Nimi: Serenadiruusut
Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: S
Tyylilaji: Ystävänpäiväfluffy
Yhteenveto:
Onko suuri Harry Potter, velhomaailman sankari, rakkausrintamalla kömpelömpi kuin Hagrid korkokengissä?A/N:
Salainen tehtävä-haasteessa tuli tehtäväksi kirjoittaa parituksesta, josta en ole koskaan ennen kirjoittanut. Samalla tuli tajuttua, etten oo koskaan kirjoittanut tätä legendaarista paritusta, joten siitä inspiroituneena syntyi tämä pieni ystävänpäiväinen AU-teksti. Osallistuu myös haasteeseen
FinFanFun1000 sanalla 265. Kermakalja.
SerenadiruusutEhkä narskut ovat todella viimein sumentaneet hänen ajatuksensa, Harry pohtii kermakaljatuoppinsa ääressä. Miten hän muuten olisi unohtanut ystävänpäivän olemassaolon suostuessaan Dracon kutsuun siirtyä huispausharjoitusten jälkeen Kolmeen luudanvarteen lämmittelemään. Koko paikka on ajankohdan takia täynnä rakkaudessa marinoituvia teinejä ja matami Rosmerta on ilmeisesti inspiroitunut loihtimaan serenadiin puhkeavia ruusuja joka pöytään. Epämukavuus huokuu Harryn joka solusta, ja hän tuijottaa kermakaljatuoppiaan välttyäkseen Dracon virneen kohtaamiselta.
”Potter, vihaatko nuorta lempeä näin paljon? Jos olisin tiennyt, olisin raahannut sinut Puddifootin teehuonelle. Mitä, punastutko sinä?” Dracon kiusoittelevat sanat saavat Harryn muistamaan teehuoneen maineen nuorten velhojen ja noitien legendaarisimpana treffipaikkana, ja puna lehahtaa hänen poskiinsa muunkin kuin pelkän kylmyyden takia. Vaikka eiväthän he edes ole teehuoneella ja nämä eivät ole treffit. Hän juo raivokkaasti kulauksen kermakaljaa, ettei hänen tarvitsisi huomioida Dracoa tai hänen sanojaan, mutta olisihan hänen pitänyt tietää, ettei toinen jättäisi huomiotta mahdollisuutta kevyeen härnäämiseen.
”Vai onko sittenkin kyse huonoista muistoista? Onko suuri Harry Potter, velhomaailman sankari, rakkausrintamalla kömpelömpi kuin Hagrid korkokengissä?” Puna leviää entisestään Harryn poskilla. Kyllä Harry tietää olevansa suhteellisen huono kaikissa rakkausjutuissa, mutta sen sitä saa viettäessä teinivuotensa pelastaessa velhomaailmaa ja ensi-ihastuksen kuollessa traagisesti omien silmien edessä. Vähempikin saisi ihmisen hämmentymään, varsinkin kun Harry on nyt päätynyt nykyisen ihastuksensa kanssa ystävänpäivänä vahingossa romanttisesti kermakaljatuoppien ääreen.
Niin, hän on todella Dracon kanssa Kolmessa luudanvarressa ystävänpäivänä, laulavien ruusujen ympäröiminä. Hän on saattanut haaveilla juuri samanlaisesta tilanteesta viimeksi eilen, joten sen toteutuminen tuntuu aivan liian hämmentävältä. Varsinkin, kun Draco oli vain raahannut hänet viattomasti paikalle. Olikohan Draco tajunnut, että on ystävänpäivä? Ajatuskin siitä, että Draco olisi todella halunnut heidän olevan laulavien ruusujen keskellä, saa Harryn kädet hikoamaan ja pulssin nousemaan.
”No, ei se mitään. Minä olen onneksi tarpeeksi lahjakas meidän molempien puolesta. Ja voithan sinä aina kehittyä.” Dracon sanat saavat Harryn vetämään kermakaljaa väärään kurkkuun, mikä saa aikaan valtavan yskänpuuskan. Harryn köhiessä hengitysteitään auki Draco näyttää ensin huolestuneelta, mutta tuttu virne palaa pian hänen kasvoilleen.
”Kehittymisen idea oli niin järkyttävä, että unohdit, ettei sinulla ole kiduksia? Sinulla on paljon opittavaa. Ehkä seuraavilla treffeillämme olet jo kehittynyt niin paljon, että osaat jo juoda.”
Harry vetää kermakaljaa uudelleen väärään kurkkuun, ja sitä seuraa uusi yskänpuuska. Sen kontrolloiminen on vaikeampaa, sillä hänen aivonsa yrittävät samaan aikaan käsittää Dracon edellisten sanojen merkitystä. Seuraavilla treffeillämme? Ovatko nämä siis… treffit? Kun Harry pystyy taas hengittämään yskimättä, hän huomaa Dracon katseen olevan yllättävän hellä. Se jos mikä on hämmentävää.
”Minä en ymmärrä. Seuraavat treffit? Milloin me muka olemme olleet ensitreffeillä?” Harry kysyy välittämättä varmasti avuttomasta äänensävystään. Draco pyöräyttää silmiään ja hymyilee leveästi.
”Nyt, senkin hömelö. En minä ihan kenen tahansa kanssa tulisi Kolmeen luudanvarteen ystävänpäivänä. Olisi pitänyt viedä sinut sinne Puddifootin teehuoneeseen, ehkä sitten olisit tajunnut vähän aikaisemmin.” Harry tuijottaa Dracoa suu auki ja silmät pyöreinä. Onko hän siis ollut tajuamattaan treffeillä Draco Malfoyn kanssa ainakin kaksikymmentä minuuttia?
”Juo kermakaljasi loppuun. Sinut pitää selkeästi viedä sinne teehuoneelle, että ymmärrät näiden olevan oikeasti treffit.” Draco toteaa. Harry ei tosiaankaan ole vieläkään ymmärtänyt asioiden oikeaa laitaa, mutta hän hörppii tuoppiaan sellaisella nopeudella, että hänen halunsa ymmärtää käy kyllä selväksi. Heidän pöytänsä ruusut aloittavat serenadinsa juuri Harryn tyhjän tuopin kolahtaessa pöytään, ja Harryn ja Dracon silmät kohtaavat.
Molemmat hymyilevät.