Ficin nimi: Kirotut kiertoilmaisut
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: SK8 the Infinity
Ikäraja: S
Paritus: Matchablossom
Genre: Slice of life ja jotain romanttista
Summary: "Ärsyttävän kaunopuheinen torakkani."
A/N: Aina niin ihana Matchablossom on viettänyt ficcailun saralla pientä hiljaiseloa viime aikoina, mutta sainpas taas vähän tekstiä aikaan! Tämän oli tarkoitus sisältyä toiseen pätkään, mutta jotenkin toimi paremmin omana tarinanaan. 💪 Omistan tämän Larjukselle syysajan piristyksenä. 🖤
***
"Minä kyllä tiedän, mitä yrität", Kaoru tuumasi, kun Kojiro hänen vieressään istuessaan venytteli suurieleisesti käsivarsiaan. Sivusilmällään hän oli havainnut tämän hivuttautuneen sohvalla koko ajan lähemmäs – samalla häiriten hänen lukurauhaansa.
"Miten niin?" Kojiro tuhahti vähääkään hämmentymättä. "Minähän katson kaikin puolin sievästi telkkaria."
"Ja minä puolestani yritän omaksua tämän tieteellisen artikkelin pää – no niin..." Kaoru hengähti syvään huomattuaan päätyneensä lehtineen Kojiron kainaloon.
"Siitä vain, lue pois", Kojiro tokaisi ja painoi nenänsä Kaorun pehmeisiin hiuksiin nuuhkien niiden tuoksua. "Mmh, olet niin suloinen."
"Jaha", Kaoru hymähti lehteään silmäillen. "Mitä muuta?"
"Hmm... Peräänantamaton ja ovela..."
"Mmm."
"Aivan kuin torakka."
Impulsiivisena manööverinä Kaorun olisi tehnyt mieli rullata lehtensä ja napauttaa sillä Kojiroa juuri kuten torakallekin tehtäisiin, mutta paha kyllä hän todella halusi lukea artikkelinsa loppuun. Tehokkaampi tapa saada lukurauha oli ottaa Kojiroon katsekontakti ja mennä mukaan hölmöilyyn.
"Olen eittämättä oppinut parhaalta", hän totesi olankohautuksella. "Senkin gorillatorakka."
"Gorillatorakka?" Kojiro toisti virnuillen. "Ei kuitenkaan torakkagorilla?"
"Sama se, yhtä ärsyttävä ja alati hulluksi tekemässä", Kaoru tokaisi ja töytäisi sormellaan Kojiroa nenään. "Mutta miten sitä sanotaankaan, kuu on joka tapauksessa kaunis tänään."
"...täh?"
Kaoru kohotti kulmiaan. "Väärä vastaus."
"Häh!? Miten niin väärä?" Kojiro hölmistyi entistä enemmän hänen reaktiotaan, varsinkin kun Kaoru itsepäisesti nosti lehden kasvojensa eteen jatkaakseen aiempaa puuhaansa.
"En voi uskoa, että sanoin kaltaisellesi muulille jotain niin kaunista."
"Noh, sinä se taas horisit jotain runollista soosia ja nyt suutuit, kun et osannut olla tarpeeksi selkeä. Älä jaksa, Kaoruuu!"
Kaoru kurkisti kiukkuisesti lehtensä takaa. "Nyt, saakeli, oletko sinä japanilainen vai et?"
"Mikä kysymys tuo nyt oli? Ikään kuin – aaaaaa...!" Kojiron ärtymys muuttui epämääräiseksi mutinaksi, kun tämä painoi kämmenensä naamalleen. "Niinpä tietysti!"
"No kyllä kesti!"
"Ihan oma vikasi, sinä ja kirotut kiertoilmaisut!"
"Olisihan minun pitänytkin arvata, että se menisi railakkaasti yli ymmärryksen", Kaoru murahti silmiään pyöritellen ja säpsähti, kun Kojiron olemus muuttui seuraavassa hetkessä niin karismaa uhkuvaksi, että vähän jaloissa heikotti.
"Yritetäänpä sitten uudestaan, Kaoruseni."
"...no yritä..."
"Niin, onhan se kuu kaunis tänään", Kojiro virkkoi nojautuen Kaorua lähemmäs ja vei kätensä lähelle hänen kasvojaan. "Voisin ihan kuolla onnellisena sitä katsoessani."
"Hm... sitähän minäkin."
"Olet sinäkin..." Kojiro mutisi hellien huulillaan hänen poskipäätään. "Ärsyttävän kaunopuheinen torakkani."
"Hidasälyinen gorilla", Kaoru hymähti takaisin ja nojautui suudelmaan sallien Kojiron häiritä hänen lehdenlukuaan vielä tovin jos toisenkin.
***
A/N2: Ficin pointtina on tosiaan se, että ilmaisu "Kuu on tänään kaunis" voidaan käsittää kiertoilmaisuksi rakkaudentunnustukselle, ja yleisin tapa vastata siihen on/lienee sitten tuo "Voisin ihan kuolla onnellisena". 😄 Eeppistä on!