Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta!
Yksinkertainen mutta vaikuttava nimi veti minut tämän tekstin pariin, ja onneksi vetikin, koska samaistun tähän suorastaan hätkähdyttävän paljon. Oma äitini on kyllä elossa ja ihan hyvinvoiva, mutta hän on kuitenkin alkanut puhua siitä tulevaisuudesta, kun häntä ei enää ole tai hän on niin huonossa kunnossa, ettei kykene enää itsenäiseen elämään. Se yhdistettynä siihen, että meillä on paikoin aika vaikeat välit, herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Tämä raapale sanoittaa niitä osuvasti!
Aloitusvirke on kiintoisa, ja se johdattelee heti miettimään, mitäköhän kaikkea tässä on taustalla. Toisaalta voisi olla kyse ihan vain siitä, että äiti on ollut jo iäkäs ja ehkä kärsinytkin ja hänestä huolehtiminen on vaatinut paljon ja kenties turhauttanutkin kertojaa, mutta yhtä hyvin kyse voi olla siitäkin, että kertojan ja äidin välit ovat olleet tavalla tai toisella vaikeat ja kertoja on kokenut olevansa ihmissuhteen kahlitsema. Kallistun ehkä enemmän jälkimmäiseen vaihtoehtoon, koska ensimmäisen vaihtoehdon tapauksessa kertojalla olisi luultavasti ollut aikaa sopeutua ja mukautua siihen, että äiti on menossa pois, ja käsitellä hankaliakin tunteita. Se, ettei kertoja ole viimeisinä hetkinä juuri viettänyt aikaa äitinsä kanssa, saattaisi sekin viitata niin kuoleman tietynlaiseen yllätyksellisyyteen kuin mahdollisesti ongelmalliseen ihmissuhteeseenkin. Toisaalta vaihtoehdot eivät sulje toisiaan poiskaan, ja kuoleman mukanaan tuoma lopullisuus voi tulla yllätyksenä joka tapauksessa, onpa siihen osannut varautua ennalta tai ei.
Minuakin koskettaa erityisesti tuo kohta, jossa kertoja jää pitkästä aikaa kahden äitinsä kanssa. Siinä on jotain pysäyttävää, miten kertoja nyt omistaa aikaa kahdenkeskiselle hetkelle, mutta toinen osapuoli onkin jo kuollut. Tilanteen lopullisuus ja menetetyt mahdollisuudet realisoituvat kauniin kipeällä tavalla. Siinä todella on perää, ettei ihminen aina ymmärrä, miten paljon välittää, ennen kuin menettää sen, mistä välittää. Se on tosi inhimillistä ja samaistuttavaa, ja tämä raapale sanoittaa sen upeasti lyhyessä mitassa.
Kylläpä tämä herätti ajatuksia, kiitos! ♥ -Walle