Linne, satuhahmojen vanhentaminen ja niistä kirjoittaminen tuntui aluksi tosi jännittävältä, ja siksi mieltäni lämmittää kuulla, että hahmot ovat onnistuneita ja että se aavistuksen aikuismaisempi tunnelma välittyy lukijallekin. Minullekin tuli tätä kirjoittaessa sellainen kaiho vanhoja, hiellä ja vaivalla kyhättyjä puumajoja kohtaan, ja itsekin voisin aivan hyvin sellaisessa viettää myrskyisän yön kuuman teekupin äärellä! Kiitos kommentistasi, se piristi päivääni. ♥
hiddenben, kiitos, että huomautit noista parista ajatuskatkosta, jotka minulle oli tekstiä kirjoittaessa käynyt! En ole vielä täysin sinut preesensissä kirjoittamisen kanssa, joten tuollaisia välillä tuppaa sinne tänne jäämään.
Sinuun on aina yhtä mukavaa törmätä kommenttiboksissa. <3 Mukavaa kuulla, että kenties hieman ryövärintyttömäisempi fiilis välittyi tästä, sillä se oli tarkoituskin - jotenkin koen, että Ronja on omimmillaan sateen, tuulen ja ukkosen pyörteissä. Ja tietenkin hän tuntee Matiaksenmetsän kivet ja kannot kuin omat taskunsa! Peppi puolestaan toi tähän ripauksen rauhaa ja sellaista jalat maassa -fiilistä, ja kuten sanoitkin, se oli kontrastin kannalta tärkeää.
Kiitos ajatuksistasi ja siitä, että pistäydyit tätä(kin) kommentoimaan. ♥
Vendela, ihana kuulla, että löysit myös Pinterestin äärelle! Se on toiminut monta kertaa inspiraatiolähteenä teksteille, niiden yksityiskohdille sekä tunteille.
Itsekin koin tässä tärkeäksi sen, että kompuroiva ja kenties hieman eksyksissäkin oleva Peppi tuntee olonsa kotoisaksi ja tervetulleeksi Matiaksenmetsässä ukkosmyrskynkin aikaan. Ronja on aina ollut minun silmääni enemmän luonnonlapsi, mutta kuten sanoit niin Pepistäkin kyllä tällainen puoli löytyy, vaikkei hän niin kovin taitava poluilla porhaltaja olekaan.
Kiitos kommentistasi. ♥
Kaarne, ensinnäkin kiitos ihanasta ja inspiroivasta haasteesta! Tämä teksti sisälsi kaikin puolin kontrasteja, ja minusta on ollut ihanaa nähdä, että lukijat tarttuvat niihin - oli kyse sitten hahmojen välisistä kontrasteista tai miljööstä ja ympäristöstä. Tällaisten kontrastien luominen, löytäminen ja sanoiksi pukeminen on yksi asia, joka inspiroi minua tässä parituksessa erityisen paljon.
Kommenttisi oli
ihana (
), ja kiitän siitä kovin - olen iloinen kuullessani, että pidit tarinasta. ♥
Angie, I mean tiedän, mitä sun anger managment vaatii ja olen oikeastaan aika otettu siitä, että Ronja ja Peppi saavat sut juomaan lasin vettä (ja vielä enemmän siitä, että Ronja ja Peppi rikkoi sun 5000. viestin rajan!!).
Mutta että muuten, nyyh, kiitän kovasti. ♥ Musta on henkilökohtaisesti kirjoittajana aina ihaninta kuulla, että olen onnistunut tavoittamaan tunnelman ja välittämään sen myös säröilemättä lukijalle, koska for real, olenhan mä vähän tämmöinen höttöilijä, joka oli ihan pulassa, kun Wandalla ja Natilla piti yllättäen kirjoittaa actionia.
Ehkä mulla on näitä kirjoittaessani tapana jotenkin pysähtyä itsekin elämässä ja vaan... fiilistellä. Peukutan kovasti Steve/Tony verseä, joten go for it gurl!! Kiitos kun taas kävit täällä kommentoimassa, u made my day. ♥
flawless, mäkin olin haltioissani tästä hyggeyhtälöstä - se oli hirvittävän inspiroiva, ja siitä saisi kirjoitettua vaikka kuinka monta tarinaa! Vaatteiden riisuminen hiljaisuuden keskellä toi tähän ehkä sellaisen pienen hetken, jossa aika pysähtyy Ronjan ja Pepin ympärillä raivoavasta myrskystä huolimatta, ja kuten sanoitkin, kenties se sai vähän kuumankihelmöivän punankin kohoamaan poskille.
Mukavaa kuulla, että pidit tekstistä - kiitän kovasti ihanasta kommentistasi. ♥
