Title: Huoltajuuskiistoja
Author: Larjus
Chapters: Oneshot
Fandom: SK∞ (SK8 the Infinity)
Characters: Nanjou Kojirou (Joe), Sakurayashiki Kaoru (Cherry blossom)
Genre: Slice of life, kidfic
Rating: S
Disclaimer: SK∞ ei kuulu minulle millään muotoa, enkä ole saanut tämän kirjoittelusta rahaa.
Summary: Kaoru ja Kojirou ostavat yhteisen Tamagotchin.
A/N: Osallistuu
Aina Eka Kerta -haasteen viidennelle kierrokselle, aiheena Arki-kategoriasta
Ensimmäinen yhdessä ostettu asia.
Tamagotchit olivat osa omaa lapsuuttani, ja olikin hauska kirjoittaa niistä ficiä. Oon about samaa ikäluokkaakin kuin Kaoru ja Kojirou (jos sarjan tapahtumat sijoitetaan sen ilmestymisvuoteen), joten tällainen yhdistelmä tuntui senkin takia luontevalta. Tamagotchit, joista tässä ficissä puhutaan, ovat ensimmäisiä Tamagotchi Connexioneja, jotka julkaistiin Japanissa keväällä 2004. Kaoru ja Kojirou ovat siis suunnilleen yhdeksänvuotiaita tässä tarinassa, joka mielessäni sijoittuu sen vuoden huhtikuuhun.
Oon ottanut tähän vapauksia sen suhteen, millaisia Tamagotcheja tuohon aikaan oli myynnissä. Tiedän ainakin suunnilleen, millaisia vaihtoehtoja silloin oli (osan muistan hyvin lapsuudestanikin), mutta oli hauskempaa keksiä omia
Ficissä on puhetta yhdessä kohdassa Kaorun ja Kojiroun nimistä ja kirjoitusasuista. Kojiroun nimen (虎次郎) ensimmäinen merkki tarkoittaa tiikeriä. ”Jin” on yksi lukutapa ihmistä tarkoittavalle kanjille 人. Kaorun nimi (薫) puolestaan tarkoittaa hyvää tuoksua. Ja ”takai” (高い) on japaniksi sekä kallis että korkea.
HuoltajuuskiistojaLauantaiaamuna Kaoru ja Kojirou seisoskelivat lelukaupan ovien edessä jo puoli tuntia ennen liikkeen aukeamista. He olivat halunneet olla hyvissä ajoin paikalla, jotta voisivat ostaa haluamansa niin pian kuin se vain suinkin oli mahdollista. Kukaan ei saisi ehtiä heidän edelleen.
Koko heidän luokkansa oli hiljattain innostunut Tamagotcheista – pojatkin, vaikka kyseisiä virtuaalilemmikkejä mainostettiinkin enemmän tytöille suunnattuina. Melkein jokaisella oli oma Tamagotchinsa tai vähintäänkin toiveena hankkia sellainen. Kiinnostus oli luonnollisestikin tarttunut myös Kojirouhon ja Kaoruun, jotka halusivat ehdottomasti mukaan ikäluokkansa uusimpaan ja kuumimpaan trendiin.
Tarvittiin vain Tamagotchit. Vanhempiensa hemmotteluun tottuneelta Kaorulta sellaisen pyytäminen oli sujunut vaivatta: hän oli saman tien saanut äidiltään ostosreissua varten kolme tuhannen jenin seteliä ja käskyn tuoda loput takaisin. Kojiroulla sen sijaan ei ollut ollut yhtä hyvä tuuri. Hänen omat taskurahansa eivät riittäneet Tamagotchiin, eivätkä vanhemmatkaan suostuneet ostamaan hänelle sellaista kuin ehkä aikaisintaan syntymäpäivälahjaksi, ja siihen oli aivan liian pitkä aika. Eihän hän mitenkään voinut odottaa vielä muutamaa kuukautta. Hän tarvitsi Tamagotchin heti!
