Rakastan Mollya, vaikka tuleekin ihan liian vähän luettua hänestä. On varmaan tosi vaikea tottua hiljaiseen Kotikoloon, kun on melkein vuosikymmeniä ollut lauma lapsia tuomassa ääniä ja elämää taloon. Rakastin tuota Mollyn kuvailua jokaisesta lapsesta, erityisesti, että kaksosten huoneesta kuului räjähdyksiä.
Jokainen oli oikein osuva, Percykin mäkättämässä häiriöstä ja miten pikkusisko on aina ärysttämässä Ronia. ^^ Tosi kivasti vangitsit jokaisen lapsikatraan hahmon ja miten Molly heidät näki. Toivon, että Molly näkee jossain vaiheessa, mitä hyvää rauhallisuus voi tuoda ja ehkä jonkinlaisen eläkepäivien hyvätkin puolet, mutta kyllähän se aikansa vie, että sopueutuu uuteen arkeen. Haluaisin ajatella, että Mollyn elämässä on muutakin kuin lapset, vaikka tosi tärkeitä ovatkin.
Ja ihanaa tietää, että he kyllä tulevat välillä perhepäivällisille.
Tosi ihanaa, että huomioit, miten Molly pelkäsi menettäneensä Percyn. Tuntui, että kun kirjoissa Ron ja sitä myöten hieman Harrykin olivat vain vihaisia, unohdettiin, että vanhemmat olivat varmasti surun murtamia. Toki viha minusta oli Ronissa hyvin naamioiduttua surua, mutta minusta oli kurjaa, kuinka vähän tuotiin esiin sitä, että Molly ja Arthur luulivat menettäneensä lapsensa kokonaan ja miten kammottavaa se heille oli. Vain että onpas Percy mulkku kun noin teki. :3 Ihanasti sanottu tuo, että Molly menetti sodassa puolitoista lasta. Kuvaa tosi hyvin koko perheen tilaa ja miten valtavasti yhden ihmisen menetys, vielä perheenjäsenen, vaikuttaa ihan kaikkiin ja kaikkeen. Ne paremmat päivät toivottavasti ovat vielä tulossa, vaikka ei oman lapsen kuolemasta oikeasti koskaan pääse yli. Mutta onneksi on vielä muu perhe, jonka avulla sen kanssa voi elää. Mollyn sanat lopussa Arthurille olivat toisaalta minusta lohdullisia. Että vaikka hän kaipaa menneeseen, hän sentään voi sanoa ajatuksensa suoraan Arthurille, ilman pelkoa siitä, että säikyttäisi ja masentaisi Arthuria. He ovat toinen toisilleen kuin turvasatama. <3 Ja ihanasti hän myös ääneen sanoo kiitollisuuttaa, mikä on niin tärkeää. ^^
Kiitos tästä!