Ficin nimi: Viiden dollarin Svetlana
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Jyri on jäällä
Ikäraja: S
Paritus: Otabek/Yuri
Genre: Arkihuumori, rakkausvattuilu ja roastaaminen
Summary: Otabek vilkaisi tarkemmin uunituoreen katalogin brändiä ja tukahdutti huokaisun, josta Yuri olisi takuulla riemastunut.
A/N: En ole pitkään aikaan hypännyt Otayurin pariin, mutta Larjus-ystäven synttärit tarjosivat hyvän tilaisuuden! Paljon onnea näin vuorokausi myöhemminkin! 💪🥳❤️ Sain inspiksen tähän tekeleeseen yhdestä Papananaaman videosta ja toivoisin jonain päivänä olevani yhtä sanavalmis ihminen. 😂
***
Otabek säpsähti, kun Yuri läjäytti keittiön pöydälle postin juuri tuoman mainosvihkosen, jonka hän käsitti nopeasti katalogiksi. Uudenkiiltäväksi ja kapitalistisen muhkeaksi vaatekatalogiksi.
"Olen niin odottanut tätä!" Yuri hihkaisi ja napsautti kuulakärkikynänsä auki voidakseen ympyröidä vaatteista ja tuotteista hienoiksi katsomansa. Ei tämä tietysti niitä kaikkia hankkinut – sellainen olisi ollut lähellä sekopäistä – mutta vanha ympyröimistapa oli kuulemma lähtenyt lapsuuden lelukatalogeista ja jatkunut eri kuvastojen puitteissa aina nuorelle aikuisiälle. Ennen kaikkea se oli kuulemma hauskaa ajatusleikkiä.
Otabek vilkaisi tarkemmin uunituoreen katalogin brändiä ja tukahdutti huokaisun, josta Yuri olisi takuulla riemastunut.
"Taasko MGNT:in kuvasto?"
"Miten niin taas? Edellinen julkaistiin keväällä."
"Onko siitä muka vain puoli vuotta..."
Yuri ei vastannut mitään hänen retoriseen kysymykseensä, mutta Otabek aisti, miten tämän silmät kaventuivat kamaluuksia aavistellen.
"Ehkä käyn tämän läpi jossain muualla", Yuri tokaisi sitten.
"Ei ole tarpeen."
"Minä kuulen ajatuksesi, Beka, eivätkä ne ole mistään kotoisin."
"Pidätkö minua jotenkin pikkusieluisena?"
"En, vaan sinä olet sellainen", Yuri totesi asiallisesti. "Tiedät sen itsekin."
Otabek tyrskähti onnistuen kuulostamaan juuri sopivan halveksivalta, ja Yuri nyrpisti hänelle nenäänsä kääntyessään kuulakärkikynä ojossa katalogin pariin. Otabek yritti olla kiinnittämättä huomiotaan Yurin lehteilyyn ja ympyröintiin, mutta puhelimen selaaminen alkoi nopeasti maistua puulta sen rinnalla, mitä MGNT asiakkailleen tarjosi. Otabekin silmät tavoittivat talvea varten kaupattavia takkeja, huiveja, päähineitä, kenkiä, mitä ikinä kokeilunhaluinen kuluttaja olisikaan voinut kokea tarvitsevansa. Ne olivat kauempaakin katsottuna tavanomaisen kummallisia leikkausratkaisuineen, printteineen ja kangasvalintoineen. Suoraan sanoen brändin useimmat kuteet olivat hänestä karseita. Kaikeksi onneksi Yuri oli ympyröinyt muutaman aukeaman jälkeen vain pari tuotetta, mikä ehkä tarkoitti tämän tulleen järkiinsä –
"Voi jestas", Yuri puhalsi ulos käännettyään uuden sivun, ja Otabek käsitti heti sen olevan positiivinen voi jestas.
"Mitä?"
"Katso tätä takkia!" Yuri intoili ja kiepautti katalogin ylösalaisin, jotta se oli hänelle oikein päin. "Katso, katso!"
Ja Otabek pakottautui tekemään juuri niin. Kyseinen takki oli muhkea, pörröisestä leopardikuviokankaasta väsätty hirvitys, jollaisen odotti näkevän jonkin ikääntyneen kabareetaiteilijan päällä kissankusen kasteleman kujan pimennossa.
"Tuota..."
"Pakko sinunkin on myöntää, että se on ihan mieletön!" Yuri hihkaisi ja Otabekin kauhuksi ympyröi kuvan harvinaisen ponnekkaasti – niin ponnekkaasti, että se kertoi jo jonkinasteisesta ostohalusta.
"Mieletön on aika kuvaava", Otabek pakotti ulos. "Vähän katkesi aivosolu tai pari."
"Pah, mikä vikana?" Yuri ihmetteli. "Sehän näyttää hiton päheältä, ja – miksi tuollainen ilme?"
"Puhutaanko me nyt samasta takista?" Otabek köhähti. "Tuo rytky sopisi korkeintaan... en sanokaan mitään."
