Otsikko: Vihertumpelon puutarhatragedia
Kirjoittaja: Claire
Ikäraja: S
Paritus: H/D
Tyylilaji: humoristinen draama / hyvän mielen hömppä, oneshot
A/N: Mulla on jotenkin viime aikoina ollut vähän kirjoitusblokkia, etten vain tunnu saavan järkevän kuuloista tekstiä tuotettua. Mutta sitten satuin bongaamaan
Dialogi #7 -haasteen, ja koska dialogin kirjoittamisesta oon aina tykännyt, niin päätinpä sitten osallistua haasteeseen ja kirjoittaa tosiaan oneshotin, joka on kokonaan pelkkää dialogia. Järkevää tekstiä en kyllä pysty lupaamaan, mutta ehkei se tämän tekstin osalta haittaakaan. :’D
Aiheeseen sain inspiraation Vilnan
Juhannustaikoja-topassa esittämästä toiveesta. Siispä ihanaa kesää,
Vilna! <3 Tässä sinulle hupsua hömppää Harryn ja Dracon Suomessa sijaitsevalla mökkitontilla. Vaikka tämä on vain lyhyt rustaus, niin toivottavasti tykkäät :3
Kaikenlaiset kommentit ovat oikein tervetulleita!
Vihertumpelon puutarhatragedia
”Harry, haluaisitko - - ei pyhä Merlin sentään! HARRY!!!”
”Mitä nyt? Onko kaikki kunnossa? Ei kai kuolonsyöjiä? Koska minä kyllä -”
”Mitä sinä oikein höpiset? Viimeiset kuolonsyöjät on saatu jo aikaa sitten kiinni, ja johtavana Aurorina sinun pitäisi tietää se varsin hyvin, sinä nimittäin nappasit heistä viimeisen.”
”Ai, joo, totta. Vanhasta tottumuksesta minä vain… Työasiat ovat kai tyhjentyneet päästäni kesäloman aikana, heh.”
”Näyttää siltä, että sinun järjenjäämäsikin ovat jääneet lomalle.”
”Miten niin? Mikä oikein on hätänä?”
”Hätänä? HÄTÄNÄ?! Minäpä kerron, mikä on
hätänä! Sinä olet pilannut minun puutarhani!”
”Öh… Nyt en ymmärrä. Minähän vain tein puutarhatöitä?”
”Mutta Harry, tuo tuija-aitahan on täysin kynitty!”
”Niin? Minä luin kevätleikkauksesta. Siis, että kaikkien puiden oksia pitää karsia, jotta ne voivat kasvaa terveenä.”
”Valopää! Ensinnäkin kevätleikkaus tulee suorittaa nimensäkin mukaisesti
keväällä, ei keskellä loppukesän polttavaa aurinkoa! Nythän sinä vain stressaat sitä aivan kamalasti.”
”Ai. En tiennyt, että puutkin voivat stressaantua.”
”Etpä tietenkään. Toisekseen minä suoritin sille jo kevätleikkauksen, silloin kuin se pitikin suorittaa - keväällä.”
”Niinkö?”
”Niin.”
”No, et tainnut suorittaa sitä kovin hyvin, sehän oli jo ihan kauhean rehevän näköinen. Eihän sen takaa näkynyt naapuriinkaan!”
”Voi Harry… Tuija-aita on rehevä juuri siitä syystä, jottei sen takaa näkyisi naapuriin. Tiedäthän, yksityisyyden suojaamiseksi.”
”Eihän siinä ole mitään järkeä. Kuinka minä sitten vaihdan kuulumisia naapurin kanssa?”
”Mistä lähtien sinä olet muka vaihtanut kuulumisia naapurin kanssa?”
”No, tämän puupusikon takia en tähän mennessä olekaan, mutta – hei! Tuollahan naapurimme onkin, ja hän katsoo tännepäin! Vilkuta, Draco, VILKUTA!”
"Mahtavaa, nyt en voi edes taialla korjata tätä katastrofia, kun naapurimme ehti nähdä koko shown ja todennäköisesti kertoa siitä jo muillekin. Koko naapurustolle pitäisi varmaan heittää Unhoitus-loitsu!”
"Älä nyt liioittele, ei se nyt niin kamalan näköinen ole."
"Ai ei ole kamala? Potter, pahinta ei suinkaan ole, että teet kevätleikkauksen loppukesästä. Mutta sen sijaan, että olisit harventanut oksia tasaisesti, olet onnistunut ajamaan ne kaikki pois – lukuun ottamatta latvaa!"
”Mutta ovathan palmupuutkin tuon muotoisia.”
”Älypää! Jos olisin halunnut pihalleni palmupuita, olisimme ostaneet mökin jostain etelästä, emmekä Suomesta.”
”En tajua, miksi sinun pitää olla noin dramaattinen. Eihän tässä mitään katastrofia ole käynyt.”
”Helppo sinun on sanoa, kun minä joudun lopulta korjaamaan koko sotkun.”
”Minä halusin vain auttaa! Hermione ja Ron ovat tulossa juhlimaan Huvilakauden päättäjäisiä, ja halusin, että piha on siistityn näköinen.”
”No, sinä toden totta pidit huolta, että meidän pihamme näyttää aivan vandalisoidulta hakkuualueelta.”
”Ei sinun tarvitse olla noin ilkeä. Minä yritän parhaani, ihan totta. Laitoin etupihalle kukkapenkinkin.”
”Niinkö?”
”Niin. Ja se on tosi nätin näköinen.”
”....Epäilen suuresti.”
”Minä lupaan! Et voi olla minulle vihainen sen jälkeen, kun näet sen. Olen yhdistänyt vaaleanpunaista, pinkkiä ja violettia. Juuri niitä sävyjä, joista pidät.”
”Minä… Äh, okei, hyvä on. Näytä se sitten.”
”Arvasin, että heltyisit! Tule, seuraa minua.”
”Se on muuten paras olla aivan uskomaton, jotta äskeinen tuijan raiskauksesi painuu unholaan.”
”Tuijan? Nyt en ymmärrä, enhän minä edes pidä naisista! Enkä minä muutenkaan nai ketään muuta, kuin sinua!”
”Luoja, Potter, liikkuuko aivoissasi enää mitään? Minä puhuin pilaamastasi aidasta.”
”Ai! Lupaan, että unohdat sen nähdessäsi kukkaistutukseni. Etkä muuten ikinä arvaa, mistä löysin ne kukat - viereisen tien ojan pientareelta, voitko kuvitella? Niitä oli aivan uskomattoman paljon! Katso, tuossa ne ovat, eivätkö olekin aivan valtavan hienoja?”
”HARRY! Ei, ei, ei… Mitä oikein olet mennyt tekemään!”
”Mitä nyt?”
”Nuohan ovat lupiineja! Ja kurtturuusuja!”
”Onnistuit jo pudottamaan minut kärryiltä.”
”Miten en yllättynyt? Kärryistä puheen ollen… Tuopa minulle kottikärryt.”
”Mutta minkä takia?”
”Vastaan typeriin kysymyksiisi heti, kun sinä lakkaat istuttamasta puutarhaamme ympäristöongelmia.”
