Ficin nimi: Ilomarjoja
Kirjoittaja: Thelina
Beta: hiddenben
Tyylilaji: fluff, slice of life ja nuorta lempeä
Ikäraja: K-11
Paritus: Harry/Ron
Yhteenveto: Harry ei voi olla vilkuilematta Ronin pisamaista selkää, kun he vaihtavat uinnin jälkeen vaatteita Ronin huoneessa.Vastuunvapaus: Kunnia kaikesta J.K. Rowlingin luomasta kuuluu hänelle.
A/N: Ei aavistustakaan, onko Kotikolon lähellä oikeasti uimiseen soveltuva lampi, vai olenko saanut tällaisen headcanonin tästä
Beelsebuttin ihanasta
Harry/Charlie -ficistä (K-18) tai jostakin muualta. Tämä ficci on inspiroitunut
etydikirppikseltä saamastani ihanasta
Kotikolo-kuvasarjasta. Lahjoitan tämän ficin juhannustaiaksi
Violetulle, joka toivoi Rarrya! Kommenteista kiitokset
hiddenbenille ♥
IlomarjojaHarry laskeutuu laiskasti Kotikolon narisevia portaita ja istahtaa aamupalapöytään makeasti haukotellen. Ron istuu hänen viereensä, hieroen yhä unta silmistään. Ginny katselee heitä huvittuneena murokulhonsa yli, vilkaisten merkitsevästi vieressään istuvaa Hermionea ja pöydän päätyyn linnoittautunutta Lunaa, jotka ovat olleet yökylässä Kotikolossa aivan niin kuin Harrykin.
”Väsyttääkö?” Ginny kysyy pojilta pilke silmäkulmassaan.
”Vähän”, Harry vastaa, yrittäen olla katsomatta Ronia.
”Ei kai se ole ihmekään, kun teidän huoneestanne kuului kikatusta ullakolle asti. Muutan ensi yöksi telttaan, jos ette pidä pienempää ääntä”, Ron tuhahtaa Ginnylle, levittäen reilun kerroksen marmeladia paahtoleipänsä päälle. Ginny, Hermione ja Luna katsovat toisiaan nauraen.
”Paraskin puhuja”, Ginny hymyilee. ”Kai tiesit, että sänkysi narina kantautuu rakenteita pitkin suoraan alakertaan?”
Harry vilkaisee kauhistuneena Roniin, jonka kasvot ovat sekunnissa lehahtaneet punaisiksi kuin paahtoleipää peittävä mansikkamarmeladi. Harryn posket hehkuvat kuumotuksesta päätellen aivan yhtä kirkkaina. Yhtäkkiä hän on kiusallisen tietoinen siitä, miten lähellä Ronia istuu. Tytöt luovat heihin tietäväisiä katseita noustessaan pöydästä ja korjatessan yhteistuumin astiansa tiskialtaaseen.
”Olemme menossa uimaan”, Luna ilmoittaa iloisesti. ”Tulkaa sitten perässä, kun olette syöneet.”
”Niin, ellei teillä ole
parempaa tekemistä”, Ginny virnistelee.
Harry ei saa sanaakaan suustaan. Ron heittää sisartaan omenalla, mutta tämä nappaa hedelmän näppärästi kiinni ilmasta ja pistää sen kassiinsa pyyhkeen ja uimapuvun seuraksi. Kolmikko katoaa ulos hilpeästi rupatellen, paiskaten oven kiinni perässään.
”Voi Merlin”, Ron voihkaisee. ”Luuletko, että he oikeasti..?”
”Siltä se vähän vaikuttaa”, Harry sanoo vaivaantuneesti hymyillen.
Ron vaikeroi hiljaa, väittäen pian harkitsevansa telttaan muuttoa ihan tosissaan. Siellä saisi ainakin olla rauhassa.
Harry ojentaa Ronille toisen paahtoleivän ja kohottaa kätensä hipaisemaan tämän t-paidan peittämää selkää. Hänelle kelpaisi telttakin, kunhan vain saisi olla Ronin lähellä.
***
He syövät aamupalaansa hiljaisina, kumpikin omiin ajatuksiinsa vaipuneena.
