Kirjoittaja Aihe: Joulun tähti | K-11 | Edvin/Jokke | kirjehaaste  (Luettu 4279 kertaa)

Altais

  • ***
  • Viestejä: 1 249
Nimi: Joulun tähti
Fandom: Originaali
Kirjoittaja: Altais
Ikäraja: K-11 (Jatkosijoituspaikka joulun jälkeen Pergamentinpala)
Genre: Romantiikka, huumori, fluff, lievää yksipuolisen (?) rakkauden angstia
Paritus: Edvin/Jokke
Haasteet: Kirjehaaste

Tiivistelmä: Sulle ei ehkä ole ollut mikään ilo olla joulukuussa syntynyt, mutta mulle sä kuitenkin olet se joulun kirkkain tähti.

Kirjoittajalta: Olin juuri saanut valmiiksi jouluaiheisen originaalini Tule meille jouluksi, K-18, kun näin Kirjehaasteen, ja siitä tämä idea sitten syntyi. Haasteen ideana oli kirjoittaa kirje käsin, mitä kokeilinkin (ainakin osan kirjeestä), mutta en nyt kuitenkaan lähde siitä kuvaa tänne laittamaan, koska käsialani ei olisi uskottavaa 18-vuotiaan pojan käsialaa. (tämä ei silti tarkoita, että oma käsialani olisi millään tapaa hyvää.)






13. joulukuuta 2006


Rakas Jokke,

Tänään on se päivä, jota sä olet odottanut koko viimeksi kuluneen vuoden. Ensin hartaasti ja kaihoisasti, kun kun ensimmäiset meidän kaveriporukasta ylitti 18 vuoden maagisen rajapyykin, ja sitten lopulta katkeran vitutuksen sekaisesti, kun susta tuntui, että koko maailma sua lukuun ottamatta oli jo täyttänyt kahdeksantoista.

Mutta tänään on viimein koittanut sun hetki, ja koska sä olet mun kaikkien aikojen rakkain ystävä, tämä on suuri päivä myös mulle. Tänään me mennään yhdessä lähikauppaan – ei niin, että sä odotat nurkan takana sillä aikaa, kun mä käyn tekemässä ostokset, vaan me nimenomaan mennään sinne yhdessä – ja ostetaan niin törkeä määrä juotavaa, että kaupan kulmalla notkuvat puliukotkin kalpenee. Sitten me otetaan kunnon pohjat ja lähdetään viimein, viimein yhdessä baariin, niin kuin sä olet jo pitkään halunnut.

Onneksi sun inssi on jo nyt aamupäivällä, koska mä voin luvata, että tän illan jälkeen sä et tule olemaan ajokunnossa ainakaan kolmeen päivään. Se on siinä mielessä harmi, että mä kyllä odotan myös tosi paljon sitä, että sä saat viedä mut ajelulle sun rakkaalla autolla – ei varmaan haittaa, jos sanon sitä amis-Corollaksi, koska niinhän sä itsekin sanot – ja mä tiedän, että säkin odotat sitä. Pian saat tietää senkin, tuletko sä saamaan multa synttärilahjaksi ne Kekkosen kuvalla varustetut karvanopat, joissa lukee, että saatanan tunarit.

No niin, mutta aioin mä sanoa vielä muutakin. Koska tänään on sun syntymäpäivä, ja koska sä olet mulle tosi tärkeä ihminen, ei kai haittaa, jos heittäydyn hetkeksi aikaa vähän tunteelliseksi? Ei meillä yleensä ole tapana, ja mä tiedän sen, mutta jos nyt tämän kerran? Sitä paitsi, jos en sano tätä nyt, niin sitten siinä saattaa vielä käydä niin, että mä sanon sen joskus aamuyöllä, kun olen niin tuhannen kännissä, etten pysy enää edes jaloillani. Se olisi helvetin kiusallista meille molemmille, joten parempi hoitaa se pois alta nyt, kun mä vielä pystyn ajattelemaan selkeästi.

Okei. Tässä tulee:

Sä olet pitkään ihmetellyt, miksi mä olen käynyt baarissa ehkä kaksi kertaa, vaikka täytin kahdeksantoista jo helmikuussa. Susta on kai jotenkin kummallista, että mä ennemmin olen istunut sun kanssa teidän autotallissa juomassa salaa taskulämmintä kaljaa ja jauhamassa paskaa, kuin mennyt keskustan baareihin, jotka on täynnä vähäpukeisia naisia, joista kuulemma – tai niin sä sanot – mä voisin vain valita, kenet haluan.

