Kivistä ja pingviineistä, S

[Saappaaton]

Nimi: Kivistä ja pingviineistä
Kirjoittaja: Saappaaton
Ikäraja: S
Genre: Slice-of-life, kevyt fluff
Paritus: Harry/Draco
Vastuuvapaus: Hahmot eivät ole omia, eikä tällä rahaa tehdä.

A/N: Päädyin sitten H/D:n pariin (jälleen, kuten melkein joka kerta) siksi, että halusin kirjoittaa synttärisöpöilyä. Tällä kertaa kirjoitin sitä maailman parhaalle Angielle ja tiputtelin mukaan muutaman easter eggin omaksi huvikseni (muun muassa jonkun sivunumeron, jolla saattaa olla jotain merkitystä tai sitten ei). En osaa hötöstellä niin kuin Angie, mutta jospa tämä tällainen minun näköiseni angstiton suunnilleen hötöstely ajaisi asiansa. <3
Linkkien takaa löytyy aiheeseen liittyvää kuvitusta, koska tämä pätkä kaikessa lyhykäisyydessään ajoi minut aikamoiseen kaninkoloon, joten nauttikaa hedelmistä.


Kivistä ja pingviineistä

Draco ei ollut varma mistä se oli alkanut. Tai tiesihän hän mistä, ehkä oikea kysymys oli miksi. Miksi kulmikas kivi, jonka väri muistutti paljon hänen hiustensa väriä, oli aikoinaan kiinnittänyt hänen huomionsa? Ehkä juuri siksi, että Draco oli nähnyt itseään sen epätasaisissa kulmissa ja värissä, josta tarkemmalla tutkailulla löysi niin montaa eri vaalean sävyä, ettei niitä saattanut laskea.

Myöhemmin Draco oli oppinut, että kyse oli kuukivestä, joka hiottuna ja kiillotettuna kävi utuisen läpinäkyväksi. Sitä käytettiin jonkin verran korukivenä ja vaikka se viimeisteltynä olikin kaunis, kuten moni asia viimeisteltynä oli, Draco piti enemmän omasta kuukiven raakapalastaan. Sitä ei ollut tehty kauniiksi.

Kuukivi


Malakiitti oli Dracon kokoelman 87. mineraali. Häntä ärsytti se, miten malakiitin monista vihreistä kerroksista löytyi paljon samoja sävyjä kuin pyhän Potterin silmistä. Vielä enemmän häntä ärsytti se, että hän ei saattanut enää katsoa pyöreäksi hiottua malakiittia ilman, että hänen mieleensä nousivat ne läpitunkevan vihreät silmät.

Oli Draco kokeillut sitäkin, että oli sulkenut malakiitinpalasen rasiaan – pois silmistä, pois mielestä, eikö? Kivi oli poissaolollaan tuntunut entistä suuremmin läsnä olevalta, olihan tyhjä paikka hänen hyllyllään lähes huutanut hänelle.

Niinpä malakiitti asui hänen hyllyllään, omalla paikallaan, ja Dracosta tuntui, että mineraali myhäili hänelle joka kerta, kun hänen katseensa eksyi siihen. Eli aivan liian usein.

Malakiitti


Kivi oli Dracon mielestä liian sininen, mutta Harry oli sanonut, että siniharmaa, pyöreäksi kiillotettu angeliitti toi hänen mieleensä Dracon silmät. Oli aivan sama, miten paljon hän itse kiveä tuijotti, hän ei ollut siitä samaa mieltä, ei sitten hiukkaakaan. Kivi oli aivan liian sininen.

Sitten Harry oli vienyt hänet järven rantaan ja käskenyt hänen pidellä kiveä kasvojensa lähellä ennen kuin oli napannut hänestä kuvan, ja jotenkin siinä kuvassa kivi oli aivan hänen silmiensä värinen. Miten se oli mahdollista, sitä Draco ei ymmärtänyt, sillä peilin edessä hänen silmänsä olivat selkeän harmaat ja kivi aivan liian sininen.

Ehkä Harry toi hänen katseeseensa sinisen sävyjä.

Angeliitti (eli enkelikivi)


Mustia mineraaleja oli monenlaisia ja Draco omisti niitä useamman, mutta vasta saadessaan mustan turmaliinin hän näki siinä Harryn hiuspehkon. Se oli sinällään nurinkurista, että Harryn hiukset olivat villit, kun taas turmaliinin kiteet luotisuorat, kun puunsyyt hiilenpalassa. Mutta jokin siinä mineraalin hiomattomuudessa viehätti häntä, hyvin samalla tapaa kuin jokin Harryn itsepäisen suoraviivaisessa ajattelutavassa viehätti häntä.

Kivi vain yksinkertaisesti muistutti häntä Harrysta, vaikkei hän osannut selittää sitä täysin, miksi niin oli.

Mustan turmaliinin paikka olikin hänen aivan ensimmäisen kivensä, valkoisen kuukiven vieressä. Tai oikeasti sen paikan ei kuulunut olla siinä, mutta siinä Draco sitä piti. Ehkä sen paikka olisi siinä pysyvästi.

