Nimi: Lavenderin haudalla
Ikäraja: S
Genre: jonkinsortin angst
A/N: Kääk, eka kerta ikinä kun julkaisen mitään angst-osastolle! Kirjoitin tämän tässä äsken kun sain Redditistä inspiraation aiemmin. En osaa tällaista genreä, mutta ei se mitään! Osallistun tällä omaperäisellä otsikolla
Tiedostonimestä otsikoksi -haasteeseen
Lavenderin haudallaSora rouskui Hermionen kenkien alla kun hän käveli Tylyahon hautausmaan portista sisään. Hautausmaalle oli haudattu lukuisia Tylypahkan taistelussa kaatuneita velhoja ja noitia, kuten Lavenderkin. Hermione puristi hautakynttilää kädessään ja piti katseensa tiukasti soratiessä.
”Hermione”, kuului heleä ääni hänen takaansa. Hermione kääntyi ja näki entisen tupatoverinsa heiluttavan kättään tervehdykseksi.
”Parvati”, Hermione sanoi hiljaa, mutta hymyillen. ”Hei.”
”Minä tulin tuomaan Lavenderille kukkia. Tänään on kulunut kolme vuotta siitä kun-”, Parvati hymyili surumielisenä ja esitteli Hermionelle kaunista kukkaseppelettä. ”Entä sinä?”
”Minäkin tulin käymään Lavenderin luona”, Hermione kertoi. ”Minulla on hänelle kynttilä.”
”Ai”, Parvati yllättyi. ”Minä luulin, ettet sinä pitänyt Lavenderista. Kun hän, tuota noin, seurusteli Ronin kanssa.”
”Tulin Ronaldin puolesta”, Hermione sanoi. ”Hän käy joka vuosi tuomassa Lavenderille kynttilän, mutta nyt hän on sairaana.”
”Ei kai mitään vakavaa?” Parvati kysyi.
”Ei”, Hermione valehteli.
”Hyvä.”
Hermione käveli hiljaa Parvatin vierellä kohti Lavenderin hautaa. Kun he pääsivät perille, Parvati asetti seppeleen nojaamaan hautakiveen ja Hermione kaivoi taikasauvansa esiin.
”Sytyjo”, hän sanoi hiljaa ja liekki tarttui kynttilän sydänlankaan. Hermione laski kynttilän hautakiven juureen ja antoi vihdoin kyynelten valua.