Vaihdokkaista hei! Olipa tämä upea ja paljon ajatuksia herättävä teksti, joka oli mukava päästä lukemaan kerralla kokonaisuudessaan alusta loppuun asti. Yritän nyt saada aikaan jonkinlaisen järjellisen kommentin, vaikka päällimmäinen ajatukseni olikin, että tämä oli niin huikea, että noinkohan osaan edes sanoa mitään tolkullista.
Silmäilin hiukan muidenkin kommentteja, vaikka kaikkea en ehtinyt lukea läpi, joten pahoittelut, jos toistan muiden ajatuksia. Mutta muiden kommentoijien tapaan minäkin mietin jo ennen lukemaan lähtemistäni tuota, mihinköhän otsikko viittaa, ja tekstin mittaan pääsin yllättymään siitä, miten monin eri tavoin se kytkeytyi tekstin teemoihin. Tuo lääketieteellinen merkitys ei ollut minullekaan ennestään tuttu, mutta ihastelin, miten se putkahti yllättäen esiin tuolla ihan lopussa.
Tässä oli monia itsellenikin tuttuja teemoja, kuten se, miten työstä (tai joistain muista oman elämän asioista) tuntuu olevan kauhean vaikea päästää irti, tai vaihtoehtoisesti, miten ikävää voi olla sekin, jos oma kumppani ei pysty päästämään irti omistaan. Lapin upea luonto oli tässä läsnä niin kauniisti, vaikka sitten toisaalta tuli esiin sekin, miten edes se ei riittänyt rauhoittamaan mielen sisäistä kaaosta. Itse yleensä rauhoitun luonnossa, ja siksi koin tässä enemmän samankaltaisuutta Valtterin kanssa kuin Oliverin, ja olen monesti haaveillut mahdollisuudesta vaeltaa useampia päiviä Lapin erämaassa, mutta se on vielä toteutumatta. Se olisikin eräänlainen irtipäästökoe omasta elämästäni, joka ei tähän mennessä ole vielä tuntunut mahdolliselta edes yrittää, vaan on tarvinnut tyytyä paljon pienimuotoisempiin irtiottoihin.
Mutta joo, minusta oli tosi kiinnostavaa, miten kummastakin miehestä ja heidän suhteensa tilasta piirtyi tarinan mittaan selkeämpi kuva, ja miten lopussakin jäi avoimeksi, mitenhän heille viimein käy, ja onko heillä yhteistä tulevaisuutta. Sekin tuli yllätyksenä, miten kävi ilmi, että Valtterillakin oli hyvin vastuullinen työ, josta hän osaltaan varmaan nimenomaan tarvitsi irtiottoa, ja odotti samaa Oliveriltakin. Alun perusteella ajattelin ensin, että kyseessä olisi parisuhde, jossa vain Oliverilla on vaativa ja vastuullinen työ, johon Valtteri suhtautuisi nihkeästi siksi, että itsellä ei sellaista ole, mutta eihän se sitten ollutkaan yhtään näin. Tarinan mittaan minulle välittyi ennemminkin kuva Valtterista parisuhteen huolenpitäjänä ja olennaisesti henkisesti tasapainoisempana osapuolena, joka yrittää ehkä liikaakin huolehtia toisesta. Oliverin koin olevan ihan hukassa itsensä kanssa tunnepuolen asioiden suhteen, ja joskus sisäistä kaaostaan voi olla helpoin paeta johonkin hallittavan tuntuiseen, mikä hänen tapauksessaan oli työ, ja ylipäätään kaikki, minkä voi laittaa Exceliin.
Jäin miettimään, mitähän Oliver itse pohjimmiltaan haluaa, tai että ehkä se on sellainen asia, joka hänen pitäisi itselleen selvittää ennen kuin voi tehdä elämäänsä koskevia ratkaisuja. Tulkitsin, että hän toisaalta varmaan oli ihan hädissään ajatuksesta, että Valtterin ja hänen suhde oli koeajalla ja mahdollisuus sen päättymiseen oli koko ajan ilmassa, mutta toisaalta hänellä oli isoja ongelmia läheisyydenkin kanssa, ja ylipäätään olla läsnä toiselle ja päästää häntä lähelle. En tiedä, tulkitsinko oikein, että ehkä hän pakeni noita asioita työnsä taakse. Valtteri kuvautui ainakin minulle pitkämielisenä ja ymmärtäväisenä, mutta varmaan hänenkin pinnansa alkoi olla jo venynyt aika pitkään noiden asioiden vuoksi. Lopussa tuntui koskettavalta, miten pakottavan tilanteen myötä Oliver oppi jotain tärkeää Valtterista, ja ajatteli tätä supersankarina, joka pystyi toimimaan hätätilanteessa yhtäkkiä täydellisen ammattimaisesti ja ottamaan kaiken kaaoksen keskellä tilanteen haltuunsa. Ehkä se riittää hänelle laittamaan liikkeelle sen näkökulmanvaihdoksen, jota tarvitaan, jotta asiat voivat lähteä parempaan suuntaan.
Erityisesti mieleeni jäi kohta, jossa Oliverille ja Valtterille tuli käsirysyyn johtanut riita, jonka päätteeksi Oliver katosi erämaahan. Siinä kohtaa tuntui niin koskettavalta tuo pohdinta siitä, että uteliaille kyselijöille voi aina sanoa, että käytiin lomalla siellä ja siellä, ja se kuulostaa vaikuttavalta ja sitä ihastellaan työpaikan kahvihuoneessa tai sukupäivällisillä, mutta oikea todellisuus mielikuvien takana onkin jotain muuta. Sellaistahan ihmisten elämä on, on asioita, joita näytetään ulospäin, ja on se oikea todellisuus niiden takana. Tämä on asia, jota olen miettinyt elämäni varrella hirveän paljon ja pitkään, ja se kosketti sen vuoksi erityisen paljon.
Kiitos tästä hienosta lukuelämyksestä! Ihailen, miten olit näinkin lyhyeen tarinaan saanut mahtumaan noin paljon sisältöä, tunnetta ja elämän suuria kysymyksiä.