Ficin nimi: Lettiä letille
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: My Hero Academia
Ikäraja: S
Paritus: EraserMic
Genre: Kepeä draama, slice of life
Summary:
Jotkut asiat muuttuivat vuosien vieriessä. Toiset asiat säilyivät ennallaan.A/N: Tämä oli ensimmäisiä aloittamiani EraserMicejä, joka sitten jäi pöytälaatikkoon muhimaan joksikin aikaa. Jotenkin minulla oli ongelmia sen kanssa, miten nämä pätkät soveltaisi yhteen ja tehdäkö kaksi eri pätkää ja mitähän vielä. Halusin tämän ulos Wordista vihdoin ja viimein ilman sen suurempia oikolukuja.
Monta kertaa olin aikeissa jättää alkupuolen takauman pois, mutta siihen se kuitenkin päätyi. No jaa, headcanon oli suuressa roolissa teemoituksen kannalta.
Osallistuu
Arkifestiin.
***
”Tuo nykiminen vähän häiritsee.”
”Tämä on jo puoliksi valmista kamaa! Pidäpä tuosta kiinni.”
Aizawa tarttui pinsettiotteella pienestä letistä, jonka Mic oli hänen hiuksiinsa kyhännyt.
”Minä ihan kuvittelin, että tässä oli tarkoitus ahertaa esseiden parissa.”
”Sain omani jo valmiiksi”, Mic virkkoi ja poimi hiuksia hänen korvansa yläpuolelta letittääkseen ne samalla tavalla kuin toisella puolella hänen päätään. ”Se kaipaa tietysti oikolukua, mutta tässä kohtaa minä olen ihan toimeton opiskelun osalta!”
”Vihjaatko, että minun pitäisi pitää kiirettä omani kanssa?”
”Enhän minä hoputtamaan ala!” Mic naurahti velmusti. ”Tosin minusta on sinullekin jelppiä vasta oikolukijana, ja onhan tässä jo koko päivä kuhnailtu koulussa... Väkisinkin sitä alkaa hermot hiljalleen pettää.”
”Vaali hermojesi rippeitä vielä vähän aikaa."
”Ympäristö kyllä kehottaa ihan muuhun. Joku kiva kahvila olisi käynyt hyvin esseen vääntämiseen, mutta sinä se halusit jäädä koululle.” Mic kuulosti syyttävältä, mutta Aizawa ei osannut olla pahoillaan.
”Täällä on vähemmän häiriötekijöitä”, Aizawa murahti naputellen mustekynän päätä huuliaan vasten. Toteamuksessa oli oma ironian häivänsä, sillä Micin letityspuuhat tavoittivat hänen huomionsa turhan usein ja katkoivat ajatusten virtaa.
”Onko sinulla sattumoisin hiuslenkkiä?” Mic kysäisi saatuaan kaikesta päätellen letin valmiiksi.
”En omista sellaisia.”
”Eipä huolta!” Mic ponkaisi tuolistaan ja kiersi hänen selkänsä taakse. Samalla tämä otti sormiinsa ensimmäisen letin, jonka päästä Aizawa oli pitänyt kiinni. ”Nämä on helppo sitoa toisiinsa! Suit sait vain!”
”Eikö sinulla todella ole parempaa tekemistä?” Aizawa huokaisi hiustenlaittotouhujen jatkuessa.
”Kuten jo sanoin, nopety-nope!”
”Letittäisit vaihteeksi omia hiuksiasi.”
”Eihän näin lyhyisiin mitään hienoa saa!” Mic kumartui hänen olkansa yli ja sanojensa vakuudeksi osoitti pystyssä sojottavia vaaleita hiuksiaan, mikäli hän ei sattunut muistamaan miltä ne näyttivät. ”Keskityhän sinä vain siihen esseeseen, Eraser.”
”Tämä on aika lailla valmista huttua”, Aizawa tuumi lukiessaan aikaansaannostaan uudemman kerran. Kenties hän olisi loppukappaleen kanssa voinut panostaa hieman enemmän, mutta siinä kohtaa se sai luvan kelvata. Micin oikoluvun jälkeen oli yhä mahdollisuus joutua kirjoittamaan pari kohtaa kokonaan uudelleen.
”Tämäkin on alta aikayksikön!” Mic virkkoi hänen takanaan. ”Kuule, sinun totta vie pitäisi pitää hiuksiasi useammin näin!”
”Niin varmaan.”
**
Jotkut asiat muuttuivat vuosien vieriessä. Koepaperit ja esseetehtävät saivat uuden merkityksen roolin vaihduttua opiskelijasta opettajaksi. Sen sijaan, että Aizawa olisi yrittänyt keksiä sisältöä annettuun koulutehtävään ja kirjoittanut havaintojaan ylös, hän luki aikaansaatuja tekstejä punakynää pyöritellen ja yritti löytää parhaat sanat antaa palautetta ja kannustaa opiskelijoita opintiellä.