Mutta kun se ongelma onkin siinä, että mä en itse asiassa halua. Sä et varmaan voisi kerta kaikkiaan mitenkään päin ymmärtää, miten kukaan itseään kunnioittava jätkä voi sanoa näin, mutta ihan oikeasti, en mä halua niitä. En yhtäkään niistä. Vaan mä ihan todella haluan ennemmin istua siellä autotallissa, tai perkele ihan missä tahansa, kunhan vain saan istua siellä sun kanssa.

Siltä varalta, ettei se vieläkään tullut selväksi, niin kyllä, mä olen suhun salaa rakastunut. Niin ällöttävän rakastunut, että sä nauraisit, jos tietäisit. Mä kuuntelen salaa huoneessani kaikkia niitä kammottavia rakkauslauluja, joiden takia sulla yleensä vaihtuu radiosta kanava hyvin äkkiä, ja kaikki ne imelimmät kliseet tuntuu tosilta, kun mä ajattelen sua. Eikö olekin noloa?

Jos sulla on joku hyvä idea, millä tää menis ohi, niin kerro toki mullekin, koska sitähän mä olen tässä yrittänyt viimeiset pari vuotta. Mutta vittu, kun mikään ei auta. Mä rakastan sua, ja niin se nyt vaan on. Mä olen pahoillani. Tiedän, että tää on sulle varmaankin iso järkytys, ja että sä ehkä haluat laittaa koko meidän ystävyyden uudelleen harkintaan tämän takia, sillä en mä tietenkään kuvittele sun ikinä voivan rakastaa mua tällä lailla.

Jos jostain ihmeen syystä sä kuitenkin sattuisit tuntemaan samoin, niin mä olisin siitä enemmän kuin onnellinen. Silloin mä toivoisin, että sä olisit meistä se rohkea ja ottaisit sen joskus puheeksi, koska mä voin vakuuttaa, ettei mulla ikinä tule olemaan pokkaa tehdä sitä.

Siksi mä päätinkin, etten koskaan anna sulle tätä kirjettä, vaan korkeintaan jonkun ihan normaalin synttärikortin, jossa lukee, että paljon onnea, eikä sitten muuta. En mä kuitenkaan oikein usko, että sä haluaisit mitään tällaista draamaa, varsinkaan sun 18-vuotispäivänä. On varmaan parempi, että me pidetään vaan hauskaa, koska sehän me kyllä osataan.
 
Rakas Jokke, sulle ei ehkä ole ollut mikään ilo olla joulukuussa syntynyt, mutta mulle sä kuitenkin olet se joulun kirkkain tähti.


Sinun ikuisesti,

Paras kaverisi Edvin


PS. Ai niin, ja onnea inssiin. Sä olet siellä varmaankin just nyt, ja mä toivon sormet ja varpaat ristissä, että pääset ekalla läpi.




« Viimeksi muokattu: 20.12.2023 23:38:42 kirjoittanut Altais »

Pahatar

  • ***
  • Viestejä: 760
Luin tämän heti kun näin, vaikka olenkin vasta nyt tätä kommentoimassa. Sytyin tuon joulujatkiksesi myötä ihan täysillä tähän pariin, ja olen niin iloinen, kun kirjoitit heistä lisää tämän kirjehaasteen myötä. :D Tätä oli aivan ihanaa lukea, sillä tässä välittyi niin hyvin se, että oltiin vielä aika nuoria, mutta Edvinin rakkaus Jokkeen oli vahva ja todellinen, ja ollut olemassa jo pitemmän aikaa. Jäin miettimään jo alussa, että näinköhän Edvin oli todella antanut tämän kirjeen Jokelle, vai oliko tyytynyt pitämään sen itsellään, ja niinhän se sitten lopussa selvisikin. Halusin silti ajatella, että tämän kirjeen kirjoituksesta ei mennyt enää pitkää aikaa, kun nämä kaksi olivat yhdessä. :)

Puhekielen käyttäminen tässä oli hyvin sopiva valinta ja teki tästä hyvin aidon oloisen. :) Juuri noinhan nuoret puhuvat, eivätkä mitenkään virallisesti. Minua nauratti ja liikuttikin moni asia tässä, kuten vaikka se, että kyllähän sitä 18-vuotispäivää odotettiin kuin kuuta nousevaa, ja tosiaan vuoden lopussa syntyneet tuskailivat, että miten voi olla näin kurja tuuri. ;D Näin jälkikäteen tuntuu, että mitä väliä, mutta silloin se oli kaikki kaikessa. Ja kun se kauan odotettu päivä sitten koitti, tietenkin sitä juhlittiin juuri näin kuin tässä kuvattiin, enkä voinut olla nauramatta tälle ääneen:

