Fruits Basket: Zodiac • S • suruja 5/13

[Odo]

Nimi: Zodiac
Fandom: Fruits Basket
Genre: draama, angst
Hahmo(t): Eläinradan hahmot (myös Kyo)
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Kunnia Natsuki Takayalle!♥

A/N: Mikroficit innosti Tokyo Ghoulin lisäksi kirjoittelemaan myös suruja Fruits Basketin maailmasta, jossa päähahmoina ovat kaikki kolmetoista eläinradan hahmoa eli myös Kyo. Tällä hetkellä olen vasta aika alussa mangaa ja osittain kirjoittelen näitä samaa tahtia, kun inspiraatio iskee ja etenen mangasarjassa. Jokunen kuitenkin jo nyt valmiina.

Mikroficit on pieniä palasia hahmoista ja heidän suruistaan! Sisältää ainakin canon-parituksia, mutta muista shipeistä en osaa vielä sanoa! Aika canonhengessä mennään, vaikka varmasti on sellaista, mistä en vielä tiedä tässä vaiheessa sarjaa.

Osallistuu siis mikroficcihaasteeseen! Otsikko Zodiac eli Eläinrata kuulosta paremmalta kuin eläinrata, enkä oikein osannut muotoilla mitään iskevää "Eläinradan kolmestatoista", kun Kyo otetaan mukaan lukuun. Jännittää hieman, kun en ole vielä "tavannut" edes kaikkia hahmoja itse sarjassa, mutta sarja ihastuttaa niin paljon, etten malttanut olla aloittamatta tätä!

A/N (2023): Päätin jatkaa tätä Keskeneräisten kirjoituksien joulukalenterissa 2023. Toki, kun tämä jäi kesken syynä oli, että manganlukuprojektini jäi myös. Jännitti hirmuisesti julkaista viides osa (Kyo), kun väliä lukemisesta oli, enkä päässyt alunperinkään pitkälle. Nyt iski taas into ja ehkä, toivottavasti, pääsen viimein katsomaan animen (2019).

Zodiac

#1: Momiji (58 sanaa)

Momiji hymyili aurinkoisesti äidilleen ja tervehti suloista sisartaan Momoa. Momijin aurinkoisen hymyn takana piili suru, sillä äiti ei enää muistanut häntä. Hatori oli pyyhkinyt pois kaikki muistot, jotka äidillä oli Momijista.

Surunkin kanssa Momiji halusi muistaa äitinsä, joka oli katunut synnyttäneensä hänenkaltaisensa hirviön.  Momijille äiti oli yhä äiti ja surunsa hän sulki sydämeensä. Ei hän ollut mikään hirviö.

*

#2: Hatori (35 sanaa)

Hatori rakasti Kanaa koko sydämestään. Kanakin rakasti häntä.

Akiton viha oli kuitenkin kaikkea rakkautta vahvempi ja Hatorin haavoituttua ei Kana ollut enää entisensä.

Pyyhittyään Kanan muistot hänestä ja kahdestatoista, Hatori tiesi kadottaneensa myös osan itsestään.

*

#3: Kagura (20 sanaa)

Kaguran sydäntä särki.

Rakastaa, ei rakasta… rakastaa?
Kuolleisiin kukkiin sidottu toivonkipinä.

“Minä en rakasta sinua.”
Kaguran sydän särkyi aina uudestaan.

[Odo]

#4: Ayame (50 sanaa)

Ayame katui heidän välistään kuilua, mutta Yuki pysyi yhä etäisenä. Ehkä tätä kuilua ei voinut enää ylittää. Ayame oli heikko. Veljenä hän halusi olla Yukin tukena, mutta ennen kaikkea sovittaa syntinsä.

Kauanko siitä oli, kun hän oli halannut Yukia? Ehkä niin ei ollut koskaan tapahtunut. Yuki oli kasvanut ilman häntä.

[Violetu]

Kommenttikampanjasta iltaa o/
Ai hitsit, miten ihana ajatus lähestyä eri furubahahmoja mikroficcien kautta 😍
Melkein kaikki näistä pistivät minut uikuttamaan säälittävästi, mutta eritoten Momiji ja Hatori (ja okei, olen itse käärme, ja Ayamen ja Yukin veljessuhde on sattuneista syistä erittäin lähellä omaa sydäntä, joten Ayame myös).
Kaguran pätkä oli myös erittäin IC, ja tykkäsin sen runollisuudesta <3

Kauanko siitä oli, kun hän oli halannut Yukia? Ehkä niin ei ollut koskaan tapahtunut.

