Nimi: Mitään
Kirjoittaja: Aladdin Sane
Fandom: Vain muutaman dollarin tähden
Genre: Toteutumatonta seksuaalista latausta, haikailua ja hahmotutkielmaa. Pieni hurt/comfort mutta sellaisella tavalla että tuntuu väärältä kuvata sitä sillä termillä. Ficlet (333 sanaa).
Ikäraja: k11
Paritus: Niño/El Indio
Yhteenveto: Indion kädet ovat samalla kertaa tutut ja vieraat, kun hän pitelee Niñon päätä paikallaan ja tarkastelee puoliksi parantunutta haavaa. Vastuunvapaus: Vain muutaman dollarin tähden hahmoineen on aivan muiden tahojen kuin meikäläisen omaisuutta, enkä minä tee tällä tekstillä minkäänlaista voittoa.
A/N: Päivää. Tumblrin dollarifandom on pienuudestaan huolimatta ollut viime aikoina ihastuttavan aktiivinen, ja tammi-helmikuun vaihteeseen on kaavailtu Dollars Trilogy Fandom Event, jonka ensimmäistä lämmittelytehtävää varten tämän
englanninkielinen versio (T/K11) on kirjoitettu. Promptina oli keskittyä johonkin trilogian lukuisista sivu- ja taustahahmoista. Valitsin Niñon, koska en ole immuuni sille vahtikoiran uskollisuudelle mikä sillä on Indiota kohtaan, tai sille "How are you, Niño?" "Better when I see you" -sananvaihdolle, joiden pohjalta olen kirjoittanut jo aiemmin
ficletsarjan, K15. Niño on Vain muutaman dollarin alussa ottanut hiljattain turpaan, mutta kukaan ei kommentoi haavaa mitenkään ja minä mietin että mitäs vittua ja päädyin sitten tässä kirjoittamaan siitä. Tässä
screenshot (haava on aika rosoinen, mutta paranemaan päin eikä vuoda verta).
Ficlet300 sanalla 130 (
ikuisuus).
MITÄÄNNiño säpsähtää, kun Indion parkkiintuneet sormenpäät koskevat hänen aristavaa ohimoaan.
”Mistä tämä on tullut, Niño?”
Kosketus on niin kevyt ja lempeä, ettei Niño uskalla hengittääkään. Indion kädet ovat samalla kertaa tutut ja vieraat, kun hän pitelee Niñon päätä paikallaan ja tarkastelee puoliksi parantunutta haavaa, joka mutkittelee rosoisesti alas hänen otsaansa ja hänen kulmakarvansa linjaa pitkin.
”Kuka teki tämän sinulle?”
Indion ääni on surullinen. Hänen suunsa on tyytymättömässä, loukkaantuneessa mutrussa, ja rypistyneiden kulmien välissä on kurttu. Hän on niin lähellä, että Niño haistaa sätkän savun rippeet hänen parrassaan, vaatteissaan, sormissaan. Niin lähellä, että Niñoa pyörryttää. Juuri ja juuri hän saa estettyä itseään nojaamasta Indion käsiin.
”Ei se ole mitään. Se on jo ummessakin”, hän yrittää, mutta hänen äänensä värähtää ja puheensa katkeaa, kun Indio painaa haavaa kovemmin, tutkimattoman utelias ilme kasvoillaan, ja kipu välähtää ja leimuaa hänen peukalonpäänsä muotoisena. Niño tietää, että jos Indion kynnet olisivat pidemmät, kaivautuisivat ne uudenarkaan vereslihaan ja avaisivat sen uudestaan. Sen pitäisi pitää hänet valppaana, muistuttaa siitä mitä hän tietää Indion voivan milloin tahansa tehdä kenelle tahansa, mutta – ajatus Indion käsistä hänen verensä peitossa hengästyttää häntä niin, että hän pelkää Indion huomaavan.
Hänen korvissaan kohisee, kun Indio päästää irti. Kipu tasoittuu sykkimään hänen sydämensä tahdissa. Indion ilme ei vieläkään muutu.
”On tämä jotain, Niño”, hän sanoo. ”Sattuuko siihen?”
”Minä pärjään kyllä”, Niño vastaa. Hän ei tiedä, voiko sanoa muutakaan. Indio hymyilee.
”Sama vanha Niño. Totta kai pärjäät. Minä kysyin, sattuuko siihen.”
”Sattuu”, Niño myöntää. Indio hymisee ja sivelee haavan reittiä rystysellä.
”Minuun tekee itseenikin kipeää nähdä yksikään omistani kivuissa”, hän sanoo matalalla äänellä, jonka alla jokin kiehuu. ”Se, joka koskee sinuun, saisi vastata minulle.”
Hän laskee kämmenen Niñon poskelle ja pitää sen siinä pienen ikuisuuden ajan, joka ei todellisuudessa voi kestää muutamaa sekuntia kauempaa. Hän katsoo Niñoa silmiin niin tiukasti, ettei Niño uskaltaisi katsoa pois, vaikka haluaisikin.
”Kai sinä tiedät sen?”
”Tiedän, Indio.”
Indio nyökkää tyytyväisen näköisenä, taputtaa häntä poskelle ja kävelee pois. Hänen mentyään Niño puristaa silmänsä kiinni ja huokaa syvään, yhtä aikaa vaarallisen luottavaisena ja kiusallisen kiihottuneena.