”Sitten se on meidän yhteinen”, Kaoru oli todennut kuultuaan Kojiroun tuomat huonot uutiset.
”Mikä niin?”
”No se Tamagotchi. Se, joka me ostetaan näillä”, Kaoru oli sanonut heilutellen kädessään olevia seteleitä, jotka oli juuri hetkeä aiemmin näyttänyt Kojiroulle.
Ja niin he olivat sopineet, että hoitaisivat pian hankkimaansa Tamagotchia aina vuoropäivin. Kaoru ottaisi sen kotiinsa ensimmäisenä päivänä, ostettaisiinhan se hänen rahoillaan, mutta muuten se olisi tasapuolisesti molempien oma. He valitsisivat, nimeäisivät ja kasvattaisivat sen yhdessä kuin se olisi heidän yhteinen lapsensa.
Kun lelukauppa lopulta aukesi, Kojirou ja Kaoru ryntäsivät suoraan kassojen läheisyydessä olevalle hyllylle, jossa myynnissä olevat Tamagotchit olivat esillä. Hylly oli selvästi täytetty aivan hiljattain, sillä lelun suuresta suosiosta huolimatta valinnanvaraa oli paljon. Sillä oli niin hyvät kuin huonotkin puolensa.
”Hei tämä on hieno!” Kojirou sanoi ja osoitti tummanvihreää, maastokuvioista Tamagotchia.
”Eikä ole, ihan kamala!” Kaoru tokaisi ja otti käteensä vaaleanpunaisen. ”Tämäkin on parempi!”
”No ei me nyt pinkkiä ainakaan osteta!”
”En minä niin sanonutkaan!”
He eivät meinanneet millään päästä yhteisymmärrykseen siitä, minkä värinen Tamagotchi oli paras. Kojirou oli mieltynyt siniseen keltaisilla tähdillä koristeltuun versioon, kun taas Kaoru halusi heidän valitsevan neonkeltaisen Tamagotchin, jonka läpinäkyvän muovikuoren alta pystyisi erottamaan niin pariston kuin laitteen piirilevynkin. Vaikutti siltä, että he olivat tykästyneet kaikkein eniten juuri niihin väri- ja kuviovaihtoehtoihin, joista toinen ei pitänyt juuri lainkaan, eikä tuttuun tapaan kumpikaan suostunut antamaan periksi.
Lelukaupassa oltaisiin todennäköisesti vielä pitkään.
”Kun me ei kerta löydetä sellaista, josta molemmat tykkää, niin otetaanko me sitten joku josta ei kumpikaan tykätä?” Kojirou ehdotti lopulta, kun he eivät olleet edenneet valinnassaan mihinkään suuntaan.
”Niin ettei kummallakaan olisi kivaa? Mikäs järki siinä muka on?” Kaoru tuhahti. Eihän sitä tarvinnut tasapuolisuuden nimissä mennä liiallisuuksiin asti.
Ja niin he alkoivat taas kerran käydä yksitellen läpi kaikkia myynnissä olevia Tamagotcheja. Hitaan vaihtoehtojen karsimisen läpi heillä oli lopulta jäljellä enää vain yksi, jota he eivät olleet kumpikaan hylänneet. Väriltään se oli musta, ja sen näppäimet olivat vaaleansiniset niin kuin olivat sen kylkiä koristavat liekkikuviotkin.
”Tämäkö se sitten on?” Kaoru kysyi poimiessaan jäljelle jääneen Tamagotchin käteensä.
”Niin kai”, Kojirou sanoi ja kohautti olkiaan. Ei se ainakaan huonoin vaihtoehto ollut.
