Title: Seitsemäntuhatta kiveä
Author: Larjus
Chapters: Ficlet
Fandom: NU: Carnival
Characters: Blade
Genre: Drama/general
Rating: S
Disclaimer: Pelimaailma hahmoineen ei kuulu minulle vaan on Infinity Alphan luomus. En ole saanut ficcailusta rahallista korvausta.
Summary: Sinäkin aamuna Blade odotti Hueyta saapuvaksi. A/N: Osallistuu haasteisiin
Otsikoinnin iloja II (Numero-otsikko) sekä
Lyrics Wheel 21 Beast in Blackin biisillä
Moonlight Rendezvous, jonka sanoitukset löytyvät tämän viestin lopusta ficin jälkeen. Mulle tuli sen sanoista aika nopeasti mieleen NU: Carnivalin Blade, joka on alun perin aseeksi (= vain tappamaan) luotu androidi, mutta muuttui sitten muuksikin pikkuhiljaa sen jälkeen, kun Huey muuttaa hänen ytimensä klaaninsa jalokiveksi.
Tämä fic ei ollut ensimmäinen idea, jonka sain, ja kirjoittelin aika monta sanaa yhtä toista mutta sitten tulin siihen tulokseen, etten ainakaan toistaiseksi jaksa kirjoittaa sitä loppuun asti XD Sekin on Nu: Carnivalista ja juurikin Bladesta, ja ehkä kirjoitan sen jossain vaiheessa loppuun. Tämänkin kirjoittelu oli yllättävän vaikeaa, jotenkin ei vain kaikki ajatukset halunneet muuntua sanoiksi ja järkeviksi lauseiksi. En oo ihan sataprosenttisen tyytyväinen, mutta olis sitä huonommankin aina voinut tehdä
Seitsemäntuhatta kiveäSeitsemäntuhatta päivää. Tismalleen niin kauan oli kulunut siitä, kun Huey oli antanut Bladelle käskyn jäädä Kuolleelle vyöhykkeelle ja tarkkailla sen ympäristössä tapahtuvia muutoksia. Yhtä kauan oli siitäkin, kun Blade oli viimeksi nähnyt mestarinsa. Tehtävän annettuaan tämä oli lähtenyt eikä ollut vielä koskaan palannut takaisin.
Mutta silti Blade istui joka aamu rakentamansa talon portailla, tuijotteli myrkkysumun tummentamaa taivasta ja odotti. Vaikka luonto hänen ympärillään oli vuosien saatossa mustunut ja näivettynyt pois ja tavalliset eläimet olivat vaihtuneet vaarallisiin, verenhimoisiin mutantteihin, hän ei jättänyt asemaansa. Seitsemäntuhatta päivää sitten saatu tehtävä oli hänelle kaikki kaikessa.
Sinäkin aamuna Blade odotti Hueyta saapuvaksi. Hän kumartui poimimaan maasta kiven, jollaisia käytti apunaan päivien laskemisessa, ja lisäsi sen keräämäänsä kasaan. Siitä oli vuosien aikana kasvanut suuri, ja osa kivistä vieri aina huipulta alas, mutta joka kerta Blade nosti ne takaisin paikoilleen. Kivikasaa katsellessaan hän muisteli paitsi sitä päivää, jolloin oli saanut nykyisen tehtävänsä Hueylta, myös aikaa ennen sitä. Aikaa, jolloin Huey oli ottanut hänet klaaninsa jäseneksi, muuttanut hänen alkuperäisen ytimensä vuorikristalliksi ja vaihtanut sen magian omakseen. Aikaa, jolloin hän oli alkanut kehittää tunteita ja vapaata tahtoa. Aikaa, jolloin hän oli lakannut olemasta pelkkä saialainen tappoaseeksi luotu e-droidi.
Painostava, viiltävä tunne alkoi riipiä Bladen sisintä. Se piinasi häntä aina välillä, ja viime päivinä entistäkin useammin, etenkin silloin, kun hän muisteli menneitä. Kehoanalyysin mukaan hänessä ei ollut minkäänlaisia vaurioita, jotka olisivat vaatineet korjaamista, ja magiaakin oli yhä riittävästi normaaleja toimintoja varten, mutta siitä huolimatta hänen kipureseptorinsa viestittivät hätätilasta. Blade oli lukenut eräästä omistamastaan kirjasta ihmisten psykosomaattisista vaivoista, ja vaikkei hän itse ihminen ollutkaan, hän huomasi taas kerran miettivänsä, voisiko e-droidina kärsiä samasta.
