Kirjoittaja Aihe: Our Flag Means Death: Perhostelua mahanpohjalla, S (Stede/Ed)  (Luettu 3716 kertaa)

Violetu

  • Draamaprinssi
  • ***
  • Viestejä: 6 234
Otsikko: Perhostelua mahanpohjalla
Fandom: Our Flag Means Death
Ikäraja: Sallittu
Kirjoittaja: Violetu
Genre: Fluff, pining
Varoitus: Spoilailee kakkoskauden viittä ensimmäistä jaksoa!

A/N: Kun on rästissä hirveät määrät kouluesseitä, niin ainoa ratkaisu on kirjoittaa OFMD-raapaleita, eikös?
Käytin tässä osittain spurttirapsujen sanalistaa:
Spoiler: näytä
1. Nopea, 2. Erilainen, 3. Lentää, 4. Kädensija, 5. Ylpeä, 6. Matala.

Kakkoskausi on tähän mennessä pelastanut jo kaksi torstaita, and this gift just keeps on giving. Enjoy!

***


Perhostelua mahanpohjalla


Ed oli sanonut, ettei halunnut edetä liian nopeasti.
Olisiko liian nopeaa, jos Stede kysyisi Ediä nukkumaan kanssaan kapteenin hyttiin?
Ihan vain nukkumaan.

Jos se nukkuminen nyt sattuisi tapahtumaan samassa sängyssä, mitä sitten?
Ei siinä tarvinnut mitään sen enempää tapahtua. Kaikesta nokittelusta huolimatta Stedestä oli tuntunut tänään kerrassaan pakahduttavalta olla Edin kanssa samassa tilassa, hän ei edes muistanut koska hänestä oli viimeksi tuntunut niin hyvältä.

Olisiko liian nopeaa, jos Stede ihan vain lempeästi vetäisi Edin rintaansa vasten nukkumaan, hivelisi tämän kylkiluita ja ehkä painaisi pari pientä hyvänyönsuukkoa niskaan?
Ei se Steden mielestä olisi mitenkään liian nopeaa, jos se tuntuisi molemmista hyvältä.


***

Ed ei tullut kapteenin hyttiin nukkumaan. Stede oletti, että Ed halusi antaa Steden maistaa vielä vähän omaa lääkettään. Kaiketi oli ihan reilua, että nyt oli hänen vuoronsa odottaa Ediä.

Edin tulemattomuus saattoi toki johtua siitäkin, ettei Stede ollut lopulta saanut kerättyä rohkeutta pyytää Ediä yöksi hyttiinsä. Ed olisi saattanut ajatella, että yön viettäminen yhdessä olisi liian nopeasti etenemistä.
Ajatus, että toinen olisi kieltäytynyt kutsusta, oli ollut Stedelle liikaa.

Missähän Ed oli nukkunut?

Stede nousi kannelle unta silmistään hieroen, ja näki Edin siluettina nousevaa aurinkoa vasten. Villit kiharat ja herkkä leuka.
Stede oli melko varma, ettei ollut koskaan nähnyt mitään kauniimpaa.


***

Steden ajatus saattoi lähteä Edin näkemisestä hiukan lennolle, sillä Ed oli ilman paitaa. Ilmeisesti tämä oli jossain kohtaa yötä hankkiutunut eroon säkkimäisesta koeaika-asustaan, eikä Stede voinut tuota ratkaisua paheksua. Tiuku Edillä oli edelleen kaulassaan, se oli pääasia.

“Hyvää huomenta”, Stede toivotti aurinkoisesti. Vastaukseksi hän sai pälyilevän katseen, joka suli maailman pehmeimmäksi hymyksi, kun Ed huomasi hänet.

“Huomenta.”

Olisiko liian nopeaa toimintaa kävellä Edin luo ja painaa tämän huulille yksi suukko? Stede ei ollut varma. Kompromissina hän käveli Edin luo, hipaisi yhden tämän hiuksista karanneen suortuvan korvan taakse ja syleili miestä.
Ed syleili takaisin. Stede saattoi tuntea polviensa notkahtavan silkasta onnesta.


***

Ed korjasi Koston sisätiloihin johtavan oven rikkoutuneen kädensijan.

Stedellä oli epäilyksensä, että toinen oli sen alun perin rikkonutkin, mutta se ei vähentänyt lämmintä höttötunnetta Steden rinnassa.
Ei sillä, Stedellä oli muutenkin suuria vaikeuksia nähdä Edin ikävämpiä puolia juuri nyt, koska Ed oli vain yksinkertaisesti ihana. Oli ihanaa, että he olivat taas yhdessä merellä, Kostolla.

