Nimi: Kirje
Kirjoittaja: Crys
Fandom: The Legend of Zelda: Tears of the Kingdom (Spoilaa peliä)
Ikäraja: S
Haasteet: 12+ virkettä haaste, Ficlet300: Vapaavalintainen: kyynel
A/N: Pitkästä aikaa! En ole vuosiin enää kirjoitellut paljon mitään, mutta nyt teki mieli virkehaasteen inspiroimana kirjottaa TotK:ista koska saatoin vähän tirauttaa pari kyyneltä tietyssä kohtaa peliä, josta tämäkin kertoo.
Spoiler: 12+ virkettä haasteen sanat • näytä 1. kirje
2. syyllinen
3. henkäys
4. mikäli
5. viluinen
6. sininen
7. suoni
8. taipua
9. koti
10. toistaa
11. puu
12. ennalta
13. vaihtaa
+ jokeri
14. silti
15. virta
16. laventeli
17. väristä
Link tuijotti Hyrulen tuulessa humisevia kukkuloita kädessään kirje, johon hän oli kirjoittanut kaiken, minkä hän olisi halunnut sanoa prinsessa Zeldalle. Hän ei pystynyt karistamaan mielestään sitä ajatusta, että hän oli jollain tavalla syyllinen tähän kaikkeen: olihan hän prinsessa Zeldan uskottu ritari, joten hänen olisi pitänyt suojella tätä. Link sulki silmänsä ja hengitti syvään rauhoittuakseen, vaikka jokainen henkäys hänen sisällään sattui jonnekin syvälle itkemättömien kyynelten tavoin. Mikäli Link olisi vain reagoinut sekunnin aikaisemmin, hän olisi voinut tarttua prinsessan käteen ja pelastaa tämän kaikelta pahalta.
Link värähti, sillä tuulisen Hyrulen kukkuloilla alkoi olla kylmä ja hän alkoi tuntea olonsa viluiseksi. Kyllä hän tiesi, että oli turhaa miettiä mitä jos, aivan yhtä turha kuin oli toivoa näkevänsä Zeldan siniset silmät tunnistamassa hänen kasvonsa. Surun lisäksi hän tunsi pistoksen raivoa kytevän suonissaan ajatellessaan kaikkia niitä kyyneliä, joiden perässä hän oli kulkenut ympäri Hyrulea löytääkseen vihjeitä sille, mitä prinsessa Zeldalle oli tapahtunut. Prinsessa Zelda ei ansainnut tätä kaikkea tuskaa, joka hänen harteilleen oli tuupattu, tämä ansaitsi aivan toisenlaisen, rauhallisen elämän – elämän, johon kenties kuului koti pienessä kylässä puiden luonnon ympäröimänä Linkin kanssa.
Mestarimiekan paino pitkästä aikaa Linkin vyöllä tuntui lohdulliselta, vaikka hän olisikin mieluusti toistanut kaiken käden menetyksestä koetun tuskan saadakseen prinsessa Zeldan takaisin. Link katseli puiden huminaa, sitten taivaalle etsien kultahiuksista lohikäärmettä. Hän ei voinut nähdä ennalta sitä, mitä hänelle kävisi viimeisessä taistelussa, mutta hän aikoi tehdä kaikkensa – prinsessa Zeldan uhrauksen tähden. Jos hän vain voisi vaihtaa paikkoja prinsessan kanssa…
Tullakseen kuolemattomaksi lohikäärmeeksi on kadotettava itsensä.Link katseli taivaalle ja yritti vakuuttaa itselleen, ettei muuta vaihtoehtoa ollut – mutta silti sanat viilsivät syvältä. Kuinka monia vuosisatoja prinsessa olikaan kulkenut ajan virrassa itseään tuntematta?
Link antoi sormiensa rentoutua ja laventelintuoksuinen tuulenpuuskaus lennätti kirjeen hänen käsistään. Ehkä maailman voimat värähtelisivät viimein hänen puolestaan ja tuuli veisi kirjeen hänen prinsessansa luokse.
