Title: Suklaakuorrutettuja kirsikoita ja tanssia
Author: Puhpallura
Beta: Nici
Pairing: Arthur/Molly
Rating: S kai
Genre: Fluff
Disclaimer: Rowling omistaa hahmot ja paikat sekä Josh Groban kappaleen. Minä vain lainailen niitä
Summary: Arthurilla oli suunnitelmissa yllätys Mollylle ja sen ajatteleminen toi hymyn huulille. Hän tiesi, että hänen vaimonsa tulisi pitämään siitä. Mies oli suunnitellut sitä jo monta viikkoa, taatakseen, että se onnistuisi.A/N: Jep jep, taas kerran erittäin mielenkiintoinen summary
Ficci osallistuu
Albumihaasteen kappaleella
Gira con me questa notte. Koska kappale on italiankielinen, liitän myös englanninkieliset sanat.
Lumihiutaleet leijailivat maahan tammikuisessa pakkasillassa, kun Arthur kiirehti nopeasti sisälle Kotikoloon. Hänellä oli suunnitelmissa yllätys Mollylle ja sen ajatteleminen toi hymyn hänen huulilleen. Arthur tiesi, että hänen vaimonsa tulisi pitämään siitä. Hän oli suunnitellut sitä jo monta viikkoa, taatakseen, että se onnistuisi.
Arthur avasi oven ja astui sisään katsoen ympärilleen. Talo oli hiljainen, sillä lapset olivat Tylypahkassa, mutta yleensä silloin kuului ainakin Mollyn askareiden ääniä. Nyt talo oli kuitenkin täysin hiljainen lukuun ottamatta kellon tikitystä seinällä.
Kummastellen Arthur riisui takkinsa ja kenkänsä eteisessä ja suuntasi kulkunsa keittiöön, joka oli myös tyhjä. Vielä enemmän hämmästellen hän käveli olohuoneeseen päin.
– Molly? Oletko kotona? Arthur huhuili saamatta vastausta.
Päästyään olohuoneeseen, hänen katseensa kiinnittyi punatukkaiseen naiseen, joka nukkui kutimet kädessään sohvalla. Arthurin kasvoille nousi leveä hymy sen nähdessään, sillä itse asiassa hän oli tyytyväinen kun Molly nukkui. Nyt hän saisi rauhassa järjestellä yllätystä.
Paria tuntia myöhemmin Arthur töni hellästi vaimoaan hereille istuen hänen vierellään.
– Molly, hän sanoi lämpimällä äänellä painaen suukon naisen otsalle. – Kultaseni.
– Mmm, nainen mumisi unisesti. – Arthur?
– Minäpä juuri, rakas aviomiehesi.
– Koska sinä olet tullut? Hän kysyi raukeasti haukotellen.
– Pari tuntia sitten, Arthur vastasi.
– Mikset herättänyt minua? On monta askarta vielä tehtävänä.
– Sinun ei tarvitse tänään enää murehtia mistään, Arthur sanoi salaperäisesti.
– Mitä oikein tarkoitat? Molly kysyi epäilevästi.
Arthur siirtyi sivuun ja Molly henkäisi nähdessään, mitä mies oli saanut aikaiseksi. Takassa roihusi iloisesti tuli ja Arthur oli siirtänyt olohuoneen pöydän pois ja tuonut tilalle pienemmän pöydän, jonka ääressä oli kaksi tuolia. Pöydälle mies oli laittanut ruusun sekä kynttilän.
– Arthur, Molly henkäisi ihastuneena. – Mitä tämä oikein tarkoittaa?
– Tajusin tuossa yksi päivä, etten ole pitkään aikaan hemmotellut sinua tai tehnyt mitään yllätystä, mies vastasi tyytyväisenä vaimonsa reaktioon. – Joten, ajattelin, että voisi olla aika pienelle romanttiselle illalliselle, nyt kun lapsetkin ovat poissa.
– Oi Arthur, Molly sanoi ihastuneena. – Olet aivan ihana.
