Pain-au-chocolat, S, spurttiraapale 1/7

[Kaarne]

Nimi: Pain-au-chocolat
Ikäraja: S
Fandom: originaali
Tyylilaji: kesäsade Lontoossa
K/H: Tämä tarina kertoo leivoksista, sateesta ja ehkä vähän rakkaudestakin.


*

1.
250 sanaa

Anneke seisoo jonossa Aux pains de papyn ulkopuolella. Tihkusade on uhkaus saapuvasta rajuilmasta, joka on puhkeamaisillaan. Hiostavat päivät ovat jatkuneet jo useamman viikon, joten saapuvasta sateesta pitäisi iloita, mutta Annekella on edessään pitkä pyöräily South Kensingtoniin, eikä hän varsinaisesti odota luovimista liikenteessä, joka on aurinkoisellakin säällä usein kaoottinen.

René seisoo Anneken edessä ja vilkuilee tasaisin väliajoin suurta rannekelloaan. Hänellä on jo kiire, sillä Anneke tietää hyvin, että vuoro Holbornin kirjastossa alkaa vartin yli seitsemältä, eikä myöhästymisen syyksi riitä pain-au-chocolat, olkoonkin Lontoon paras. Mutta René ostaa täältä sellaisen joka aamu, ja olisi kamalaa, jos rutiini särkyisi juuri Anneken syntymäpäivänä. Ei hän halua, että Renéllä on tänään kurjaa. Annekella itsellään on joka tapauksessa, mutta ehkä hän voi sentään tehdä pienen hyvän teon.

Anneke selvittää kurkkuaan. "Kuule", hän aloittaa, vaikka pelkkä sana saakin punan kohoamaan poskille, "entä jos... Tuota."

René ei reagoi mitenkään, ei varmaan edes tajua Anneken puhuvan juuri hänelle. Eiväthän he ole edes hyvänpäiväntuttuja.

"René", Anneke sanoo, nyt kuuluvammin.

René kääntyy vilkaisemaan olkansa yli ja kurtistaa kulmiaan hämmentyneenä. "Anteeksi?"

"Ajattelin, että kun - sinä myöhästyt, jos tämä jono ei liiku pian. Voisin tuoda pain-au-chocolatin suoraan kirjastolle."

Otsan rypyt syvenevät. "En nyt suoraan muista, että kuka te mahdatte olla?" Renén äänensävy on etäisen kohtelias.

"Olet suositellut minulle luettavaa usein", Anneke sanoo. Häntä hävettää - ei kirjastovirkailija tietenkään tunnista kaikkia asiakkaitaan. "Viimeksi sitä Ingmar Bergmanin elämäkertaa. Se oli erinomainen."

"Ah, aivan", René sanoo, mutta mikään hänen tummien kasvojensa ilmeessä ei muutu. "Kiitos tarjouksesta, mutta ei tämä ole niin tärkeää."

René nyökkää lyhyesti, kääntyy ja lähtee.

[Avaruuspiraatti]

Sydämeni särkyi. Ei ole mitään suklaacroissantia tärkeämpää!

[Skorpioni]

Voi ei, yhdyn Avaruuspiraatin kommenttiin! Miten paljon tunnetta saakaan mahtumaan 250 sanaan. Jäi kiinnostamaan, miksi Anneken päivä - vielä syntymäpäivä - on joka tapauksessa huono. Ehkä se selviää vielä jatkossa. Joka tapauksessa tässä oli mielenkiintoinen alkuasetelma, ja monta tunnetta kätkeytyi hyvin lyhyeen hetkeen. Jään innolla odottamaan lisärapsuja 

[Linne]

Olen kyllä vähän kateellinen niistä pain au chocolat -kuvista mitä näin silloin päivänä muutamana mutta hyppään seuraamaan silti xD

Tässä oli monta kiinnostavaa yksityiskohtaa, kuten miksi Renen pitää saada sama leivos joka päivä, ja miksi Annekella on kurjaa. Oli kamalan surullista, että Rene hylkäsi tarjouksen eikä edes tiennyt, kuka Anneke oli. Kertooko se sitten Anneken hyvin rajoittuneesta tuttavapiiristä vai yksipuolisesta kiintymyksestä, sitä ei tarina (ainakaan vielä) kerro.
Kiitos tästä tunnelmanpätkästä, sitä oli kiva lukea ja vielä Lontoossa!