Ikäraja: K11 // Kaapo lisäsi ikärajan alkutietoihin
Harry Potter tuhosi Voldemortin jo hänen kuudennen vuotensa alussa.
31.01
Rakas päiväkirja,
Onko minun arvolleni sopivaa alkaa kirjoittaa tätä? En uskoisi, mutta kirjoitan silti. Jotain on tehtävä. Kuka uskoisi että minä, puhdasverinen Luihuinen voisin alkaa kirjoittaa tätä, mutta en ole onnellinen. Mikä minulla edes voisi olla hätänä. Minulla Asteria Greengrassilla, jolle kaikki on mahdollista. Olenhan minä suosittu ja kaikkea, mutta en vain ole onnellinen
Astoria
Nuori vaalea tyttö istui surullisen oloisena vihreällä kuluneella nojatuolilla ja vilkuili huoneen menoa alakuloisena. Tyttö laski kirjan kädestään ja poistui huoneesta pienempään huoneeseen. Tyttö istui ikkunalaudalle ja katseli ulkona piiskaava myrskyä. Talvi oli aina ollut hänen lempi vuodenaikansa, kauniine maisemineen sekä yllättävine myrskyineen. Ei edes myrskyn kauneus saanut tyttöä paremmalle mielelle. Hänen poskelleen vierähti kyynel, jota hän ei halunnut myöntää vaan syytti heinänuhaa. Astoria ei edes tiennyt miksi oli niin alakuloinen, mutta mikään ei ollut kohdallaan, kun hän palasi syksyllä Tylypahkaan. Hänen ainainen ihastuksensa Draco Malfoy oli alkanut seurustella mopsinaamaisen tytön, Pansyn, kanssa. Siihen hänen maailmansa oli murtunut. Hän oli alkanut viettää enemmän aikaansa yksinään ja omassa maailmassaan. Hänellä ei ollut enää ystäviä. Hänen entinen suosionsa oli alkanut pikku hiljaa varista pois, mutta hän ei ollut myöntänyt sitä itselleen. Astoria halusi tehdä kaikkensa saadakseen Malfoyn itselleen. Hänen päähänsä kehittyi suunnitelma.
13.04
Rakas päiväkirja,
Mihin soppaan minä olen itseni työntänyt? Olen aivan yksin ja olen ollut jo kauan, mutta nyt olen valmis myöntämään sen. Halusin saada Dracon mustasukkaiseksi, mutta kukaan ei enää välitä minusta. Suosioni on karissut pois, enkä ole estänyt sitä. Olen ollut itse sen takana. En voi syyttä muita.
Astoria
Astoria istui pulpetilla ja yritti opiskella, mutta ajatukset eivät pysyneet siinä. Hän oli vihdoin saanut poikaystävän, Alex Lowellin. Hän oli komea luihuspoika kuudennelta vuosikurssilta, kuten hänkin. Hänen suosionsa oli alkanut kasvaa ja hänen perässään oli alkanut kulkea sama hovineito parvi kuin ennenkin. Hän oli saanut suosionsa takaisin käden käänteessä. Ei ollut täytynyt tehdä muuta kuin heittää muutama kaato maaliin Luihuisen ja Korpinkynnen välisessä huispaus ottelussa. Mutta hän ajatteli edelleen Malfoyta, eikä voinut sille mitään. Kuka haluaisi vastustaa vuotta vanhempaa komeaa luihuspoikaa, tunnetusta suvusta, Astoria ei siihen pystyisi ja kaiken lisäksi poika vielä pelasi huispausta, kuten hänkin. Hän oli ensimmäinen ja ainoa tyttö luihuisen huispaus joukkueessa ja oli ylpeä siitä. Hän rakasti niin paljon luudalla lentämistä, sitä kun tuuli hulmutti hiuksia ja paiskoi kasvoja. Hän rakasti paikkaansa jahtaajana, sekä katsojia ja rohkelikkojen nälvintää. Mutta miksi Astoria oli alkanut seurustella Alexin kanssa? Siihen Astoriakaan ei vastausta tietänyt. Ehkä hän halusi saada Dracon mustasukkaiseksi tai hän halusi unohtaa Dracon. Mutta kumpikaan ei ollut onnistunut. Draco oli yhä edelleen tiiviisti Pansyn kanssa ja Astoria ajatteli Dracoa yhä enemmän.
18.05
Rakas päiväkirja,
Olen jättänyt Alexin. Minusta tuntui väärältä, mutta koska minä olen oikeasta ja väärästä piitannut. En koskaan. Olen aina saanut kaiken haluamani, mutta nyt en ole saanut, mutta pian saan. Olen valmis vaikka tappamaan Pansyn jos on siitä kyse.
Astoria
Astoria istui ystävänsä Nicolen kanssa pienellä sohvalla ja teki läksyjä ja vilkuili samalla Dracoa joka istui viereisellä sohvalla ja nauroi. Hän näytti niin komealle, joten Astorian katse jäi Dracoon kiinni. Draco käänsi katseensa ja soi Astorialle pienen hymyn. Astorian kasvot punehtuivat ja sen tuoman häpeän ansiosta hän ryntäsi pois huoneesta. Hän aukaisi vahingossa väärän oven ja päätyikin seitsemännen luokan Luihustyttöjen huoneeseen. Asterian päähän pälkähti ajatus. Hän hiipi huoneeseen ja pysähtyi sängylle jonka tiesi olevan Pansyn. Hän rupesi tutkimaan yöpöydän laatikkoa. Ei mitään mielenkiintoista, Astoria ajatteli. Hän veti sängyn alta Pansyn matka-arkun. Vaatteita, kirjoja, pergamntteja, kasa kirjeitä. Astoria taitteli muutaman kirjeen auki ja alkoi lukemaan.
Rakas tyttäreni,
Toivottavasti sinulla on mukavaa siellä Tylypahkassa. Toivon todella että minäkin olisin velho, kuten sinä ja isäsikin…
Tämä riitti Astorialle. Kukaan Luihuinen ei välittänyt muista kuin täysiverisistä velhoista. Ei kukaan. Hänellä oli mahtava tapa saada kiristettyä Pansyä, tai voisihan hän pamauttaa sen kaikille päin naamaakin. Ihme ettei Pansy ollut suojannut kirjeitä, Astoria ajatteli, mutta yllättäen Pansy ilmestyikin hänen silmiensä eteen.
- Mitäs sinä täällä teit? Pansy kysyi ja mulkoili Astoriaa.
- En mitään, Astoria sanoi.
- Kyllä hyvin tiedät mitä teit ja niin tiedän minäkin ja jos kerrot niin saat katua.
- Vai niin puoliverinen. Kostatko minulle aivan yksin? Kukaan ei enää ole sinun kanssasi silloin. Kaikki tukevat minua.
Kommentoikaa tästä ficistä. Tämä on minun ensimmäinen ficci täällä.