Lainaus
Tänään me mennään yhdessä lähikauppaan – ei niin, että sä odotat nurkan takana sillä aikaa, kun mä käyn tekemässä ostokset, vaan me nimenomaan mennään sinne yhdessä – ja ostetaan niin törkeä määrä juotavaa, että kaupan kulmalla notkuvat puliukotkin kalpenee. Sitten me otetaan kunnon pohjat ja lähdetään viimein, viimein yhdessä baariin, niin kuin sä olet jo pitkään halunnut.

Jokke oli selvästi odottanut syntymäpäivää paitsi juhlimisen niin senkin takia, että pääsee ajamaan itse, kun kerran autokin oli jo olemassa, ja Edvin tiesi sen hyvin. Hajosin noille Kekkosen kuvilla varustetuille karvanopille, onko sellaisia oikeasti ollut joskus? ;D Mutta sitten, kun sävy muuttuikin vakavammaksi, tai tunteellisemmaksi, kuten Edvin itse totesi, ei enää naurattanutkaan. Edvinin tilanne tuntui niin tukalalta ja samaan aikaan ihanalta, sillä onhan rakkaus parasta, mitä elämä voi tarjota. Mutta kun se kohdistuu parhaaseen kaveriin, joka voisi pahimmillaan katkaista sen myötä välit kokonaan, niin tilanne on ihan hirveä. :( Ja raskas ihan senkin takia, kun tuo on niin iso juttu salata sellaiselta ihmiseltä, jolle muuten kertoo kaiken. Tämä, kuinka Edvin tunnusti, ettei ole kiinnostunut ravintoloista, tytöistä tai ylipäätään mistään muusta kuin Joken seurasta, oli riipaisevaa kaikessa rehellisyydessään. Ja tämä sitten sulattikin minut aivan täysin, ja olisin halunnut sanoa Edvinille, ettei se ole millään lailla noloa, vaan kauneinta mitä voi olla:

Lainaus
Siltä varalta, ettei se vieläkään tullut selväksi, niin kyllä, mä olen suhun salaa rakastunut. Niin ällöttävän rakastunut, että sä nauraisit, jos tietäisit. Mä kuuntelen salaa huoneessani kaikkia niitä kammottavia rakkauslauluja, joiden takia sulla yleensä vaihtuu radiosta kanava hyvin äkkiä, ja kaikki ne imelimmät kliseet tuntuu tosilta, kun mä ajattelen sua. Eikö olekin noloa?

Sydän oli ihan syrjällään Edvinin takia, kun hän oli vielä yrittänyt unohtaa tunteensa, mutta eihän siitä mitään tullut, tietenkään. Niiden tunteiden tunnustaminen olisi varmasti ollutkin Jokelle järkytys, mutta todella iloinen sellainen, ja siksi minua harmitti ja suretti se, ettei Edvin antanut tätä kirjettä Jokelle. :( Vai olisiko ollut niin, että antoi kuitenkin, mutta vasta sitten, kun oltiin jo yhdessä? :) Rakastin tässä lopussa tätä Edvinin toivottomuuden keskeltä nousevaa pientä toivoa, että entä jos sittenkin:

Lainaus
Jos jostain ihmeen syystä sä kuitenkin sattuisit tuntemaan samoin, niin mä olisin siitä enemmän kuin onnellinen. Silloin mä toivoisin, että sä olisit meistä se rohkea ja ottaisit sen joskus puheeksi, koska mä voin vakuuttaa, ettei mulla ikinä tule olemaan pokkaa tehdä sitä.

Loppu hymyilytti taas, kun siinä oli Edvinin sydänsuruista huolimatta iloisuutta ja odotusta tulevasta illasta, hauskanpidosta ja yhdessäolosta, vaikka sitten vain ystävinä. Ja odotusta siihen liittyen, että pääseehän Jokke inssistä läpi. :) Siitä tuli minulle sellainen tunne, että ystävyys Jokkeen oli Edvinin elämän kantava voima ja todella tärkeä asia. Ja jo se teki hänet onnelliseksi, vaikka hän olisi halunnut vielä enemmän. :)

Kiitos paljon tästä kirjeen muotoisesta tarinasta, joka kertoi muutamilla sanoilla ihan uskomattoman paljon. :) Näistä kahdesta on aivan mahtavaa lukea, kuten jo taisin sanoakin, ja toivon kovasti, ettei tämäkään jää tätä lajia viimeiseksi. Nämä henkilöt todella elävät, ja olisi hienoa saada tietää heistä vielä lisää. Tätä oli aivan ihanaa lukea ja minulle tuli tästä todella hyvä mieli. :)
Why is it that we feel more comfortable seeing two men holding guns than two men holding hands?