– Mistä muistinkin, Arthur virkkoi nousten sohvalta. – Pitää mennä katsomaan, ettei ruoka pala pohjaan.
– Anna minä menen, Molly sanoi nousten myös sohvalta.
– Ei, istu sinä vain, Arthur kielteli ja kumartui ottamaan jotakin lattialta. – Ja nauti olostasi sekä erittäin hyvästä viinistä.
Molly ei hämmästykseltään osannut sanoa mitään vaan katsoi miestään suu auki. Arthur kaatoi hänelle viiniä ja ojensi lasin hänelle painuen sen jälkeen keittiöön, josta kuului uhkaava kolina. Molly yritti hillitä halunsa mennä auttamaan, sillä hän tiesi, ettei mies ollut mikään maailman paras ruuanlaittaja. Mutta koska Arthur nimenomaisesti oli kieltänyt häntä auttamasta, vajosi hän sohvan pohjalle siemaillen viiniä ja ihastellen pöytää, jonka mies oli kattanut.
Hetken päästä Arthur tuli kaksi lautasta mukanaan, joille hän oli asetellut tekemänsä ruuan kauniisti.
– Saanko pyytää arvon rouvaa istuutumaan pöydän ääreen, hän sanoi liioitellun kohteliaasti kumartaen laskettuaan lautaset pöydälle.
Molly nauroi hänen eleelleen ja nousi sohvalta ja istuutui tuoliin, jonka Arthur hänelle tarjosi.
Mies istuutui myös pöydän ääreen katsoen kuinka hänen vaimonsa silmäili edessään olevaa ruokaa.
– Kyllä se ihan syötävää on, Arthur sanoi huvittuneesti hymyillen. – Olen muutaman kerran harjoitellut tätä ruoka-annosta.
– Missä ihmeen välissä sen olet tehnyt? Molly kysyi hölmistyneenä.
– Olen heti töiden jälkeen mennyt Kalmanhanaukiolle, Arthur vastasi ja hänen kasvoilleen nousi leveä virne. – En olekaan koskaan kuullut Siriuksen nauravan niin makeasti kuin silloin, kun pyysin, että saisin lainata hänen keittiötään harjoittelua varten.
– En laisinkaan epäile, Molly sanoi suupieli nykien pidätetystä hymystä. – No, se ainakin selittää niin sanotut ylityöt.
– Pitihän minun nyt jotakin keksiä, mies vastasi nolona. – Mutta maista nyt.
– Totta kai, Molly sanoi ja otti haarukallisen ruokaa ja laittoi sen suuhunsa. – Tämähän on oikein hyvää!
– Hyvä kuulla, että pidät, Arthur sanoi helpottuneena ja alkoi itsekin syödä. – Pelkäsin, ettet pitäisi siitä.
– Turha pelko se oli, Molly sanoi ja hänen kasvoilleen nousi lämmin hymy.
– Otatko lisää viiniä?
Molly nyökkäsi ja Arthur kaatoi hänelle lisää juotavaa. Laskettuaan pullon pöydälle, Arthur nousi nopeasti tuolista kiirehtien kirjahyllylle.
– Melkein unohdin, hän mutisi.
– Minkä? Molly kysyi uteliaana.
– Tämän, mies vastasi ja pian huoneen täytti musiikki.
Arthur palasi takaisin pöytään hymyillen, rauhallisen musiikin soidessa taustalla.
– Tämä on tärkeä osa iltaa. Se tuo tunnelmaa, hän sanoi jatkaen ruokailuaan. – Eikö tuokin?
Molly ei osannut muuta kuin nyökätä vastaukseksi mykistyneenä.
He söivät hiljaisuuden vallitessa, sillä he eivät halunneet rikkoa heidän välillään olevaa harmoniaa. He vain katsoivat toisiaan onnelliset ilmeet kasvoillaan, molempien muistellessa heidän avioliittoaan.