Niinpä he suuntasivat yhdessä kassalle ennen kuin kumpikaan ehtisi muuttaa mieltään. Kaoru maksoi ostoksen hymyillen äidiltään saaduilla seteleillä, minkä jälkeen hän otti myyjältä vastaan vaihtorahat sekä pienen muovikassin, johon tämä oli Tamagotchin pakannut. Sitten he astuivat ulos kaupasta ja melkein juoksivat koko matkan aina Kojiroun kotiin asti. Lelun pariin olisi päästävä mahdollisimman nopeasti.
Kun he viimein olivat päässeet perille, he sulkeutuivat Kojiroun huoneeseen Tamagotchin ja keittiösaksien kanssa. Paketti oli vahvaa, sitkeää muovia, mutta aikansa sen kanssa tapeltuaan he saivat sen auki. Kojirou olisi halunnut käynnistää Tamagotchin saman tien, mutta Kaorun mielestä ohjevihko pitäisi lukea huolella läpi ennen sitä.
”Ei sitä etukäteen tarvitse lukea”, Kojirou sanoi poimien paketista vapautetun Tamagotchin käteensä. ”Kokeilemalla oppii, ja kyllähän me jo ainakin suunnilleen tiedetään, miten näitä hoidetaan.”
”Joo, mutta minä haluan tietää kaiken”, Kaoru ilmoitti nenä melkein kiinni ohjekirjasessa. Kimeän piippauksen kuullessaan hän kuitenkin laski sen välittömästi sivuun. ”Joko sinä käynnistit sen!?” hän huudahti.
”Jo”, Kojirou vastasi uhmakkaasti. ”Mutta ei tällä vielä voi mitään tehdä. Tähän täytyy ensin asettaa kellonaika ja päivämäärä.”
”Joten anna sen sitten olla kunnes minä olen lukenut tämän loppuun!”
”Minähän voin ihan hyvin laittaa tähän oikean ajan sillä välin, kun sinä luet.”
Kaoru ei olisi halunnut myöntää ääneen, että ehdotus oli järkevä, mutta lopulta hän ei voinut muuta kuin antaa sille hiljaisen hyväksyntänsä. Kojirou paineli Tamagotchin nappuloita asettaakseen siihen sen hetkisen kellonajan samalla kun Kaoru jatkoi ohjevihkosen tutkailua.
”O-ou”, Kojirou sanoi sitten. ”Tämä kysyy nyt syntymäpäivää. Kumman synttärit me valitaan?”
”Minun tietysti”, Kaoru sanoi saman tien. ”Minun rahoillahan se ostettiin.”
”Mutta me sovittiin jo, että tämä on meidän
yhteinen”, Kojirou huomautti. ”Vaikka rahat saatiinkin sinun vanhemmiltasi. Ihan hyvin voidaan valita minunkin syntymäpäivä, siihen ei ole läheskään niin pitkä aika kuin sinun.”
”Ei sekään ole reilua. Sen ei pidä sitten olla kummankaan syntymäpäivä vaan joku ihan muu päivä.”
”Mutta mikä?”
He kävivät läpi eri vaihtoehtoja, ja lopulta Kaoru keksi, että he voisivat laskea, mikä päivä on puolivälissä heidän molempien syntymäpäiviä ja valita sen. Ehdotus sopi hyvin Kojiroulle, joka haki huoneensa seinältä kalenterin oikean päivän selvittämiseksi. Kaoru ei tietenkään voinut antaa tehtävää kokonaan Kojiroun vastuulle, ja niin hän laittoi ohjevihon hetkeksi sivuun ja alkoi laskea päiviä ja viikkoja tämän kanssa. Lopulta he olivat melko varmoja siitä, että oikea päivä olisi toukokuun 17:s.
”Anna minä laitan sen”, Kaoru vaati ja nappasi Tamagotchin Kojiroun kädestä.
”Olisin minäkin voinut…”
”Tasapuolisuuden nimissä nyt on minun vuoroni”, Kaoru ilmoitti. Ja olihan hänen pidettävä huoli, että Tamagotchille yhdessä sovittu syntymäpäivä asetettaisiin varmasti oikein. Kojirou nimittäin saattaisi ihan vain häntä kiusatakseen valita sille sittenkin oman syntymäpäivänsä.