Harry ei tiedä tarkalleen, milloin jokainen Ronin kanssa vietetty hetki alkoi kutittaa häntä vatsanpohjasta ihan erityisellä tavalla. Oli kestänyt jonkin aikaa, ennen kuin hän oli ymmärtänyt, ettei halu olla toisen lähellä enää kummunnutkaan yksinomaan ystävyydestä, vaan paljon syvemmältä. Vihjeitä oli ollut ilmassa jo ainakin neljännen luokan puolivälistä lähtien, ellei jo kauemmin. Heistä oli kuin huomaamatta tullut yhä läheisempiä, kunnes eräänä iltana Ron ei ollutkaan siirtynyt omaan sänkyynsä heidän juteltuaan yömyöhään Harryn vuoteella makoillen. Pian hiljennysloitsulla kyllästetty verhokatos oli kätkenyt sisäänsä muutakin kuin pelkkää hiljaista puhetta: varovaisen ensisuudelman, jonka ajatteleminen saa Harryn yhä hymyilemään typerästi kuin kajahtanut gäätä.
”Harry, lakkaa haaveilemasta! Kysyin, haluatko lähteä uimaan, vai mitä tehdään?” Ron toistaa kysymyksensä heilutellen kättään Harryn nenän edessä.
”Mennään vain”, Harry sanoo ja nousee korjatakseen aamiaisen rippeet ruokakomeroon. ”Muuten saamme takuulla kuulla vain lisää kiusoittelua.”
”Olet varmaan oikeassa”, Ron sanoo punastuen.
Harry kietoo kätensä hetkeksi Ronin hartioille, mutta päästää irti kuullessaan rouva Weasleyn tulevan sisään takapihalta.
”Huomenta!” Molly tervehtii iloisesti. ”Oletteko menossa uimaan? Harry, voit ottaa tästä itsellesi pyyhkeen, jos sinulla ei ole omaa mukana”, Molly jatkaa ja laskee pöydänkulmalle pinon auringon kuivattamia liinavaatteita ja pyyhkeitä.
”Kiitos”, Harry sanoo. ”Olemme juuri lähdössä.”
He vaihtavat uimasortsit valmiiksi päälleen ja ripustavat pyyhkeet harteilleen. Vasta kun Kotikolo jää näkymättömiin metsäpolun mutkan taakse, Ron antaa Harryn ottaa itseään kädestä.
”Merlinille kiitos äidin ja isän makuuhuoneessa on hiljennysloitsu molempiin suuntiin”, Ron mutisee kävellessään. ”Muuten kukaan ei ainakaan saisi nukuttua, kun isä kuorsaa niin kovaa.”
”Taidat siis tulla häneen”, Harry virnistää. ”Kuorsasit viime yönä suoraan korvaani.”
”En taatusti!” Ron väittää, muksauttaen Harrya olkapäällään.
”Ei se mitään”, Harry sanoo. ”Se oli oikeastaan aika suloista.”
Ron päästää hänen kädestään irti vähän ennen lampea, vaikka tytöt ovat varmasti nähneet heidät jo kaukaa.
***
Harry heittää pyyhkeensä ison kiven päälle ja potkaisee sandaalit jaloistaan. Ron kiskoo toista lenkkariaan irti yhdellä jalalla hyppien ja jättää kenkänsä ja niiden sisälle rullatut sukat kiven juureen.
Luna kelluu meritähtenä keskellä lampea Ginnyn ja Hermionen uidessa verkkaisesti vähän matkan päässä laiturista. Lampi on niin syvä, että laiturin päästä voi hypätä. Ron ottaa vauhtia ja ponnistaa korkealle, nostattaen veteen osuessaan pienen hyökyaallon tyttöjä kohti. Ginny kiljaisee ja pyyhkii pisaroita kasvoiltaan, roiskuttaen sitten aimo annoksen vettä pintaan palaavan Ronin päälle. Harry laskeutuu alas uimatikkaita ja ui muutamalla pehmeällä vedolla toisten luokse. Vesi on pinnasta lämmintä, mutta kuitenkin ihanan virkistävää.
Ron ja Ginny lopettavat vesisotansa ja lammen pinta tyyntyy tasaiseksi.