Molly ei voinut kuin hämmästellä, sillä monen avioliittovuoden jälkeen Arthur osasi yllättää, kun sitä vähiten osasi odottaa.
– Nyt olisi sitten jälkiruuan vuoro, Arthur totesi, kun se saivat lautasensa tyhjiksi. – Tein sinun lempijälkiruokaasi.
– Mitä niistä? Molly kysyi kiusoitellen.
– Odota, niin näet, Arthur vastasi ja nousi pöydästä mennäkseen keittiöön ottaen käytetyt astiat mukaansa.
Pian hän tulikin takaisin iso kulho kädessään ylpeä ilme kasvoillaan.
– Suklaalla kuorrutettuja kirsikoita, hän sanoi ja laski kulhon pöydälle. – Tein ne aivan itse. Tai no, Sirius vähän auttoi, kun siinä olisi muuten mennyt ikuisuus.
– En tiedä mitä sanoa, Molly sanoi mykistyneenä.
– Ei sinun tarvitse sanoa mitään, Arthur sanoi ja painoi suukon vaimonsa huulille. – Riittää kun olet siinä minun kanssani.
Mies istuutui takaisin paikalleen ja nyökkäsi Mollylle.
– Ota vain, hän kehotti. – Vaikka ne ovatkin minun ja Siriuksen tekemiä, kyllä ne ihan hyviä ovat. Maistoimme niitä jo.
Molly otti kirsikan ja laittoi sen suuhunsa haltioituneena. Hän oli aina rakastanut suklaakuorrutettuja kirsikoita ja Arthur tiesi sen.
– Arvaa, mikä minulle tulee mieleen sinusta ja kirsikoista? Arthur kysyi hymyillen ilkikurisesti.
– Mikä?
– Se, kun otin silloin koulussa selville ystävältäsi, mistä pidät ja jätin rasialliset noita sinulle oleskelutuvan pöydälle, Arthur vastasi ja hänen kasvoilleen nousi näytelty pettymys. – Luulit, että ne olivat siltä puuskupuhin tyypiltä ja menit hänen kanssaan sitten treffeille, kun hän pyysi.
– Mistä minä olisin voinut tietää, että ne olivat sinulta, Molly puolustautui hymyillen. – Et koskaan edes vihjaissut, että pidit minusta.
– Minä olin vain epävarma, Arthur vastasi hämillisesti hymyillen. – Sinä olit niin kaunis ja suosittu.
– Nykyään olenkin vain enää se
ja, Molly sanoi nauraen.
– Ei, Arthur sanoi totisena tarttuen Mollyn käteen pöydän yli. – Sinä olet vieläkin kumpaankin. Ainakin minulle.
– Tuo on ihana kuulla, Molly sanoi vilpittömästi. – Sillä minusta ei useinkaan tunnu siltä kaiken arjen keskellä.
– Pitäisi kai sitä hokea sinulle, joka päivä, Arthur naurahti. – Mutta se niin helposti unohtuu kaiken kiireen keskellä.
– Niin se vain menee, Molly sanoi pienesti hymyillen. – Mutta olen kyllä todella otettu tästä illasta.
– Todella hyvä kuulla, Arthur vastasi tyytyväisenä nousten pöydän äärestä ylös.
Hän käveli Mollyn luokse ja kumarsi naiselle ojentaen kätensä.
– Saanko luvan, arvon rouva?
Nauraen Molly tarttui miehen ojentamaan käteen ja nousi tuolista ja seurasi miestä kauemmaksi pöydästä. Hän kietoi kätensä Arthurin niskan taakse ja mies asetti kätensä Mollyn alaselälle vetäen naisen lähemmäksi itseään.
He katsoivat toisiaan silmiin välillä painaen pieniä suudelmia toisensa huulille. Molly painoi päänsä Arthurin olkaa vasten, sulkien silmänsä ja huokaisten kevyesti tyytyväisyydestä. Hän nautti täysin siitä hetkestä, sillä se oli jotain aivan ainutlaatuista.
