Ikäraja: K-11
Tyylilaji: huumori (ja fluffy)
Paritus: Aatu/Mika
Inspiskuva: äijämökki
Haasteet: FinFanFun1000 (481. komedia) ja Originaalikiipeily (76. mahdollisuus)
A/N: Pff, ei nyt mennyt tämäkään teksti siten, miten olin suunnitellut – ei siis tullut fluffyshotti – vaan tää heittäytyi pelkäksi huumoriksi, jota ei satu mulle kovin usein. Mut eipä se mitään, kivaa oli silti. Toivottavasti viihdyttää!
Heterohelvettiin ja takaisin
Mikalla on epämukava olo. Mika tietää, että hänet on kutsuttu näihin polttareihin pikemminkin kohteliaisuudesta kuin varsinaisesta halusta. On hän Aleksin kaveri, tietysti on, mutta ei heillä oikein ole muuta yhteistä kuin Linnea, Aleksin kihlattu ja pian myös vaimo. Onneksi Mika sai ottaa mukaan myös poikaystävänsä. Muuten hän takuulla päättäisi kärsimyksensä lähimmällä autotiellä hengailtuaan koko illan viidentoista kasuaalisti homofobisen heterojätkän kanssa.
Aleksin bestman – Kari – on vuokrannut bileisiin hulppean äijämökin. Siellä on häikäisevän kiiltävät nahkahuonekalut, mahtipontinen takka ja korkea katto, josta killuu raskastekoinen viikinkikynttelikkö. Pihalle oli raahattu palju, jonne ei tosin mahtuisi kuin neljä jäbää kerralla. Mika ei suunnittele kastavansa mokomaan sähkösoikkoon varvastakaan.
Ilta on sujunut varsin kosteasti. Mika on hädin tuskin edes humalassa, kun Aleksin kaverit, veljet ja serkut jo rälläävät munasillaan ympäri pihapiiriä. Aatu ja Mika katsovat touhua mökin ikkunasta vain lievästi kiinnostuneina. Hillittömään perseilyyn kyllästyy nopeasti, kun siitä on liikatarjontaa. Välillä Aatu ja Mika vilkaisevat toisiinsa vahingoniloisesti virnuillen, koska he eivät onneksi ole samalla henkisellä tasolla muun juhlaväen kanssa. Paikalla on myös illaksi palkattu taikuristrippari, jonka ohjelmanumero taitaa tosin jäädä näkemättä, kun juhlaporukka on jo tässä vaiheessa yötä näin kehnossa kunnossa.
”Voinhan mä teillekin esiintyä”, taikuristripparinainen ehdottaa kyllästyttyään odottamaan sulhasta ja tämän tosiäijäfrendejä, mutta Aatu kieltäytyy lempeästi.
”Se ilo menisi meihin ihan hukkaan. Me ollaan homoja”, Aatu valistaa. Mikan vatsassa läikähtää suloisesti, kun Aatu demonstraatioksi nappaa häntä vyötäisiltä ja suukottaa poskelle. Nainen kohauttaa olkapäitään ja katoaa huoneesta. Ehkä nainen lähtee tai etsii vain itselleen tekemistä, kunnes joku kaipaa sitä. Mikan silmiin naisella vaikuttaa olevan korkea työmoraali, ja hän osaa arvostaa sitä.
”Paskat bileet”, Aatu toteaa ja heittäytyy narisevalle nahkasohvalle. Aatu näyttää upealta. Sillä on päällään tiukat, mustat farkut ja löysä, kiiltävä ja kauniita solisluita anteliaasti esittelevä paita. Mikaa hieman kuumottelee vain katsoakin Aatua, koska se on niin teeskentelemätön ja itsevarma. Välillä Mika ei edes usko, että he oikeasti seurustelevat, koska Aatu on niin käsittämättömän häikäisevä. Liian hyvä hänenlaiselleen, Mika ajattelee toisinaan, mutta aina Aatulta salassa.
Aatu kohottaa kättään ja kutsuu Mikan syliinsä. Mika tottelee mielellään. Hän painautuu poikaystäväänsä vasten. Sen paita on liukas ja sileä hänen sormissaan. Nahkasohva rutisee äänekkäästi heidän allaan, kun Mika etsii parempaa asentoa Aatun päällä. Aatu sen kuin retkottaa aloillaan kuin kuningas ja näyttää vain nauttivan Mikan kiemurtelusta itseään vasten. Mika tahtoo vain hyvään asentoon, koska hänen tekee mieli pussailla Aatua. Vihdoin hän löytää paikkansa. Aatu palkitsee Mikan rakastavalla rutistuksella. Hänen päässään humisee.
”Oot kyllä niin vitun hyvännäköinen”, Aatu mumisee. Sen silmät lukkiutuvat Mikaan. Ne ovat täynnä nälkää ja ihailua. Aatun käsi sukii Mikan hiuksia ja sormet pyörittävät suortuvia ympärilleen. Mika pudistaa huvittuneena päätään.