”No niin, ja nyt siihen ei sitten enää kosketa! Ei ennen kuin minä olen lukenut ohjeet läpi”, hän sanoi, kun syntymäpäivä oli asetettu.
”Mitä jos se kuoriutuu ennen sitä?” Kojirou kysyi ja tökki etusormellaan Tamagotchin näyttöä.
”No sitten, no sitten – ” Kaoru yritti, muttei tiennyt mitä sanoa. Hän katsahti Tamagotchiin, jonka pienellä näytöllä keikkui täplikäs muna. Sehän voisi kuoriutua hetkenä minä hyvänsä. Olisiko hänellä riittävästi aikaa lukea koko ohjevihko läpi, ennen kuin niin kävisi? ”Äääh, hyvä on!” hän puuskahti lopulta, laski ohjeet kädestään pöydälle ja jäi Kojiroun tavoin tapittamaan lelun näyttöä ja odottamaan jännittyneenä sitä hetkeä, jolloin näkisi heidän esikois-Tamagotchinsa ensimmäisen kerran.
”Nyt se kuoriutuu!” Kaoru henkäisi, kun muutaman minuutin kuluttua laite piippasi jälleen.
He ehtivät hetken aikaa katsella munasta esiin ilmestynyttä pientä palleroa, kun se jo katosi näkyvistä, ja laite pyysi heitä nimeämään sen.
”Mikä nimi me sille annetaan?” Kojirou kysyi.
”Mistä me edes tiedetään, onko se poika vai tyttö”, Kaoru hätäili ja nappasi jälleen käsiinsä ohjevihon, josta toivoi löytävän itselleen vastauksen. Olisi sittenkin pitänyt lukea se etukäteen läpi.
”Ei sillä ole mitään väliä”, Kojirou sanoi huolettomasti ja alkoi näpytellä Tamagotchin näppäimiä niin että tavumerkit vain vilisivät ohi. ”Minä annan sen nimeksi Tama.”
”No ethän anna!” Kaoru ärähti ja yritti napata lelun itselleen. ”Tama on kissan nimi!”
”Voi se olla Tamagotchillakin. Sehän on jo itse nimessä!”
”Etpä ole sinäkään mikään tiikeri, vaikka nimesi niin kirjoitetaankin. Ehkä sinun pitäisikin olla Jinjirou?”
Kaoru onnistui nappaamaan Tamagotchin omaan käteensä ja pamautti sen uhmakkaasti takaisin pöydälle.
”Ei ole sinun nimesi yhtään sen kuvaavampi, itse asiassa päinvastoin”, Kojirou tokaisi ja sai siitä hyvästä nyrkiniskun käsivarteensa. ”Auts!”
Hän jäi hieromaan kipeää kättään samalla kun Kaoru jatkoi ohjevihon selaamista.
”Okei, eli musta on poika ja valkoinen tyttö. Meillä taisi olla siis poi– MITÄ SINÄ OIKEIN TEET!!?”
Kojirou oli onnistunut Kaorun huomaamatta ottamaan Tamagotchin taas itselleen.
”Nimeän sen Tamaksi. Siitä hyvästä, että löit minua”, kuului uhmakas vastaus.
”Et todellakaan anna!”
Kaoru heitti ohjevihon sivuun ja kävi kiivaaseen taistoon Kojirouta vastaan. Tamagotchi piipitti joutuessaan kädestä toiseen, kunnes lopulta se päästi erilaisen äänen, mikä sai molemmat pojista pysähtymään.
”Ei kai se vain mennyt rikki?” Kaoru huolestui. Laite vaikutti kuitenkin kaikin puolin ehjältä, mutta nimeämisruutu oli kadonnut ja sen tilalle oli ilmestynyt pieni musta Tamagotchi, joka liikkui pitkin ruudun alareunaa. ”Mi-mihin se nimijuttu oikein meni?”