– Arvaa, mikä minulle tulee tästä mieleen? Mies kysyi kuiskaten hänen korvaansa.
– Voin melkein arvata jo, Molly vastasi nostaen katseen Arthurin kasvoihin.
– Tämän tahdissa me tanssimme ensimmäisen kerran silloin koulun tanssiaisissa, Arthur sanoi ja hänen kasvoilleen nousi muisteleva ilme. – Sinulla oli silloin se vaaleanvihreä mekko päällä.
– Miten ihmeessä voit tuollaisia muistaa? Molly kysyi ihmetellen. – Siitähän on jo monta kymmentä vuotta.
– Ei sitä iltaa voi unohtaa. Silloin suutelimme ensimmäisen kerran, Arthur vastasi. – Silloin emme huomanneet kuin toisemme. Tai ainakin minä huomasin vain sinut.
– Usko pois, kyllä minäkin näin vain sinut, Molly vastasi hymyillen. – Olin silloin ollut jo pidemmän aikaa sinusta kiinnostunut, mutta luulin, ettei sinua kiinnosta.
– Taisi olla aikamoinen onnenpotku, että hain sinut silloin tanssimaan, Arthur vastasi silittäen Mollyn hiuksia hellästi. – Kun sain noin upean naisen vaimokseni.
– Ja minä noin ihanan miehen, Molly sanoi hymyillen ja kurottautui miehensä puoleen painaen huulensa hänen huulilleen.
He uppoutuivat täysin suudelmaan, eivätkä huomanneet, että kappale oli jo aikoja sitten loppunut.
He jatkoivat vain tanssiaan, unohtaen täysin, missä olivat. Vielä kolmenkymmenen avioliittovuoden jälkeen he rakastivat toisiaan, vaikka oli ollut ylä- ja alamäkiä. Mutta kuten he olivat huomanneet, rakkaus kestää läpi vuosien.
Dance with me tonight
The worlds spins with me on tonight
As I take little steps with you,
Follow your heart and the moon
Hidden so far away from me
The world spins with us tonight
Oh, if only, far from here, a place existed
Where you could discover my heart
Where you could find out about my love for you
And it will wander
My heart will wander with you
It will go around the country
My life will wander
And one day, it'll finally understand
Could it really be you dancing with me tonight?
Are you really wandering away from here?
But I know that you are my moon
Some things you show, some things you hide
There are blue roads in the sky
There are eyes in the sky
They must be stars
Oh, if only I could stop here
And it will wander
My heart will wander with you
It will go around the country
It will go around my life
And one day, it'll finally understand
My heart is so far away
Yes, you are the moon
If only I could find it in the sky
And it wanders
My heart wanders with you
It will go over the land
And go around my life
And it will understand one day
Gira con me questa notte
Il mondo gira con me questa notte
Piccoli passi che faccio con te
Seguo il tuo cuore e seguo la luna
Così nascosta lontana da me
Il mondo gira con noi questa notte
Ah esistesse lontano da qui
Un posto dove scoprire il mio cuore
Sapere se lui può amare ti o no
E girerà, e girerà
Il cuore mio assieme a te
E girerà la terra
Girerà la mia vita
E un giorno lui sì, sì capirà
Sei tu che giri con me questa notte?
Sei tu che giri lontana da qui?
Ma sì io so che tu sei la mia luna
Qualcosa mostri, qualcosa no
Ci sono strade azzurre nel cielo
Ci sono occhi e il cielo è già lí
Sí questo credo che siano le stelle
Ah se potessi fermarmi cosi
E girerà, e girerà
Il cuore mio lontan da te
E girerà la terra
Girerà la mia vita
E un giorno lui sì, sì capirà
Cuore già lontano
Sì tu sei la luna
Potessi scoprirlo nel cielo
E girerà, e girerà
Sì girerà il cuore mio
Girerà la terra
Girerà la mia vita
Un giorno lui sì, sì capirà...
