselivat toisiaan uteliaina ja vaitonaisina. Gabrielle oli Colinia selvästi nuorempi, mutta vain muutaman vuoden.
“ Gabrielle, où es-tu? Madame Maxime est à la recherche pour vous!” Fleurin huuto kuului vaunujen suunnalta. Tyttö hymyili Colinille ja lähti juoksemaan siskonsa luo. Pihalle jäivät valkoiset kengät, jotka Colin poimi käteensä, ja nosti hiljaa vaunujen oven viereen. Poika otti kuvan kengistä, ja lähti hiipimään kohti linnaa toivoen, että kukaan ei nähnyt häntä. Tuon illan muistoa poika kantoi sydämessään kuolemaansa saakka.
Muutamaa vuotta myöhemmin nuori vaaleahiuksinen tyttö seisoo harmaan hautakiven edessä. On kesä, ja yön hämärä. Hiljaa tyttö laskee valkoisen kukkaseppeleen haudalle ja kääntyy pois, juoksee siskonsa luo ja yhdessä nämä kaikkoontuvat.
Hautakivi kuului Colin Creeveylle.
