zilah: kiitos, ihanaa että olet jaksanut seurata tätä. ♥ Olen ihan samaa mieltä, että nämä kaksi sopivat hyvin yhteen, hih.
Ygritte: kiiiiiitos! ♥ Minä aika paljon stressasin sitä, että tuossa alkupuoliskossa ei hirveästi tapahdu mitään niin kiva kuulla, että se ei tuntunut sinusta (tai muistakaan) ollenkaan siltä. :) Minä rakastan slow burn -jahkailufikkejä, haha, joten kiva kuulla että se uppoaa myös sinuun.
A/N: Minä jumitan nyt kolmessa viimeisessä raapaleissa oikein urakalla. 3 osaa/300 sanaa tuntuu tällä hetkellä romaanilta. Tässä kuitenkin taas lisää, kyllä tämä valmiiksi tulee jossain vaiheessa! Sellainen perinteinen hernekeitto taitaa olla suomalainen juttu, mutta tässä nyt silti syödään hernekeittoa!
34.
Yhtenä iltana he juovat kaljaa tölkeistä laiturilla ja tuijottelevat merta ja aaltoja, mutta lähinnä vain toisiaan, vaikka Remus ei tietenkään myöntäisi sitä, jos joku kysyisi.
On pimeää ja hiton kylmä, tuulee Remuksen takin ja villapaidan läpi. Neville puhuu rotista (joita sitten kuitenkin oli aika monta), hylkeestä, kurtturuusuista ja kasvihuoneesta, ja Remus kuuntelee häntä ja kätkee kaikki yksityiskohdat Nevillen kertomuksista syvälle sisimpäänsä. Hän toivoo, että muistaa ne vielä silloinkin, kun hän on täyttänyt kuusikymmentä ja kasvattanut parran.
Tuuli pureutuu Remuksen poskiin, ja Neville huokailee monta kertaa, ennen kuin kääntyy katsomaan Remusta ja hymyilee lämpimän suloisesti.
Remus juo kaljaansa ja katsoo tähtiä.
35.
Cassandra alkaa pyydystää rottia oikein urakalla, ja Remus on iloinen siitä, että toi sen mukanaan saarelle. Neville istuu portailla ja rapsuttelee sen leukaa etusormellaan pieni hymynkare huulillaan. Remus katselee heitä vähän aikaa ennen kuin palaa takaisin majakan pieneen keittokomeroon, jossa hän on keittämässä liedellä purkkihernekeittoa lounaaksi.
Se haisee vähän oudolle, mutta on oikeasti ihan hyvää. He ovat syöneet sitä nyt pari päivää. Nevillen mielestä siinä pitäisi olla enemmän kinkkua, mutta Remus on oppinut vuosien varrella olla valittamatta ruoasta.
Cassandra tulee ennen pitkää kiehnäämään hänen jalkojensa juureen, ja Remus antaa sille palan makkaraa jääkaapista.
Hän tajuaa silloin tuntevansa olonsa jotenkin onnelliseksi.
36.
He menevät veneilemään Lucian päivänä. Remus ei oikeastaan pahemmin pidä veneilystä, hänelle tulee vähän paha olo korkeista aalloista ja meren paukkeesta ja linnuista jotka kirkuvat. Se ei ole oikein hänen juttunsa.
Mutta tietenkään hän ei kerro sitä Nevillelle, joka on haltioissaan siitä kaikesta ja jolle tulisi varmaan paha mieli.
Neville ajaa veneen ulapalle, niin kauas että majakkasaari on vain pieni täplä Remuksen silmänurkassa. Neville kalastaa ja Remus katsoo häntä ja vettä ja taivasta vuoron perään. He eivät puhu tällä kertaa, mutta se on turvallinen hiljaisuus, sellainen joka ei värise luissa.
He palaavat takaisin saarelle, kun aurinko alkaa sulaa meren väreihin.