Stede kyllä näki muutoksen miehistössään, ja välillä mustelma nenänvarressa pisti silmään peiliin vilkaistessa, mutta nämä unohtuivat aina, kun hänen katseensa osui Edwardiin. Kun toinen hymyili hänelle, kun Stede ajatteli taannoista suudelmaa, kun heidän kätensä koskettivat… lista oli loputon.

Juuri nyt Stedeä ei haitannut, että rakkaus tyhmensi.


***

Stede oli illalla vähän ylpeä, ettei ollut vieläkään antanut periksi mielihalulleen kysyä Ediä kapteenin hyttiin nukkumaan.
Päivän mittaan oli ollut useampi hetki, jolloin ehdotus oli melkein purskahtanut hänen suustaan, mutta Stede oli aina onnistunut muuttamaan sen joksikin muuksi.

Tämän seurauksena he olivat Edin kanssa juoneet teetä kapteenin hytin sohvalla niin lähekkäin, että heidän reitensä olivat painuneet toisiaan vasten. Ed ei ollut vetäytynyt kauemmas, päinvastoin tämä oli nojautunut lähemmäs niin, että heidän hartiansakin koskettivat. Steden sydän lähti laukalle, kun hän vain ajattelikin sitä.
Steden tee oli päässyt jäähtymään, sillä Edin lämpö oli ollut niin lumoavaa, että Stede oli unohtanut koko teen.


***

“Krhm”, matala ääni, ja ovelta kantautuva vaimea koputus havahduttivat Steden haaveilustaan, ja hän veti peittoa paremmin päälleen ennen kuin huikkasi:

“Sisään!”

Ed hivuttautui ovesta ja hymyili vähän, mikä venytti automaattisesti Stedenkin suupielet leveään hymyyn.

“Ed, tämäpä mukava yllätys!”

“Oho, sinä oletkin jo nukkumassa, ehkä minun pitäisi tulla takaisin huomenna.”

Ed oli jo perääntymässä, ja Stede panikoi ennen kuin kaivoi jostain päänsä sopukoista omaksi yllätyksekseen kapteenin äänensä.

“Ed, seis! Kapteeninasi vaadin sinua esittämään asiasi.”

Ed kohotti kulmiaan selvästi yhtä yllättyneenä kuin Stedekin. Sitten toisen suupieleen nousi se vino, ihana hymy, joka aina laittoi Steden mahanpohjan perhostelemaan.

Ed marssi suoraan Steden vuoteen luo, kohotti peittoa ja kömpi Steden viereen.
“Voisin haluta nukkua tässä, jos sinulle sopii?”

“Sopii. Sopiiko tämä sinulle?” Stede vastasi ja kietoi varovaisesti käsivartensa Edin vyötärölle peiton alla. Ed vastasi painautumalla lähemmäs Stedeä.

“Saatan loukkaantua, jos päästät irti.”

“Tiesitkö, että olet joskus mahdoton?” Stede painoi suukon Edin niskaan.

“Rakastan sitä.”



***
« Viimeksi muokattu: 16.10.2023 10:49:19 kirjoittanut Violetu »

I am enough.
.

lurikko

  • ***
  • Viestejä: 1 398
    • Nyt myös tumblr:issa! Jee!
Tää oli tosi lempeä ja suloinen! Steden päänsisäinen pyörittely ja jahkailu kuulostaa hyvin Stedeltä ja myös neuvottelu sen suhteen, että tarviiko nyt sitten jotain tapahtua pian vai ei. Ja ihanaa että Ed vihdoin päätyi tuollei kierrellen ja kaarrellen kapteeninhyttiin!
Avatar: Sokerisiipi
Fikkilistaus

Kelsier

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 635
  • ava by Claire
Kommenttiarpajaisista hei!

Olipas tämä suloista tunnustelua siitä, mikä on jo sopivaa ja mikä vielä ei ole. Erityisen ihanaa minusta oli, kun Stede ihan unohti teensäkin, kun Ed oli niin kutkuttavan lähellä. Ja perhostelu on ihana sana.

Kiitos tästä hötöstä, kiva kun kirjoitit! :-*

-Kel
"Miten vaikeaa onkin pitää se mun mielessä
       Kuinka täysin tyhjin käsin olen täältä lähdössä."
           (Reino Nordin: Pysähdy kanssani tähän)