Ficin nimi: Sydämellistä
Kirjoittaja: Minä taas
Fandom: The Witcher (Netflix)
Ikäraja: S
Paritus: Geralt/Jaskier
Genre: Slice of life, flirtti ja romanssinpoikanen
Summary: "...miten juuri sinä kaikista tuntemistani kaksijalkaisista osasit sanoa jotain noin sielua hivelevää ja… sykähdyttävää?"
A/N: Tällä tekstillä onkin hyvä polkaista järjestyksessä neljäs Pöytälaatikon siivousviikko käyntiin. 😎 Osallistuu Teelusikan tunneskaalaan hämmennyksellä ja Sana/kuva/lause -haasteeseen lauseella Aamu-usvan sydämessä häämöttää uusi alku.
***
Heidän omalaatuisen ystävyytensä alkuaikoina Geralt ei ollut välittänyt liiaksi viljellä mukavia sanoja, mutta ajan mittaan Jaskier oli huomannut muutosta. Hänen sellaiset hupailunsa ja huulenheittonsa, jotka ennen olisivat ansainneet murhanhimoisen mulkaisun, saatettiin sitä nykyä ohittaa tuhahduksella, hyvässä lykyssä jonkin hymyntynkää muistuttavankin kera.
Hän oli toisin sanoen tehnyt kertakaikkisen sydämellisen vaikutuksen, Jaskier myhäili ja tokaisi ajatuksensa ääneenkin.
"Ei pidä paikkaansa", Geralt totesi oluttuoppinsa takaa.
"Ahaa? Halunnet perustella kantasi?" Jaskier tiukkasi pöydän toiselta puolelta. Geralt näytti siltä kuin olisi mielellään vaihtanut puheenaihetta, mutta päätti kuitenkin toisin – hänen mielikseen eittämättä.
"Ajat yhä kenet tahansa hulluuden partaalle edesottamuksillasi, minut mukaan lukien."
"Niin niin, kuultu on. Välistä se on silti liian hauskaa kiusoitella kulttuuria ja laulantaa vihaavaa sieluasi."
"En minä vihaa kulttuuria tai laulantaa", Geralt korjasi tyynesti.
"Et vai?"
"Hm."
"Minunkaan laulantaani?"
"Hm."
Jaskier kallisti päätään viattomasti. "Olisiko sinulla sitten kanttia myöntää, että todella pidät siitä? Jumaloit ihan?"
"Sinulla on kaunis lauluääni. Sitä on turha kenenkään täyspäisen kiistää", Geralt vastasi kysymykseen puolittain, ja Jaskierin suu loksahti auki.
"No tuota en odottanut."
"Sanoin vain totuuden. Ei kannata siitä ylpistyä."
"Äläpäs pilaa iloani, kyllä tässä on aika paljon ylpistyttävää!" Jaskier naurahti häkellyksestä toipuessaan. "Tekisipä mieleni kaikelle kansalle kuuluttaa, että tämä bardi on onnistunut tavoittamaan taiteellaan erään maineikkaan noiturin! Voi sitä kateuden määrää kaikkien kasvoilla, kuvittelehan..."
"Vaatimattomuus ei olekaan koskaan pukenut sinua", Geralt hymähti kuivasti.
"Niin, pois se minusta! Ei se kynttilä vakan alla ketään valaise tai lämmitä", Jaskier virkkoi takaisin. "Johan se olisi sinullekin surku, jos et kuulisi suosikkibardisi musisointia asiaankuuluvalla palolla!"
"En sanonut, että olisit suosikkini."
"Että kuinka?" Jaskier näytti jälleen hämmentyneeltä, rahtusen pöyristyneeltäkin. "Kuka muka... Geralt, onko sinulla joku toinen?!"
Geralt hymyili väkisinkin syyttävälle äänensävylle. "Älä viitsi olla noin draamanhakuinen."
"Sinä se tässä kylvät draamaa tuolla ainaisen sietämättömällä... kryptisyydelläsi", Jaskier painotti viimeistä sanaa kuin noituen. "Teet minut hulluksi, Geralt, rakkaani."
"Veit minun vuorosanani kaiken ironian lisäksi."
"Ja yhä viihdyt samassa kuopassa kanssani! Mikä lie siinäkin?" Jaskier iski silmäänsä ja hörppäsi juomaansa. Geralt peilasi hänen liikkeensä kulauttaen omasta tuopistaan ja rykäisi sitten kurkkuaan.
"Sille on yksinkertainen selitys."
Jaskierin kommentti oli takuuvarmasti tarkoitettu retoriseksi, mutta sellaiset eivät olleet koskaan olleet Geraltin vahvuusaluetta. Oli helpompi etsiä selkeitä vastauksia.
"Kerrohan pois!" Jaskier kehotti sen näköisenä kuin olisi odottanut jotain todella arkipäiväistä. Geraltin asia olikin lopulta varsin mutkaton.
"Sydämeni on kuulunut sinulle jo kauan."
Jaskierilta kesti hetki sisäistää sanat, mutta kun hän viimein käsitti niiden merkityksen, hän ei osannut kuin istua jähmettyneenä.
"S-siis..." hän takelsi ja karaisi kurkkuaan odottamattoman palan hypättyä tielle. "Mutta mistä... miten..."
Geralt rypisti kulmiaan odottavasti, ja Jaskier joutui vetämään syvään henkeä kyetäkseen muodostamaan kokonaisen lauseen.
"...miten juuri sinä kaikista tuntemistani kaksijalkaisista osasit sanoa jotain noin sielua hivelevää ja... sykähdyttävää?"
"En aavistanut, että se olisi noin suuren hämmästyksen arvoista."
"Pah, tuota suuremmin et olisi voinut minua yllättää!" Jaskier köhähti näyttäen yhä sangen kiihtyneeltä. "Sydämeni hakkaa ihan hulluna..."
"Kuulen sen."
Jaskier pyöräytti silmiään hänen vastaukselleen, mutta väläytti silti karismaattisimman hymynsä. "Kuulehan siis, kuinka lujasti sydämeni lyö juuri sinulle, Geralt Rivialainen."
Geralt ei väittänyt perustavansa liiaksi kaunopuheisuudesta, mutta Jaskierin sanat sytyttivät hänen rintaansa pehmeän lämmön.