Turmaliini


”Tiesitkö”, Draco aloitti eräänä iltapäivänä aivan liian harjoitellusti ollakseen spontaani, ”että pingviineillä on tapana antaa pyöreitä kiviä, kun ne valitsevat kumppaninsa?”

Harry istahti Dracon viereen sohvalle.

”Niinkö?”

Harry nieleskeli hymyään odottaessaan, mihin tämä keskustelu oli menossa.

”Tiedän, ettemme ole pingviinejä, emmekä tarvitse pikkukiviä pesän rakennukseen, mutta minulla on sinulle silti pyöreä kivi. Tai neljä.” Draco kaivoi taskustaan yksinkertaisen pussukan ja ojensi sen Harrylle.

”Minä vähän toivon, että tämä tekisi pariutumisestamme virallista.”

Harry kaivoi pussukasta rannekorun, jossa yksinkertaista ketjua koristivat neljä pyöreäksi hiottua kivihelmeä. Läpikuultavan valkoinen, aavistuksen siniseen taittava harmaa, kerroksittainen vihreä sekä täydellisen musta.

”Pyysitkö minua juuri avioon kuin pingviini?”

[Meldis]

Minulla on ollut kamalan raskas viikko, oikeastaan jo pari viikkoa ja tämä oli oikein sopivaa täsmälukemista tähän mielentilaan. Hirveän söpö ja kauhean hauska idea Dracosta keräilemässä kiviä! Minullakin on muutama kivi, enkä koskaan ole tajunnut, miksi kivien ihailua pidetään niin nolona, koska ovathan ne upean näköisiä ja todella kiehtovia osoituksia luonnon monimutkaisuudesta. ^^ Tosi söpö ajatus, että Draco on alkanut kerätä kiviä, koska niissä tietyissä on löytynyt jotain tuttua hänen elämästään. Jokainen kuvauksesi kivien ominaisuudesta sopi tosi hyvin Dracon ajatusketjuun ja olen samaa mieltä myös Harryn kanssa angeliitista, että tietyssä valossa, harmaa näyttää minustakin juuri tuolta.

Häntä ärsytti se, miten malakiitin monista vihreistä kerroksista löytyi paljon samoja sävyjä kuin pyhän Potterin silmistä.

Tässä kohtaa tirskahdin ensimmäisen kerran. Ah, olen heikkona siihen, kun näiden kahden väleissä edelleen on pientä kitkaa ja ensin pitää vähän haukkua pyhäksi Potteriksi, ennen kuin voi myöntää, että Harryn itsepäinen suoraviivaisuus oikeastaan viehättääkin. Oih, miten ihanasti sanottu, että Harry toi Dracon katseeseen sinisen sävyjä. <3

Tai oikeasti sen paikan ei kuulunut olla siinä, mutta siinä Draco sitä piti. Ehkä sen paikka olisi siinä pysyvästi.

Ja miten kivasti kerroit näiden kahden välisen suhteen kehittymisestä rivien välissä. Tosi upeaa, miten niin pienet jutut, kuten Potterin muuttuminen Harryksi näyttivät aikaa kuluneen, heidän lähentyneen ja miten yllä oleva kohta näytti Dracon olleen yllättynyt koko hommasta, vaikka selvästi tunteita oli. Niin kauniisti kerrottu. ^^ Viimeinen kohtaus oli loistava. Ihana Draco, kun oli pitänyt keksiä jokin aloitusrepliikki tähän keskusteluun ja tuo juttu pingviineistä oli varmasti ollut pitkällisen tutkimuksen tulos. Mutta eihän sitä nyt noin vain noi purskauttaa, että tehdäänkös tästä nyt virallista. Ranneketju oli tosin ihana ele, ihanan nörttimäistä, että sormuksen sijaan antaakin kivistä tehdyn rannekorun. ^^ Aion olettaa, että Harry vastasi myöntävästi, vaikka sitä ei suoraan sanottukaan. Mutta tuntui vähän kuin Harry olisi odottanut Dracon tekevän aloitteen. Vähän kuten Draco aiemminkin oli yllättynyt, miten olikin päätynyt yhteen juuri Harryn kanssa, toisin kuin Harry, niin Harry ehkä halusi varmistaa, että aloite tulee Dracon puolelta, eikä hän varmasti painosta tätä mihinkään. Näin ainakin itse päättelisin.
Kiitos tästä, oli niin söpö ja tulin tästä super hyvälle tuulelle! ^^

[Angelina]

Aaah, voi ei miten ihana ja niin Saapsin näköinen idea 💙 Siis ihania yksityiskohtia nuo erilaiset kivet kuvineen ja tietysti tarinoineen :3 Kyllä se söpöilyhöttö näyttää ihan sultakin sujuvan, että no worries sen suhteen