”No, kertokaahan, kuinka kauan te kaksi oikein olette olleet yhdessä?” Ginny kuulustelee, polkien vettä kahden ison lumpeenlehden välissä. ”Hermione väittää, että ainakin kaksi kuukautta, ellei jopa puoli vuotta.”
Harry huomaa Ronin kulmien kurtistuvan ja poskien karahtavan jälleen punaisiksi.
”Ei kuulu sinulle!” Ron tiuskaisee, sukeltaen näkymättömiin. Harryn tekisi mieli painua perässä – hän ei ole lainkaan kiinnostunut selostamaan rakkauselämänsä yksityiskohtia kenellekään. Hän vain pitää Ronista, siinä kaikki.
”Anna heidän itse kertoa, sitten kun haluavat”, Hermione sanoo Ginnylle, kun Ron nousee jälleen pintaan vähän matkan päässä Harrysta. Luna ei osallistu keskusteluun millään tavalla, katselee vain haaveksivasti taivaalle, lipuen vähä vähältä lammen keskeltä takaisin kohti laituria.
”Ei ole mitään kertomista”, Ron väittää.
”Hah! Tuota ei usko kukaan! Kuulin omin korvin, kuinka…” Ginny aloittaa.
”Hiljaa! Tarkoitan vain, että ilmeisesti te tiedätte jo kaiken. Joten ei ole mitään kertomista”, Ron keskeyttää ja lähtee raivoisasti kauhomaan lampea ympäri.
Ginny kääntää katseensa Harryyn, toivoen kuulevansa lisää. Harry kohauttaa kömpelösti olkapäitään veden alla.
”Me vain pussailimme eilen”, hän lopulta tokaisee, mutta Ginnyn ja Hermionen virneistä päätellen selitys ei mene läpi. Pian Harry virnistää itsekin ja antaa katseensa karata lämmen toisella laidalla uivan Ronin punaiseen tukkaan.
Saattoi siinä vähän muutakin olla kuin pelkkää pussailua, Harry ajattelee hymyillen.
***
Harry ei voi olla vilkuilematta Ronin pisamaista selkää, kun he vaihtavat uinnin jälkeen vaatteita Ronin huoneessa. Puoliksi kuivuneet uimasortsit putoavat lattialle ja vaihtuvat aivan liian nopeasti keltapunaraitaisiin boksereihin. Harryn omissa boksereissa nytkähtää. Hän astuu lähemmäksi Ronia, kiertäen kätensä takakautta tämän ylävartalon ympärille.
”Harry, tytöt tulevat ihan kohta”, Ron henkäisee, kun Harry painaa huulensa hänen niskaansa.
”Kyllä heillä vielä kestää”, Harry sanoo, silitellen lämmintä ihoa, joka on lähes kauttaaltaan pisamien peitossa. ”Luna meni etsimään vesinarskujen pesiä ja toiset jäivät keräämään mansikoita pellonlaidalta.”
Ron pysäyttää Harryn käden juuri ennen kuin se ehtii livahtaa hänen vyötärönsä alapuolelle.
”Sinä olet kyltymätön”, Ron sanoo ja kääntyy ympäri suudellakseen Harrya. Harry painaa kätensä Ronin selkään ja vetää tätä lähemmäksi. Ron ei silti anna hänen koskettaa joka kohtaa, vaikka selvästi nauttiikin läheisyydestä.
”Meidän pitää vielä kitkeä menninkäiset ennen ruokaa”, Ron sanoo ja kiemurtelee hengästyneenä irti syleilystä. ”Sitä paitsi, äiti ja isä ovat alakerrassa.”
”Tiedän”, Harry sanoo. ”Olisiko lopulta niin paha, jos he tietäisivät? Ehkä heilläkin on ollut aavistuksia…”
”Niin”, Ron sanoo vaivaantuneena. ”Tuntuu vain niin vaikealta kertoa.”
”Varmasti”, Harry sanoo ja hipaisee Ronin käsivartta ymmärtäväisesti hymyillen. ”Kerrot sitten, kun olet valmis. Kyllä minä jaksan odottaa.”