Toiset asiat säilyivät ennallaan. Aizawa epäili, että hänen hiuksillaan oli kohtalona joutua Micin kammattaviksi ja letitettäviksi joka kerran, kun he istuivat toistensa seurana tarpeeksi pitkään. Siitä oli tullut ajan saatossa jo niin tavallista, ettei sitä jaksanut enää huokailla. Mikäli se Aizawaa toisinaan olisikin nyppinyt, hän oli liian tarmoton livistääkseen karkuun. Sitä paitsi oli jokseenkin mukavaa, kun joku kampasi ja näpelöi hänen hiuksiaan. Myös Miciä se kuulemma rentoutti.
”Vau, aika karua palautetta”, Mic tokaisi hänen olkansa yli, kun hän oli saanut arvosteltua Eijirō Kirishiman aikaansaannoksen. Marginaali oli saanut osansa punakynästä siinä määrin, että se antoi paperille kiehtovan uuden värisävyn.
”Se oli pitkälti ihan puuta heinää”, Aizawa sanoi tylysti. ”Aihetta oli selkeästi pohdittu ainakin kymmenen sekuntia.”
”Ehkä olet luokallesi toisinaan liian ankara?” Mic ehdotti. Aizawan suupieli kiristyi tämän selvittäessä pari takkua.
”Minulla on odotukseni. Kukaan ei opi mitään päätä silittelemällä.”
Mic hymähti mietteliäänä ja laski kamman pöydälle hänen viereensä. Seuraavaksi tämän sormet haroivat kasvojen edestä kohti päälakea kammattuja hiuksia ja alkoivat sommitella lettiä tottunein liikkein.
”Ehkä heillä on tahdonvoimaa hoksata asia, mutta se ei syystä tai toisesta välity paperille asti? Kai annat lisäpointseja yrittämisestä?”
”Kuulostat All Mightilta tuolla ajattelulla”, Aizawa kommentoi vastaamatta suoranaisesti esitettyyn kysymykseen.
”Hmm, voipi olla! Toisinaan tuntuu, että ymmärrän häntä enemmän kuin sinua.”
”Joku muu saa olla se rento opettaja, joka taputtaa päälaelle leväperäisyydestä ja alisuoriutumisesta yksilön kykyihin nähden. Minä en aio tuhlata aikaani sellaiseen.”
Mic huokaisi aavistuksen moittivasti ja tökkäsi sormellaan häntä kevyesti ohimoon. ”Hmmm...
he had a heart of stone...” tämä mutisi pilke silmäkulmassa jonkin rockbiisin lyriikoita.
”Ne muuten puhuivat sinusta yksi päivä”, Aizawa sanoi ohimennen. ”1-A siis.”
”Hm? Mitä niin?”
”Sanoivat sinua lepsuksi ja tuntejasi usein perhanan tylsiksi”, hän tarkensi ja katui sitä saman tien, kun Mic tahattomasti nykäisi hänen hiuksiaan ärtymyksen kiehahtaessa.
”Oh
yeaah!?” Mic virnisti hampaidensa välistä. ”Ne pikku ruojat eivät tajua englannin kielen hienouksia, jos väittävät tuntejani tylsiksi!”
”Häiritseekö sinua enemmän se tylsyyskommentti vai se, että olet kuulemma lepsu?”
”Pyh, totta kai minä olen lepsu! Sitä paitsi oikea sana on kylläkin
suopea tai
armollinen!”
”Siitä voimme olla samaa mieltä”, Aizawa mutisi lukiessaan seuraavaksi Izuku Midoriyan esseetä.
”Jonkun pitää olla, kun sinä et ole”, Mic kiusoitteli, lopetti letittämisen edettyään hieman hänen päälakensa yli ja tarttui taas kampaan. ”Vai
tylsiä... Ovat vielä pahoillaan jonain päivänä...”
”On tosin eräs sinuakin lepsumpi opettaja.”
”Tiedän. Ehkä hopea ei sitten ole häpeä”, Mic tuumasi olankohautuksella, eikä kumpikaan vaivautunut kommentoimaan asiaa sen enempää.
Aizawan pää nytkähti pari kertaa Micin sitoessa hiuslenkin tarpeeksi tiukaksi ja tuota pikaa hän huomasi saaneensa jälleen uuden kampauksen.
”Hey
wow, tämähän onnistui paremmin kuin oli tarkoitus!” Mic hihkaisi ihastellen.
”Mitä sinä teit?”
”Sitä sanotaan ranskalaiseksi letiksi, Eraser baby. Tai no oikeastaan se alkaa ranskalaisena lettinä ja jatkuu sitten ponnarina.”
Aizawa tunnusteli aikaansaannosta. ”Keksitkö sen ihan itse?”
”Tavallaan! Kokeilin yhtenä iltana omaan tukkaan ja suorastaan kärähdin halusta tehdä sinulle samanlainen! Aika pretty awesome!”
”Se herättänee kysymyksiä luokassa, mutten valitakaan”, Aizawa tuumasi pinotessaan esseet yhteen kasaan ja pöydältä laukkuunsa.
”Olisin pirskatin pettynyt, jos ei herättäisi!” Mic naurahti nousten itsekin ylös tuolistaan valmiina seuraavaan oppituntiin. ”Sinusta tuli äkkiä niin hunk, että muksujen leuka löpsähtää lattiatasolle!”
”Saa nähdä.”