Ikävä. Kaipuu. Niitä hänen ainakin kaiken loogisen ajattelun perusteella pitäisi voida tuntea, olihan Huey antanut hänelle siihen mahdollisuuden. Hän oli viettänyt nyt seitsemäntuhatta päivää lähes kokonaan yksin, kohdannut muita vain harvoin, eikä hänellä ollut mitään tietoa siitä, milloin niin kävisi seuraavan kerran. Koska hän voisi palata Hueyn ja muiden luo? Kuinka kauan tämä vielä halusi hänen jatkavan missiotaan?
Blade laski toisen kätensä rintakehässään kiiltelevälle vuorikristallille. Se tuntui kämmentä vasten kovalta ja viileältä ja sai hänen sisimpänsä kirvelemään kipeää entisestään. Hän veti kätensä pois, mutta kivulias tunne ei kaikonnut hänen sisältään.
Se
oli ikävää ja kaipuuta, pakko sen oli olla. Blade toivoi koko ytimensä pohjasta, että Huey palaisi pian hänen luokseen, jotta hän voisi antaa tälle raporttinsa niiden seitsemäntuhannen päivän ajalta, saada viimeinkin suoritettua tehtävänsä loppuun. Vaikka hän oli sille edelleen todella omistautunut, olihan se hänen kaikkensa, hän halusi tehdä jotain muutakin mestarinsa hyväksi. Aika, jonka hän oli viettänyt yhdessä Hueyn klaanin kanssa matkaten ympäri Kleinia elementtialttareista huolehtimassa, tuntui kovin kaukaiselta.
Mutta niin paljon kuin Blade mestariaan kaipasikin, ei se yksin voinut selittää kaikkea hänen sisintään riipivää kipua. Maailmassa oli tämän lisäksi vielä jotain muutakin – tai joku muu – jota hän odotti, oli pakko olla. Blade toivoi saavansa tietää, ketä odotti, ennen kuin hänen rakentamansa talon viereen ehtisi muodostua toinenkin seitsemäntuhannen kiven muodostama kasa. Ja sitä hän ei uskaltanut edes toivoakaan, mutta kukapa tiesi, ehkä se joku vastaavasti myös odotti häntä.
Beast in Black – Moonlight Rendezvous
"Huh, yeah, that's right I'm a monster
I'm the monster society created
I'm the thing they blame for recession and social problems
I'm the scapegoat
If humans don't want me, why did they make me?"
(Save Me)
Whoa
Half-dead in the wasteland of steel and cement
Like a failed experiment
Hunted by a sunless city that never sleeps
Neon reapers rake the streets
Dreaming of a past I may have never had
Everything was false and planned
Aching, just a wind-up toy designed to feel
But the tears are real
I'm a phantom of flesh and fantasy
A machine with a soul in agony
Is there anything left to save of me
Be my remedy
All I want is to feel your love break through
Every piece of my heart belongs to you
With a kiss we will paint a flawless view
Of a moonlight rendezvous
Find me naked in my virgin misery
Like an unplayed melody
Save me, come close and whisper my true name
And become all soothing rain
Touch me like no one's touched me before
In the deep of a cold heart's core
Love me even if it's going to make a crime
We've crossed the line
I'm a phantom of flesh and fantasy
A machine with a soul in agony
Is there anything left to save of me
Be my remedy
All I want is to feel your love break through
Every piece of my heart belongs to you
With a kiss we will paint a flawless view
Of a moonlight rendezvous
I'm a phantom of flesh and fantasy
A machine with a soul in agony
Is there anything left to save of me
Be my remedy
All I want is to feel your love break through
Every piece of my heart belongs to you
With a kiss we will paint a flawless view
Of a moonlight
I'm a phantom of flesh and fantasy
A machine with a soul in agony
Is there anything left to save of me
Be my remedy
All I want is to feel your love break through
Every piece of my heart belongs to you
With a kiss we will paint a flawless view
Of a moonlight rendezvous