"Sen kuin mokellat ulos!" Yuri puuskahti päättäväisesti. "Et jätä minua mihinkään cliffhangeriin!"
"Paha kyllä minä välitän meidän parisuhteesta tarpeeksi", Otabek totesi. "Tiedän, milloin kannattaa olla kaivamatta liiaksi verta nenästään."
"Hmph..."
"Toisin kuin tuo takki", Otabek lipsautti kaikesta huolimatta.
"Mene järveen!" Yuri pärskähti ja naputteli kynällään mainoskuvaa kuin osoittaen, ettei moinen leopardikamaluus ollut katoamassa hänen näkökentästään vielä hetkeen. "Mitä sitten, vaikka se olisi periaatteessa naisten malli?"
Otabek kohotti kulmiaan. Yurin kaapista vähintään kolmasosa käsitti naistenosastolta löytyneitä vaatekappaleita.
"Ikään kuin sellaisella olisi ollut mitään väliä viimeisen seitsemän vuoden aikana. Surkea argumentti, Yura."
"Nahkaako sen sitten pitäisi olla? Mustaa, simppeliä ja niin pirun tylsää – kuten sinulla."
Niin paljon kuin he toisiaan rakastivatkin, heidän käsityksensä hienoista vaatteista ja tavoiteltavasta tyylistä seilasivat ajoittain pahasti törmäyskurssilla varsinkin kuviointien, värien, vaatemerkkien ja hintojen osalta. Se kuului asiaankin. Siinä missä Otabek oli valmis töräyttämään nuivankin mielipiteensä jostain Yurin hankkimasta vaatteesta, hän sai kuulla vähintään yhtä paljon huulta merkkitietoisuudestaan ja tiettyjen valmistajien suosimisesta. Oikeastaan vain Viktor oli Yurin mukaan häntä pahempi brändiharakka. Otabek itse argumentoi pyrkivänsä tyylissään ajattomuuteen, minkä Yuri väänsi virnuillen ajattoman pitkäveteiseksi.
Mieluummin kyllä pitkäveteinen kuin mitään lähellekään MGNT:n kohdeyleisöä.
"Sama se, vaikka se olisi maailman kalleinta nahkaa, ei se tuota viiden dollarin Svetlana -habitusta pelastaisi."
Yurilla mahtoi olla hyväkin vastalause mielessään, mutta spontaani naurunpuuska vei sen mennessään. "Hoh, minä niin vihaan sinua... Entä jos minä silti hankin sen, mitäs siihen sanot?"
"Sanon, että olet aikuinen ja todennäköisen oikeustoimikelpoinen ihminen ja saat tehdä kuten haluat", Otabek muotoili tyynesti.
Yuri kohotti kulmiaan. "Olisitko minun kanssani vielä?"
"Olisin."
"Kiitti."
"Ei kestä. En silti voi taata, etteikö tuolle takille voisi sattua jotain valitettavaa onnettomuutta."
"Niin kuin mitä?"
Otabek kohautti harteitaan. "Kuten että se vahingossa löytäisi tiensä tulivuoreen kuplimaan?"
"No sitähän täällä Venäjänmaalla yleensä käykin, ellei pidä varaansa", Yuri tyrskähti ja katsahti takin kuvaa jälleen. "Pakko sanoa, tämä on huikea, mutten oikein tiedä, missä sitä voisi pitää..."
"Sitä voisi pitää roskiksessa."
"Beka, nyt saatana!" Yuri ei voinut estää itseään hymyilemästä samalla, kun huitaisi katalogia hänen suuntaansa kuin hätistääkseen kärpäsen. "Tuli taas harvinaisen hyvin selväksi, ettet tajua päheistä kuteista mitään. Anna minun selata tätä rauhassa!"
"Kaikin mokomin", Otabek virkkoi ja nousi ylös. "Tee hyviä hankintoja, Yura."
"Kunhan silmänruokaa tässä popsin – hoi, katsopa tätä!"
Otabek varautui henkisesti kohtaamaan toisen jos kolmannenkin leoparditakin veroisen reuhkan, mutta Yurin huomio olikin kiinnittynyt mustaan kangastakkiin, joka toisellakin silmäyksellä näytti vallan asialliselta. Luoja sentään tuhannesti paremmalta kuin koko edellisen aukeaman tarjonta.
"Ihan kiva."
"Eikö olekin?" Yuri kysäisi muikeaan sävyyn kuin he olisivat useinkin olleet tyyleistä samaa mieltä. "Kyllä minulla sitten on hyvä maku."
"...jep."
"Mitä tuo epäröinti oli?" Yuri tiukkasi kiusoitellen.
"Kunhan vain mietin, miten paljon rakastankaan sinua."
"...kuin myös."
"Olen otettu."
"Pah, mitäs varten?" Yuri härnäsi. "Tarkoitin tietysti, että myös minä rakastan itseäni!"
"Pahoitteluni", Otabek hymähti ja varastettuaan Yurilta suukon katsoi parhaakseen poistua takavasemmalle, ennen kuin hänen silmiensä eteen pomppaisi enää uusia MGNT:n tuotteita.
