Nimi: Katkeruudesta, häviämisestä
Kirjoittaja: Seidig
Beta: -
Ikäraja: S
Paritus: Harry/Hermione, Ron/Hermione
Genre: Angst
Varoitukset: -
Disclaimer: En omista mitään tunnistettavissa olevaa. En saa tästä rahaa, valitettavasti.
Summary: Heidän piti olla tiimi, kolmikko, kultainen trio. Enää oli vain Harry ja Hermione – ja niin, Ron. Ja Ron vihasi sitä.
A/N: Olen aina halunnut kirjoittaa Harry/Hermionea, koska musta se on tavallaan vähän samalla tavalla kiellettyä ku Harry/Severus. Älkää kysykö, mä vaan ajattelen noin. Ja mehän tykätään kaikesta kielletystä.
Pidän tästä melko paljon. Kommentoikaa, jos luettekin?
KATKERUUDESTA, HÄVIÄMISESTÄ
Ihan kuin hän ei olisi huomannut. Ihan kuin häntä ei olisi ollut olemassakaan, kuin hän olisi ollut jokin ruumis, joka vain kulki heidän kanssaan huomioimatta mitään, näkemättä mitään ja välittämättä mistään.
Aivan kuin Ron olisi voinut olla välittämättä! Niin kuin hän olisi voinut jättää huomiotta ne hipaisut ja hymyt, ruusunpunan Hermionen poskilla ja tavan, jolla Harry pörrötti hiuksiaan vilkaistessaan tyttöä. Se sain Ronin niin katkeraksi ja vihaiseksi, mutta toisaalta se oli niin tuttua. Tietenkin hän jäi toisen varjoon, oliko siinä mitään uutta?
Vaikka hän kuinka olisi halunnut olla onnellinen ystäviensä puolesta, vaikka hänen olisi pitänyt olla onnellinen heidän puolestaan, hän ei voinut olla.
Heidän piti olla tiimi, kolmikko, kultainen trio. Enää oli vain Harry ja Hermione – ja niin, Ron. Ja Ron vihasi sitä.
Hän olisi halunnut olla se, jonka sormet hipaisivat Hermionen omia hänen ojentaessaan tytölle mehukannun, hän olisi halunnut olla se, joka kertoi vitsin, jolle Hermione nauroi. Ja se, jonka vierelle Hermione kumartui selittämään jotain asiaa läksyihin liittyen. Se, jonka poskea kutittelisivat silloin pähkinänruskeat kiharat ja joka tuntisi huumaavan hedelmäisen tuoksun ympärillään.
Niin se oli ollut aina. Aina! Kotona Percy, Bill ja Charlie, koulussa Harry. Aina oli joku, joka oli häntä parempi.
Hän olisi kerrankin halunnut olla voittaja.
----