Odottamatta vastausta Kojiroulta Kaoru alkoi näpytellä Tamagotchia yrittäen etsiä itselleen sen tiedot. Lopulta hän löysikin kaipaamaansa osion. Heidän virtuaalilemmikkinsä oli nollan päivän ikäinen poika, jonka nimi oli –
”Takaii!” Kaoru melkein parahti. ”Sen nimi on nyt Takaii!”
Uutisen kuultuaan Kojirou purskahti nauruun. Hän ei ollut tästä uusimmasta käänteestä läheskään niin pahoillaan kuin Kaoru, joka suhtautui nimen valitsemiseen huomattavasti vakavammin.
”Ei ainakaan ole mikään tavallinen nimi”, hän hihitti. ”Kalliiss, vai onko se sittenkin Korkeaa?”
”Ihan tyhmä ainakin. Saako sitä mitenkään vaihdettua?”
Kävi kuitenkin nopeasti selväksi, että ainoa keino vaihtaa Tamagotchin nimeä oli nollata koko laite ja aloittaa alusta. Kojirou sanoi, ettei hassu nimi häirinnyt häntä, mutta he voisivat kyllä vaihtaa sen, jos Kaoru niin halusi. Tämä kuitenkin pudisti lopulta päätään.
”Ei kai sillä niin ole väliä”, Kaoru mutisi. Uuden nimen valitsemisesta tulisi kuitenkin väittely toisellakin kerralla, ja hän halusi jo päästä hoitamaan Tamagotchia.
”Onpahan ainakin yhdessä annettu nimi”, Kojirou nauroi, eikä Kaorukaan voinut olla hymähtämättä pienesti.
”Joo”, tämä vahvisti. ”No niin, mites tätä nyt oikein sitten pitääkään hoitaa, että se kasvaa?”
He alkoivat yhdessä tutkia uuden virtuaalilemmikkinsä tarpeita ja miten voisivat niihin vastata. Kaoru turvautui ohjevihkoon monta kertaa ihan vain varmuuden vuoksi, siinä missä Kojirou halusi sattumanvaraisesti kokeilla kaikkea, mutta lähestymistapojen eroista huolimatta heidän yhteistyönsä oli varsin saumatonta. Tai ehkä se oli sitä juuri eroavaisuuksien takia, kun Kojirou ennätti kokeilla eri toimintoja Kaorun vielä tavatessa ohjevihosta minipelivaihtoehtoja ja tietoa Tamagotchien vanhenemisesta.
Kun heidän pieni mustaa palleroa muistuttava Tamagotchi-vauvansa lopulta kasvoi seuraavaan ikävaiheeseen, sekä Kaoru että Kojirou tunsi itsensä mahdottoman ylpeäksi, minkä he myös sanoivat ääneen.
”Vai pitäisikö sanoa ylpeäää?” Kojirou kysyi saaden Kaorun tyrskähtämään.
”Sinusta kun on kyse, täytyy sanoa ’tyhmäää’”, tämä härnäsi, mihin Kojirou reagoi kyynärpään töytäisyllä. Siihen Kaoru puolestaan vastasi takaisin samalla mitalla.
Pienistä ja turhanpäiväisistä, heille kuitenkin täysin luontaisista kiistoista huolimatta Tamagotchin hoito näytti lähteneen varsin mallikkaasti vauhtiin. Kaoru oli varma, että he olisivat yhdessä mitä parhain tiimi Tamagotchien kasvattamiseen. Mielessään hän kuitenkin jo suunnitteli kinuavansa vanhemmiltaan rahat vielä yhteen virtuaalilemmikkiin, niin että voisi sitten antaa toisen Kojiroulle ihan kokonaan omaksi.
Hänhän vielä tavalla tai toisella hankkisi itselleen sen neonvihreän Tamagotchin.