FiFi - Fiksu ja Filmatiivinen fiktiofoorumi

Altais

  • ***
  • Viestejä: 1 249
Pahatar: Ihana kuulla, että tämä pieni kirjehaaste oli mukava lisä Edvinin ja Joken tarinaan! Tykkäsin todella paljon ajatuksestasi, että mitä jos Edvin olisikin antanut kirjeen Jokelle sitten, kun he olivat jo yhdessä. :) Noinhan se varmaan juuri on, että vain pari viikkoa tuon kirjeen kirjoittamisen jälkeen tuli se jouluaatto, jolloin Jokke pyysi Edvinin yöllä ajelulle ja tunnusti omat tunteensa. Niin että se siitä yksipuolisesta rakkaudesta sitten, ja olet ihan oikeassa, että tuo kirje olisi ollut Jokelle enemmän kuin mieleinen synttärilahja. :) Sääli, ettei Edvin uskaltanut antaa sitä, kun epäili, että ystävyys menisi siitä piloille, tai ainakin kaikki voisi muuttua vähän oudoksi, jos tunnustaisi tunteensa kaveria kohtaan. Kamalaa ja ihanaa tuollainen kärvistely kyllä on, ja minäkin uskon vakaasti, että Edvin oli onnellinen, kun Jokke oli ylipäätään jollain lailla hänen elämässään, joko ystävänä tai muulla lailla. Mielikuvani Edvinistä on, että hän on ainakin nuorena taipuvainen pitämään asioita sisällään ja pelkää helposti, että jokin menee pieleen (ehkä se liittyy hänen taustoihinsakin), ja Jokke tosiaan on heistä rohkeampi puhumaan suoraan ja ottamaan ensimmäisen askeleen, vaikka se on hänellekin yhtä lailla iso riski.

Nuoriahan nämä tässä ovat, ja sen oli tarkoituskin tekstistä näkyä. Mietin kovasti, millä lailla Edvin voisi kirjoittaa, ja päädyin siihen, että varmaankin kuitenkin puhekielisesti, vaikka koulussa hän luultavasti kirjoittaakin moitteettoman kirjakielisiä esseitä. :) Veikkaan, että he Joken kanssa viestittelevät toisilleen päivittäin, ja viesteissä he tuskin käyttävät kovin huoliteltua kieltä. :) Ja mitä poikien juomiseen tulee, niin vaikka Edvinillä olikin aika isot puheet siitä, millaiset kännit illalla vedettäisiin, niin en silti ajattele, että hän olisi yleisesti ottaen hirveän kova juomaan. Mutta juuri noinhan se on, että se on suuri päivä, kun pääsee ensimmäistä kertaa parhaan kaverin kanssa laillisesti baariin, vaikka Edvinille se baari onkin siinä ihan toissijainen juttu. :) Ai niin, ja kyllä tuollaisia Kekkosen kuvalla varustettuja karvanoppia on muuten oikeasti olemassa, olen ihan itse nähnyt. ;D
« Viimeksi muokattu: 23.12.2023 20:24:07 kirjoittanut Altais »

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 6 234
Vs: Joulun tähti | K-11 | Edvin/Jokke | kirjehaaste
« Vastaus #3 : 28.04.2024 20:29:31 »
Awww.
Tykkään tosi paljon kirjeistä, ja tää oli tosi tyydyttävää luettavaa, kun melkein koko ajan osasi odottaa tuota "en mä lähetä tätä kuitenkaan" -kohtaa :D
Mutta siis niin söpö tuo Edvinin tunnustus autotallissa istumista myöten. Samaistun myös kovin synttärisankarin kuvaukseen, oli se tuskaa täyttää 18 vasta joulukuussa kun kaverit juoksi baarissa maaliskuusta alkaen ja loka-marraskuussa oli itse ainoa, joka ei päässyt mukaan.
Sulla on näissä näiden poikien teksteissä niin aitoja teinijuttuja, että niitä on joka kerta yhtä mukavaa bongailla, ihan eri meno kun enkunkielisissä high school-AU:issa  ;D

Kiitos tästä, tykkäsin ^^

~Violet kiittää

I am enough.
.