”Taidat puhua itsestäsi”, Mika hymähtää. Hän suutelee Aatua ja viihtyy ensimmäistä kertaa koko iltana. Aatun suu lämmittää häntä enemmän kuin seinän takana rätisevät takkatuli. Sen käsi on painokas hänen alaselällään. Mika tuntee itsensä kaivatuksi ja rakastetuksi. Hän vetäytyy ja hymyilee.
”Onneksi sä oot täällä”, Mika huokaisee.
”Heterohelvettiin ja takaisin, niinhän mä sulle lupasin”, Aatu hymähtää ja suutelee Mikaa uudestaan. Sen jalka kietoutuu hänen ympärilleen. Suudelmassa on nyt enemmän kipinää ja sähikäisiä. Mika ynähtää ja avaa vaistomaisesti suutaan, mutta se ei tunnukaan yhtä hyvältä kuin hän odotti. Toisissa olosuhteissa Aatun kieli varmaan saisi hänet innostumaan, mutta täällä Mikaa ei kiinnosta panna. Tunnelma ja puitteet ovat aivan vääränlaiset. Mika vetäytyy ja suukottaa Aatun nenää. Aatu hymyilee hölmösti ja näyttää söpöltä. Mika on niin rakastunut siihen.
”Ei kaikki olisi noin lojaaleja”, Mika sanoo hiljaa ja silittää peukalollaan Aatun leukaa. ”Sä et edes epäröinyt, vaikka tiesit, mitä karmeuksia tää kutsu piti sisällään.”
”Miksi olisin epäröinyt? Ihan kivaa mulla tässä on”, Aatu hymähtää ja puristaa hänen takapuoltaan. Mikaa naurattaa. Hän pussaa taas Aatua, joka tajuaa nyt ottaa iisimmin, vaikka se ei suostukaan hellittämään otettaan Mikan pakaroista. Häntä ei haittaa. Aatun kosketus saa aikaan tyytyväistä kihinää hänen vatsassaan. Suudelmat ovat pehmeitä ja herkkiä. Siinä on ihana olla. Mika tyrskähtää, kun Aatu keskeyttää pussailun aivastaakseen sohvan ylitse. Aatun aivastukset ovat aina suurempia kuin se itse, mahtipontisia ja äänekkäitä.
”Voi ei, ootkohan sä allerginen mun huulille? Pitääkö nyt lopettaa?” Mika kysyy suurta huolta teeskennellen.
”Pff, en piittaa, vaikka ne erittäis dimetyylielohopeaa”, Aatu vastaa. Biokemistinä se on hyvin perillä maailman vaarallisimmista aineista, joiden kärkeen dimetyylielohopea kuuluu. Mika on imarreltu.
”Öhöm, siinä tapauksessa sä pussailisit kyllä ruumista”, Mika huomauttaa ja kohottaa epäilevästi kulmiaan. ”Ellei se sitten oo se sun juttus?”
”Oh shit, busted!” Aatu ähkäisee. Mika heittäytyy veltoksi sen päälle ja Aatu voihkii mielihyvästä. Kuunnellessaan poikaystävänsä antaumuksellista esitystä Mika pidättelee naurua. Tilanne eskaloituu odottamattomalla tavalla, kun joku paukauttaa huoneen oven – jonka Mika ei ole edes tajunnut auenneen – kiinni ja sanoo sitten kauhistuneena kaverilleen:
”Ei helvetti, toinen niistä homoista runkuttaa tuolla sammunutta poikaystäväänsä vasten! Eiks se oo jo jonkinlaista seksuaalista hyväksikäyttöä? Pitäisikö meidän tehdä jotain?”
Aatu ja Mika ovat hetken hiljaa sisäistäessään kundin sanoja ja räjähtävät sitten yhtä aikaa hysteeriseen huutonauruun, joka sattuu vatsaan ja kylkiluihin. Mika haukkoo henkeään Aatun pyyhkiessä kyyneleitä poskiltaan.
”Toi kruunas tän illan”, Aatu tyrskii. ”Aattele, että tommosillakin läskipäillä voi olla sydäntä.”
”Niinpä! Ihan poikkeuksellisen herttaista. Pitäisikö sitä mennä pussaamaan kiitokseksi huolenpidosta?” Mika piruilee.
”Aww, pussaatkin sitten! Hei, tosi kiva, että teillä on siellä kaikki hyvin eikä ketään rynkytetä vastentahtoisesti”, kuuluu oven takaa, ja nyt he kaikki nauravat.
”Pitäiskö noille antaa uusi mahis?” Aatu kysyy vaikuttuneena ovijätkän odottamattomasta tilanne- ja huumorintajusta.