Nautin ihan hirveesti siitä, miten olit tän tekstin rakentanut - ensin Draco yksin kuukivensä kanssa, sitten mukaan astelee malakiitti ja pyhä Potter, sitten vähän jo hempeillään yhdessä angeliitin kanssa ja lopulta turmaliini löytää tiensä kuukiven viereen ;; <3 Ei olisi koskaan moinen idea käynyt mielessäkään, mutta se tästä niin loistavan tekikin, kun tää oli jotenkin just ihan sua! Ja kuitenkin myös ihan mua, koska tässä oli paljon kaikkia juttuja, joista ficeissä niin paljon tykkään - build up, romantiikkaa, vähän huumoriakin, ja lopulta persoonallinen (mutta silto aivan täydellisen ällösöpö) kosinta :'3

Häntä ärsytti se, miten malakiitin monista vihreistä kerroksista löytyi paljon samoja sävyjä kuin pyhän Potterin silmistä. Vielä enemmän häntä ärsytti se, että hän ei saattanut enää katsoa pyöreäksi hiottua malakiittia ilman, että hänen mieleensä nousivat ne läpitunkevan vihreät silmät.

Obsessed much, are we? 😏 Mutta siis yksi Drarryn parhaita puolia nimenomaan on se, miten pakkomielteisiä nää kaksi toisiaan kohtaan ovat.

Toinen loistava asia tässä shipissä on nimenomaan kuukiven vaaleat ja turmaliinin tummat hiukset - rakastan niiden kontrastia ja niistä jauhamiseen en kyllästy ikinä! Ja muuten, tuo angeliitti kuvaamassa Dracon silmiä ja se, miten Harry toi niihin sinisen sävyjä, oli... 👌 perfecto.

Ai että. Ai ettien että. Kyllä mua on tänään hellitty <3 Tää oli aivan ihana ja kyllä, sulta aivan yllättävänkin pehmoinen. Just täykky ❤️

[rosiee]

Onnittelut kommenttiarpajaisten voitosta <3 Valitsin tämän ficin, kun sen otsikko pisti silmään. Olen myös iloinen, että genrenä sattuu olemaan slice-of-life, kun juuri ajattelin sellaista kaipaavani <3

Teksti on ihanasti kiedottu kivien ympärille ja rytmitetty eri kivillä ja niiden kuvailuilla. Niin lyhyt kuin tämä olikin, sisältöä oli paljon. Olit hyvin tuonut ilmi, mistä mikäkin kivi muistuttaa ja perustellut sen, miksi Draco oli viehättynyt / kiintynyt juuri näihin kiviin (ja tietenkin Harryyn <3)

Ehkä Harry toi hänen katseeseensa sinisen sävyjä.

Erityisesti tämä lause oli sykähdyttävän kaunis ja lämmin <3

Oli myös ihana päästä siihen vaiheeseen, missä selvisi että miten otsikon pingviinit tulevat ilmi ja mihin ne liittyy. Oonhan mä ennenkin kuullut tuosta pingviinien tavasta vaihtaa kiviä, mutta se ei yhdistynyt mun mielessä ennen kuin pääsin tekstissä sinne asti. Loppu täydensi täydellisesti alun tarkempaa kuvailua.

”Pyysitkö minua juuri avioon kuin pingviini?”

Oon heikko erikoisemmille kosinnoille ja tää on kyllä just sitä <3

Kiitos paljon tästä ihanan kevyestä hempeilystä, se oli <3

[Grenade]

Awww, olipas tässä vallan söpö idea! Ja oli tosi jees, että olit linkannut noi kivet tuonne mukaan, koska mulla ei ole noin yhtään tietoa kivistä, niin nyt pääsi samalla mukaan tähän Dracon kivienkeräilyyn. ^^

Oli hauskaa, miten Draco alkaa kivien keräilyn, koska hän löytää jotain, mikä muistuttaa häntä itseään ja lopulta kivistä löytyy myös jotain, mikä muistuttaa Harrya, awwh. Ja totta kai, todelliseen Malfoy-tapaan, mitään ei tietenkään ensin myönnetä ja ollaan vähän nyrpeinä siitä, että joku kivi kehtaakin muistuttaa häntä Potterista, mutta sitten kuitenkaan ei voida olla miettimättä asiaa, hih.

Kivien vaihtuminen toi mukanaan myös sopivan aikahypyn ja olikin hauskaa, miten ensin toisessa kivessä ollaan vielä vähän "Vielä enemmän häntä ärsytti se, että hän ei saattanut enää katsoa pyöreäksi hiottua malakiittia ilman, että hänen mieleensä nousivat ne läpitunkevan vihreät silmät.", kunnes sitten jo kolmannessa ollaan selvästi päästy näistä tunnelmista jo ihan toisiin. ^^ Ja oli mahdottoman söpöä, miten Harry osallistui mukaan kivikeräilyyn ja -ihmettelyyn, että hän ymmärsi Dracon harrastusta ja tuki sitä.

Ja lopetus se vasta söpöinen olikin! Se oli söpö piste tälle tarinalle, joka todellakin piristi mun maanantaifiilistä. Kiitos tästä! ^^