Title: Typerä lehmä
Author: Larjus
Chapters: Lyhyt oneshot
Fandom: Hazbin Hotel
Characters: Angel Dust, Husk
Genre: Dialogipainotteinen pölö arkidraama
Rating: S
Disclaimer: Sarja ja sen hahmot kuuluvat Vivziepopille, eivät minulle. Minulle ei ole maksettu tämän kirjoittamisesta.
Summary: Angel esittelee Huskille uutta puseroaan.
A/N: Tää idea tuli vähän puskista ja kerrankin päätin aloittaa kirjoittamisen heti! Sitä pitäis harrastaa enemmänkin. Tästä ei ollut tarkoitus tulla mikään shippausficci mutta näköjään tuonne loppuun vähän sellaistakin aspektia tuli
Ficin lopettaminen oli taas vaihteeks vaikeeta, mutta kaipa toi ainakin jotenkin toimii.
Osallistuu haasteeseen
Kielimuuri ja sen murtajat II, kielillä englanti, mandariinikiina sekä italia.
Typerä lehmä”Laitapa lasillinen”, Angel pyysi Huskilta istahtaessaan hotellin baaritiskin ääreen ja pudotti lukuisat ostoskassit käsistään. ”Mitä vain. Yllätä minut.”
”Sinäpä oletkin hyvällä tuulella”, Husk totesi alkaessaan työstää drinkkiä. Toisen suorastaan sädehtivä olemus ei jäänyt häneltä huomaamatta, sillä yleensä tämä tuli pyytämään juomaa ihan erilaisessa mielentilassa. ”Antoisa ostoskierros, oletan?” hän kysyi vilkaistessaan lattialla lojuvia paperikasseja, jotka olivat muodostaneet pienen vuoren Angelin tuolin ympärille.
”Juurikin sitä. Että olikin kiva törsätä rahaa oikein kunnolla Cherrin kanssa, varsinkin kun tuli tehtyä niin paljon hyviä löytöjä! Näistä riittää iloa pitkäksi aikaa.”
”Sepä mukavaa.”
”Tämä paitakin on uusi”, Angel esitteli yllään olevaa pinkkiä puseroa samalla kun otti pyytämänsä juoman vastaan. ”Tykästyin tähän niin paljon, että halusin laittaa sen heti päälle. Pidän varsinkin näistä hihojen nauhoista. Aika söpöt, eikö?”
”Entäpäs tuo printti?” Husk kysäisi ja alkoi pyyhkiä baaritiskiä. ”Ymmärrätkö edes, mitä siinä lukee?”
”Niin no”, Angel katsahti alas paitaansa, jonka etupuolelle oli kuin musteella maalattu aaltoilevia koukeroita, sydämiä sekä kiinalaisia kirjoitusmerkkejä. ”En, mutta onko sillä muka edes mitään väliä?”
Husk kohotti toista kulmaansa. ”Ai eikö?”
”No ei ole!” Angel tokaisi lievästi ärsyyntyneenä toisen äänensävystä. Hän ei pitänyt siitä, että hänet ja hänen uuden puseronsa hienous kyseenalaistettiin edes lievästi. ”Tämä paita rokkaa, ja minulle on ihan sama, mitä siinä lukee!”
Hän kulautti koko juomansa kerralla alas, vaikka alkoholi polttelikin hänen kurkkuaan, ja iski lasin sitten pöytään kuin pienenä mielenosoituksena. Hänhän ei muiden puheista aikonut välittää.
”Selvä on sitten”, Husk sanoi silmiään pyöräyttäen. ”Typerä lehmä”, hän mutisi.
Angelin silmissä leimahti. ”Mitä sinä oikein sanoit?” hän ärähti.
”Vain sen, mitä paidassasi lukee”, Husk vastasi tasaisen kyllästyneellä äänellään. ”Nuo merkit nimittäin tarkoittavat typerää lehmää. Mutta sinullehan piti olla ihan sama, mitä paitaasi on kirjoitettu.”
”Mistä lähtien sinä olet muka osannut kiinaa?” Epäuskoisuus kuulsi läpi Angelin kysymyksestä melkein yhtä hyvin kuin hänen ärsyyntyneisyytensäkin.
”Kun viettää maanpäällisen elämänsä lähes kokonaan joko matkustellen tai kasinossa työskennellen, kielitaidolle on tarvetta”, Husk tyytyi sanomaan. ”Uskot tai et, mutta minä en valehtele.”
”
Cazzo!” Angel kirosi hiljaa itsekseen. Häntä ärsytti, miten Husk oli saanut hänen uuden paitansa menettämään ainakin puolet hohdokkuudestaan nyt, kun hän tiesi siihen kirjoitettujen sanojen merkityksen. Ei hän nimittäin oikein voinut muutakaan kuin uskoa tämän väitettä. ”Sei un rompicoglioni…”
”Osaan myös italiaa, joten turhaan siinä minua manaat”, Husk ilmoitti sujuvalla italialla, mikä sai Angelin suivaantumaan entistäkin enemmän.
”Ihan sama!” hän huusi noustessaan seisomaan ja kumartui poimimaan ostoskassinsa käsivarsilleen. ”Osaa vaikka viittäsataa kieltä! Tämä paita on silti hemmetin hieno, ja voin ihan hyvin pitää sitä ironisesti, ettäs tiedätkin!” Kuin sanojaan tehostaakseen hän osoitti Huskia etusormellaan niin, että melkein hipoi sillä tämän nenänpäätä.
”Selvä”, Husk totesi kuivasti, käänsi Angelille selkänsä ja alkoi järjestellä baarin pullorivistöjä uudestaan.
”Oikeastaan tämä on jopa parempi niin!”
”Okei.”
”Ja olen tässä hiton söpö!”
”Niin oletkin.”
”Ja – ” Angel lopetti lauseensa äkisti kesken rekisteröityään Huskin sanat ja alkoi takellella puheissaan. ”Mitä – sinä – ”
”Sanoin, että niin oletkin.”
Husk ei voinut olla kääntymättä ympäri päästäkseen todistamaan sanojensa vaikutusta. Hänen kissansilmiensä kultainen tuijotus oli herkeämätön.
”Argh!” Angel sähähti posket punaisina, kun häkeltyi entisestään tiiviistä katsekontaktista eikä keksinyt mitään sopivaa vastasutkautustakaan. ”Sei proprio un cagacazzo!”
”Vaihteeksi niin päin.”
Husk puhui rauhallisella, melkeinpä välinpitämättömällä äänellä, mikä oli lähestulkoon täydellinen vastakohta Angelin ärinälle, mutta mielessään hän nauroi hämmennykselle, jota oli toisessa onnistunut synnyttämään. Hän jäi katsomaan Angelin perään, kun tämä kiroillen ja saappaissaan kompuroiden pakeni tilannetta omaan huoneeseensa. Portaisiin kadotessaankin, kiukustuneena ja nolona, Angel oli Huskin mielestä ihan hiton söpö, ja olisi ollut sitä ilman uutta puseroaankin.