”Kokeillaan”, Mika sanoo ja nousee. He poistuvat huoneesta ja kohtaavat kaksi iloisesti virnuilevaa jäbää. Toinen ojentaa Mikaa kohti kätensä kuin hän olisi tämän kauan kadoksissa ollut rakastettu. Mika ei epäröi vaan pinkaisee jätkän käsivarsille. Mika yllättyy, kun se nostaakin hänet. Suudelma on märkä ja liioiteltu. Tämä tyyppi selvästi ottaa läppien loppuhuipennukset vakavasti.
”Auts, taisin just rakastua suhun”, jäbä virnistää laskiessaan Mikan.
”Hei, älä ees yritä, molopää”, Aatu tokaisee ja vetää Mikan suojelevaisesti kainaloonsa. ”Tää timantti on mun.”
Molopää näyttää tappiollista naamaa. Sen kaveri vain pyörittelee silmiään.
”Otetaanko erä krokettia?” molopään kaveri kysyy. Se on niin yllättävä – ja melko hellyttäväkin – ehdotus kaikista tarjolla olevista aktiviteeteista, että Mika suostuu saman tien. He menevät ulos valaistulle pihalle ja alkavat järjestellä pelirataa pikkuisine portteineen ja keppeineen. He oppivat toistensa nimet. Molopää on Jussi ja kroketti-intoilija on Tero.
”Oon pelannu tätä viimeksi lapsena”, Aatu tuumaa, kun pelirata on valmis. Se on ensimmäisenä lyöntivuorossa.
”Tää on tosi aliarvostettu peli”, Tero huokaa surullisena mailaansa nojaten.
”Sä oot niin nolo”, Jussi nauraa. Tero pukkaa sitä mailalla sääreen. Jussi älähtää. Aatu lyö palloa – se kopsahtaa varsin tyydyttävästi – mutta se ei mene ensimmäisestä portista läpi. Tero on seuraavana. Se saa pallonsa Aatun palloa edemmäs. Jussi katsahtaa silmät sädehtien Mikaan.
”Sun vuoro, hani.”
Aatu sähisee Jussille, joka säpsähtää ja ottaa Teron suojakilvekseen. Mika pudistelee päätään ja menee lyömään. Hänen pallonsa tyrkkää Aatun pallon syrjään. Mika hymähtää ja suukottaa mulkoilevaa Aatua. Se ottaa hänestä kiinni ja suutelee kunnolla. Mikasta tuntuu kuin Aatu olisi oikeasti vähän mustasukkainen Jussin heittämästä läpästä ja hellittelynimistä. Se on kummallista. Ei Aatu yleensä ole mustasukkainen, mutta ehkä täällä uudessa ympäristössä uusien ihmisten kanssa Aatukin on epävarmempi kuin antaa päälle päin ymmärtää.
”Kaikki hyvin?” Mika kysyy ja painaa heidän otsansa vastakkain. Läheisyys saa Aatun hengähtämään.
”Nyt on”, Aatu vastaa ja hymyilee mielissään, kun saa Mikalta tiivistä, jakamatonta huomiota. Mika hymyilee takaisin. Aatu on niin hellyttävä, ettei Mika meinaa kestää sitä. Hän suutelee poikaystäväänsä uudestaan ja unohtaa koko kroketin. Jussi ja Tero ovat niin huomaavaisia, etteivät he sano mitään, mutta alkavat odotellessaan kinastella niin, että Aatu ja Mika havahtuvat rakkauspumpulistaan. Peli jatkuu, ja heillä on aivan sairaan hauskaa.
Ei ole kovin suuri yllätys, että Tero vie voiton, mutta Mika tulee heti kakkosena, Aatu seuraavana ja murjottavaa naamaa näyttävä Jussi viimeisenä. Häviäminen taitaa kuitenkin tehdä jätkälle ihan hyvää. He palaavat sisälle, juttelevat ja vitsailevat syödessään mahtipontisia voileipiä. Aatu tarttuu Mikan käteen ja hyväilee hänen kämmentään. Mikan vatsassa keinahtaa suloisesti. Jussi yrittää ottaa Teroa kädestä, mutta saa tylysti rukkaset.
”Miksei kukaan halua mua!” Jussi ulvoo.
”Varmaan just siks”, Aatu huomauttaa. Jussi valahtaa lattialle kertakaikkisen murtuneena. Aatu katsoo jätkää jo vähän kyllästyneenä. ”Onks se aina tämmönen huomiohuora?”
”On”, Tero huokaa ikävystyneenä ja tönäisee jalkaterällään Jussia kylkeen.
”Osanottoni.”
”Kiitti. Ne lämmittää kovasti.”
Jussi kurtistelee sananvaihdolle vimmastuneena kulmiaan. Mika nauraa ja kehottaa Jussia rauhoittumaan. Yllättäen se kuuntelee häntä, ja he jatkavat juttua Aleksista ja Linneasta ja siitä, miten mahtava pari ne kaksi on. Mikalla on hyväntuulinen ja huoleton fiilis. Ehkä he lähtevät täältä huomenna mukanaan kerrankin jotain muuta kuin darra ja morkkis – jos ei uusia kavereita, niin hyviä muistoja ainakin.
