Ficin nimi: Kokaiininvalkoinen
Kirjoittaja: Minä taas
Fandom: Hazbin Hotel
Ikäraja: S
Paritus: Husk/Angel
Genre: Soma slice of life
Summary: Husk ja Angel ovat menossa naimisiin, ja Angelia vähän askarruttaa päivän pukukoodi.
A/N: Alun perin ajattelin kirjoittaa tästä dialogihaasteeseen osallistuvan tekstin, mutta kyllä tämä astetta paremmin tuntui toimivan tällaisena perinteisenä. 😄 Osallistuu Otsikoinnin iloja II:een (väriotsikko).
***
“Hahhah, voi apua... Tiiraapa tätä, Husky.”
“Hm?” Husk käänsi päänsä Angelin ojentaman aikakauslehden suuntaan, ja hänen verkkokalvoilleen pärähti kuva hääleningistä, joka kaiketi yritti viestittää jotain eksoottisen modernia, mutta jossa oli hänen nähdäkseen enemmän tylliä kuin itse kangasta. Tai koko mekkoakaan.
“Onpa siinä pramea pölyhuiska.”
“Älä muuta! Jessus sentään... Jos minua pyydettäisiin esittelemään tuollaista tragediaa, vaatisin kunnon kipurahat palkan päälle ja ainakin kymmenen muuta lisäetua!” Angel naureskeli ja oikaisi asentoaan sohvalla mukavammaksi. “Ellen peräti yksitoista!”
“Et kuitenkaan suoraan kieltäytyisi?” Husk kysäisi.
“Hmm, riippuisi siitä, olisiko kieltäytyminen mahdollista”, Angel totesi ironiseen sävyyn. “Ainahan voisi yrittää puhua pomoaan ympäri, eikä se tuollaisen kammokoltun tapauksessa olisi edes vaikeaa.”
“Hmm... Oletko muuten koskaan mainostanut hääpukuja?” Husk kysyi sekä puhtaasta mielenkiinnosta että kääntääkseen puheenaihetta lempeästi pois Valentinosta.
“Enpä muuten ole!” Angel totesi.
“Hmm. Vähän sääli.”
Angel katsahti Huskia ylösalaisin nojatessaan päätään tämän reittä vasten. “Meinaatko, että minun seksiä suorastaan tihkuva imagoni menisi yksiin neitseellisen sievien häämekkojen kanssa?”
“Väittäisin, ettei niiden mekkojen tarvitse Helvetissä olla mitenkään neitseellisen sieviä”, Husk naurahti. “Tuskin monikaan täällä antaa kahta paskaa elävien normeista, varsinkaan melko vanhentuneista sellaisista.”
“No joo”, Angel hymähti ja kierähti vatsalleen voidakseen puhua kätevämmin sulhasensa kanssa. “Noudatitko sinä normeja?”
“Täh?”
“Silloin kun olit elossa ja menit naimisiin tämän Ethel-neitisi kanssa?” Angel tarkensi. Husk oli joskus maininnut muutaman asian aikaisemmasta avioliitostaan. “Oliko poikuus tallella?”
Husk päästi samanaikaisesti huvittuneen ja ärsyyntyneen mourahduksen. “Miksi me oikein puhumme tästä?”
“Koska minä kysyin!” Angel virkkoi. “Mutta ei ole pakko vastata. Kunhan soitan suuvärkkiäni!”
“Haluat kuitenkin tietää.”
“Jos haluat kertoa, beibi”, Angel myhäili kulmiaan heilutellen.
“Tämä puheenaihe kiertää rasittavaa kehää.”
“Näin on.”
“Hmm. No ei ollut poikuus tallella”, Husk totesi sitten huulillaan etäisesti syyllinen hymyntynkä.
“Ai ei? Oijoi, tsot tsot!” Angel virnisteli ja painoi poskensa Huskin rintaa vasten, kun tämä laski tassunsa hellän jämäkästi hänen päälaelleen.
“Kuten hyvin tiedät, ei se varsinkaan miehille ollut niin kriittistä siihen aikaan. Ethelin kanssa kyllä odotimme papin aameneen hyvien tapojen mukaisesti.”
“Jep, eipä se niin justiinsa olisi ollut”, Angel hymähti. “Mutta auta armias, jos sulho olisikin tahtonut itselleen sulhon!”
“Hmm.” Husk silitteli Angelin hiuksia. “Ehkä siinä on etunsa solmia liitto tässä miljöössä.”
“No joo... Vaikket nyt saakaan itsellesi mitään punastelevaa neitsyttä”, Angel lohkaisi ja sai Huskin hekottelemaan. “Tai no voinhan minä punastella, jos mieli tekee! Hääyönä sitten ainakin niin perkeleesti!”
“Odotan innolla.”
“Sama täällä”, Angel hymyili aurinkoisesti ja kurkotti suikkaamaan hänelle suukon. “Yhtä juttua kyllä mietin.”