Tämä oli ehkä lempparikohtani kaikista, ai jestas miten sydän särkyi 💔😭
Ehkä Ayame vielä joskus pääsee korjaamaan tämän, vaikka Yuki tuskin on hirveän innoissaan veljen hellyydenosoituksista 😅

En malta odottaa muita hahmoja, eritoten Shigurea, ja yhtä, jota tuskin olet vielä tavannut. Ehkä pääsee käymään niin, että innostut ottamaan mukaan myös sellaisia tyyppejä, jotka eivät suoranaisesti eläinrataan kuulu, mutta ovat muuten olennaisia 😏

Miten pitkälle olet sarjassa päässyt? Itse tipahdin nyt uuden animen kolmannella ja viimeisellä kaudella kyydistä, mutta jossain kohtaa otan vielä kiinni (ja itsellä toki manga luettuna pohjalla, että tiedän kyllä kaiken, mutta pitää se silti animenakin nähdä).
Fruits Basket on sarjana niin täynnä isoja ja kipeitä tunteita, mutta myös ystävyyttä ja rakkautta puhtaimmillaan, ihanaa, että olet innostunut kirjoittamaan fandomista ^^

~Violet kiittää

[Odo]

Violetu, ihanaa lukea kommenttiasi pitkästä aikaa! Ei uskoisi, että on mennyt vuosi ja toinenkin sitten sen jälkeen, kun olen kirjoittanut tähän jatkoa (tai lukenut Fruits Basketia, mikä vähän sattuu sieluun, kun se jäi kesken!). Ihana kuulla, jos hahmot tuntuvat itseltään, kun taustalla minulla oli yli vuosikymmen sitten osittain katsottuna alkuperäistä animea ja pääsinköhän mangassa tätä kirjoittaessani osaan 5? Nyt olisi ihanaa katsoa se 2019 versio tai sitten, yksinkertaisesti yritettävä saada käsiinsä taas mangaa luettavaksi (en tiedä, onko Iisalmen kirjastossa?).

Musta myös oli jotenkin, kun mangaa luin, ihana huomata miten kipeä ja surullinen sarja on. Tai siis, kun olin katsonut kauan sitten vain alkuperäistä animea, tuli aika yllätyksenä mangan raskaat ja koskettavat teemat, vaikka olin vasta pääsemässä alkuun. Sarja on aivan ihana, mutta jouduin palauttelemaan kirjastohamstrauksia, enkä sen koommin saanut lainattua. Voi olla, että innostun paljonkin viittaamistasi hahmoista, joita ei ole vielä näkynyt. Kun Fruits Basketissa on aivan upea hahmokaarti. <3 Voisi ottaa projektiksi tuon 2019 animen, kun se ei kai ole hirmu pitkäkään? (Toki pyydellä kumppanin Crunchyroll-tunnareita, kun itsellä ei ole ).

Tulipas nyt niin pitkä kommenttilätinä, että lopuksi vielä kiitän toistamiseen! Ja tervetuloa taas tämän pariin, ainakin yhden osan verran (tulevia sitten, kun etenen!), joka vähän jännittää, kun tässä tosiaan hurahti se pari vuotta. Meneekö tämä seuraava osa nyt vaihteeksi ihan metsään. x) Laitan osan nyt tämän kommenttivastauksen massiivisuuden vuoksi eri viestiin.

[Odo]

#5: Kyo (59 sanaa)

Kyo ei välittänyt.

Silti hän huusi sisimmässään äänellä, jota ei koskaan päästänyt huuliltaan.

   Eläinradan hahmot juhlivat.

Räntäsateen  kastellessa Kyon, hän tunsi vilunväristyksiä. Silti hän katsoi kaukaa ja samalla aivan liian läheltä sitä, mistä hän itse jäi paitsi.

Typerä eläinrata. Kyo ei tuntenut kuuluvansa mihinkään.

   Kun kukaan ei nähnyt, eivät Kyon kasvot kastuneet vain räntäsateesta.

Katkeruus painoi niin, että sattui.

[Violetu]

Awww, voi kissaparka😢
Mahtaa kyllä olla kipeä paikka olla muiden lailla kirottu (pahemminkin), ja silti olla siitä porukasta myös ulkopuolinen ja ihan raivolla syrjitty.
Lueskelin tässä samalla nuo aiemmatkin uudestaan ja ah, mitkä Furubafeelsit taas sain.
Edellisen kommenttini jälkeen kun olen myös larpannut Ayamea, ja silloin Ayame jätti Yukin taas taakseen, sillä kertaa varmaan lopullisesti 😭 (Kyseessä oli beforeigners-tyylinen aikamatkustusskenaario, jossa molemmat oli repäisty menneisyydestä nykyisyyteen. He saivat mahdollisuuden palata takaisin, ja Ayame halusi palata, Yuki ei).
No niin menipä höpinäksi, mutta siis täällä ollaan ja furubamikrot uppoaa edelleen❤️

~Violet kiittää

[Odo]

Violet, ihanaa, että olet taas täällä ja lukaisit vanhatkin. <3 Kiitos kommentista, mutta itken vähän tuota larpin lopputulemaa.  :'( Höpinä on kivaa eli mun kommenttilaatikoihin saa aina höpistä. Ihana, että viihdyit. Jospa saisin tämän joskus kunnialla loppuun! <3