Ficin nimi: Minä olen muistanut
Kirjoittaja: rosiee
Tyylilaji: Kevyesti romanttinen Slice of life
Ikäraja: S
Paritus/Päähenkilöt: Severus Kalkaros / Gilderoy Lockhart
A/N: Tämä dialogi on osallistumiseni
Dialogihaasteeseen ***
“Onpa mukavaa saada vieraita pitkästä aikaa.”
“Juurihan minä kävin täällä viime viikolla, muistatko?”
“Totta kai minä muistan, en minä nyt mikään huonomuistinen ole.”
“Siitä voidaan olla montaa mieltä...”
“Mitä sinä sanoit? Älä puhu niin hiljaa.”
“En yhtään mitään, antaa olla. Miten sinun viikkosi on mennyt?”
“Voi, aivan loistavasti. Olen taas saanut kirjeitä ihailijoiltani. Yksi lähetti myös sellaisen riemusta kiljahtelevan kirjeen.”
“Se taisi olla räyhääjä, Gilderoy.”
“Ei kai sentään? Eihän kukaan nyt minulle sellaisia…”
“Niin, eihän nyt kukaan mahtavalle Gilderoy Lockhartille sellaisia lähettäisi. Mitä se… kirje sanoi?”
“En minä sitä muista, mutta olen varma että se ei ollut mitään vihaista.”
“Minä toin sinulle lisää luettavaa.”
“Todellako? Kiitos. Nämä näyttävät mielenkiintoisilta. Kuka nämä on kirjoittanut?”
“Sinä.”
“Minä? Olenkin varmasti ollut loistava tarinankertoja. Minulla on aina ollut rikas mielikuvitus. Tai niin ainakin uskoisin.”
“Mielikuvituspa hyvinkin.”
“Kuules nyt, minä en välttämättä muista aina ihan kaikkea mutta tunnistan kyllä sarkasmin.”
“Anteeksi.”
“Ehkä sinä tällä kertaa saat anteeksi. Mutta vain koska olet hyvännäköinen.”
“Kohta on teeaika. Ehkä sinä voisit jäädä tänne juomaan teetä kanssani, vai onko sinulla kiire takaisin Tylypahkaan?”
“Sinun muistisihan alkaa jo olla parempi. Äläkä katso minua noin, olin tällä kertaa tosissani enkä yrittänyt olla sarkastinen. Eikä minulla ole kiire, nyt on lauantai.”
“Lauantai? Eikö sinulla ole parempaa tekemistä lauantai-iltapäivänä kuin istua höpertyneen velhon seurana?”
“Eipä oikeastaan. Jos en olisi tullut tänne, istuisin varmasti toisen, hieman vanhemman höpertyneen velhon seurana.”
“Niin no, onhan minua varmasti mukavampi katsella kuin jotain vanhaa ukkoa.”
“Älä viitsi.”
“Myönnä se.”
“Mikä?”
“Se, että olet samaa mieltä kanssani. Äläkä pyörittele silmiäsi.”
“Hyvä on, sinä näytät paremmalta kuin Albus Dumbledore. Ei kai se nyt mikään suuri uutinen ole.”
“Ei sitä tiedä, kyllä jotkut vanhat velhot voivat olla hyvinkin viehättäviä.”
“Luota minuun, Dumbledore ei ole sellainen. Mahtava velho, kyllä, mutta en nyt sanoisi hänen olevan silmänruokaa.”
“Tiesinhän minä, että sinä olet täällä vain ulkonäköni takia. En tiedä pitäisikö loukkaantua vai olla imarreltu.”
“Me molemmat tiedämme, että olet imarreltu.”
“Sinä tunnet minut hyvin.”
“Välillä tuntuu, että liiankin hyvin.”
“Siksi sinä minusta pidätkin.”
“Mistä voit olla niin varma?”
“Sinä käyt täällä joka viikko.”
“Sinä… sinä muistat.”
“Totta kai minä muistan, se on viikkoni kohokohta. Minun puolestani voisit käydä useamminkin.”
“Lupaan yrittää.”
“Kiitos Severus. Minä luulen että taidan pitää sinusta kovastikin.”
“Minä tiedän.”
“Mistä sinä sen tiedät?”
“Koska minä käyn täällä joka viikko ja sinä muistat sen.”
“Tiedätkö, sinua minä en ole koskaan unohtanutkaan. Nimesi ehkä toisinaan, mutta en sitä, mitä tunnen sinua kohtaan.”