“No?”
“Olisiko se outoa, jos minä laittaisin häämekon?” Angel esitti ja hätkähti kohdatessaan Huskin sanalla sanoen äimistyneen ilmeen. “No mitää?”
“Siis että olisiko outoa, jos sinä, Angel Dust, jonka vaatekaappi käsittääkseni pursuilee leninkejä ja hameita, pukeutuisit mekkoon omissa häissäsi?” Husk tarkensi hyvä ettei haastavaan sävyyn. “Mitä helkkaria sinä höliset, muru? Sehän olisi vähintään yhtä outoa kuin että minä ajattelin heittää ylleni smokin ja tökätä päähäni silinterin!”
“Äh, mutta valkoinen häämekko!” Angel tuhahti ja läpsi hellästi Huskin hartiaa vastaiskuna tämän härnäämiselle. “Kun tosiaan ei tässä nyt ihan neitsyitä olla, ja jos valkoinen olisi vähän nolo värivalinta siinä mielessä?”
Husk hengähti syvään ja suuteli Angelia päälaelle. “Kuule, voin väittää, ettei ketään meille merkityksellistä tyyppiä kiinnosta, edustaako valkoinen symbolista koskemattomuutta vai ihan vain perinteikkyyttä. Sitä paitsi tilaisuus ei muutenkaan ole leviämässä hotellin seinien ulkopuolelle, joten suuren yleisön mielipiteet ovat ihan yhtä tyhjän kanssa.”
“Tottahan tuo”, Angel hymähti. “Pienissä kemuissa on monta hyvää puolta.”
“Jep. Kyse on joka tapauksessa siitä, mitä sinä haluat”, Husk jatkoi lempeästi. “Minä en estele vähääkään, jos haluat pukeutua nimenomaan valkoiseen mekkoon.”
Angel hengähti mietteliäästi. “Tavallaan se olisikin sitä, mitä aina halusin. Tai no, olisin ehkä halunnut, jos toisen jannun kanssa vihille meneminen olisi ylipäätään ollut realistinen juttu siihen aikaan. Enkä minä sitten Helvettiin päädyttyäni enää oikein osannut ajatella mitään sellaista, vaikka se sallittua olisikin ollut. Oli luontevampaa hypätä naimaan kuin naimisiin!”
"Ymmärrettävää", Husk hymähti myötätuntoisesti.
“Mutta nyt, kiitos sinun, häämekkoasian miettiminen on taas ajankohtaisten asioiden listallani!” Angel jatkoi iloisesti. “Ehkä sellainen, jossa on korkea kaulus, pitsiä ja syvä halkio...”
“Näyttäisit sellaisessa ihan pirun lumoavalta.”
“Ooo, kiitos, kulti...” Angel ei voinut estää pehmeää hymyä hiipimästä huulilleen. Huskilla aina riitti hänelle kasapäin rohkaisevia ja kauniita sanoja.
“Tosin jos pukeudut valkoiseen, kannattaa ehkä välttää norsunluuta ja vastaavaa”, Husk sanoi sitten.
“Häh? Miksi?” Angel kohotti päätään. “Onko se jokin taikausko- tai perinnejuttu? Minä en tiedä kuin uuden-vanhan-sinisen-ja-lainatun...”
“Ei siihen kai mitään kummempaa liity. Kunhan ajattelin, että kylmempi sävy näyttäisi päälläsi paremmalta”, Husk virkkoi. “Olet itse niin nätin valkoinen, että jos mekkosi olisi lämmintä sävyä, kokonaisuus voisi näyttää vähän, en tiedä, tunkkaiselta.”
Angel kohotti kulmiaan huuli pyöreänä. “No jopas sieltä tulee asiantuntevaa tykitystä! Kehveli sentään, Husky, onko sinulla tuollainen muotitietäjäpuolikin?”
“Ei ole!” Husk torppasi reteästi. “Kunhan vain toistan kauan sitten kuulemaani! Ethel... hänellä oli silloin hyvin paljon mietittävää leninkinsä kanssa. Puolet kaikesta aprikoinnista meni yli hilseeni, mutta näköjään tuollainen värisävypohdinta jäi mieleen.”
Angel hymyili pehmeästi. “No tiedätkö, Ethel oli aivan oikeassa! Parasta siis valita kunnon valkoinen, oikein valkoinen-valkoinen! Sellainen, ööh, kokaiininvalkoinen. Joo, oikein puhdas ja virheetön koksu! Eikö kuulostakin hyvältä?”
Husk purskahti nauruun. “Aikamoisen rappioromanttista.”
“Sehän kuvaakin meitä aika hyvin?” Angel tokaisi viattomasti ja rapsutteli Huskia leuan alta. Tämän aina yhtä söötti kehräys värähteli hänen poskeaan vasten. “Rappiolla mutta romanttista?”
“Naulan kantaan...” Husk sulki silmänsä paijauksesta nautiskellessaan.