Ron suukottaa häntä pikaisesti ja lähtee kylpyhuoneeseen. Harry ripustaa uimasortsit ulos avoimen ikkunan ja talon vieressä kasvavan puun väliin viritetylle pyykkinarulle ja heittäytyy sitten hetkeksi sängylle.
Lakanat tuoksuvat Ronilta ja kesältä. Harry hengittää syvään ja antaa kiihkonsa liueta kesäilman lämpöön.
***
Molly kattaa pöytään eriparisia aterimia ja korillisen tuoretta leipää. Hermione ja Luna hakevat keittokulhot ja lasit sillä välin, kun Ginny sekoittaa sitruunalimonadia suureen kannuun. Arthur kolistelee kylpyhuoneessa yrittäen pestä käsistään ketjurasvaa, jota Harry on tuonut tullessaan tämän uutta lentävää vespaa varten.
”Pojat, voisitteko hakea kasvihuoneesta pari kurkkua ja tomaattia?” Molly pyytää. ”Ja ehkäpä muutaman sitruunamelissan lehden mansikkatortun koristeeksi.”
Ron ottaa lipaston päältä korin ja viittoo Harrya seuraamaan perässään. Kurkut ja tomaatit on nopeasti kerätty ja Harry etsii juuri yrttipenkistä sitruunamelissaa, kun Ron varastaa häneltä kostean suudelman, toisen ja kolmannenkin. Kasvihuoneen ovenpielessä kasvava ilomarjaköynnös kihertää onnesta ja kasvattaa muutaman uuden raakileen jo ennestään pursuileville oksilleen.
”Kukas nyt on kyltymätön?” Harry kysyy hymyillen.
Ron ottaa korista sakset ja leikkaa sitruunamelissasta muutaman oksan.
”Ilomarjat pitäisi poimia”, hän sanoo, nyökäten köynnöstä kohti. ”Niistä saa hyvää hilloa.”
Harry irrottaa muutaman kypsän marjan suurimmasta tertusta. Kirkkaan oranssinkeltaiset marjat ovat makean raikkaita ja pirskahtelevat suussa naurun lailla. Ronkin nakkaa suuhunsa muutaman ennen kuin he palaavat sisälle.
Keittiössä Harry laskee vihanneskorin pöydälle ja laittaa sakset paikalleen kyniä ja muuta pikkutavaraa pursuilevaan seinätelineeseen.
”Kylläpä teillä kesti!” Ginny virnuilee.
”Heh heh”, Ron sanoo kuivasti. Harry hipaisee suutelusta turvonneita huuliaan sormellaan. Myös Ronin poskille on jälleen kiirinyt puna, joka johtuu muustakin kuin pelkästä elokuun helteestä.
”Rakkaus on ihana asia”, Luna toteaa aurinkoisesti hymyillen.
Ron vilkaisee kauhuissaan keittiöön, mutta kermavaahtoa vatkaava vispilä kolisee metallisessa kulhossa niin, ettei sen vieressä mansikoita pilkkova Molly kuule mitään. Hermione hymyilee heille rohkaisevasti ja kun Molly lopulta leijuttaa kattilallisen kesäistä kanakeittoa pöytään, Harry on näkevinään tämänkin katseessa lempeän tietäväisen pilkahduksen.
***
Illalla Harry käpertyy Ronin viereen, vieraspatjan lojuessa turhanpanttina huoneen toisessa laidassa. Helteestä huolimatta Harry nukkuu mieluummin Ronin vieressä kuin patjalla lattialla. Ronin vuode on juuri ja juuri riittävän leveä kahdelle, varsinkin jos haluaa nukkua aivan toisessa kiinni.
Harry kurottautuu Ronin puoleen, painaen jälleen suudelman tämän huulille. Hänen kätensä vaeltaa peiton virkaa toimittavan lakanan alle, sivellen hitaasti Ronin raidallisten bokserien reunaa.
”Älä”, Ron sanoo, selvästi tavallistakin tietoisempana narahduksista, joita jokainen pienikin liikahdus sängyssä aiheuttaa. ”Joku voi taas kuulla.”
Harry virnistää hänen huuliaan vasten.
”Ehkä meidän pitää sitten siirtyä lattialle”, hän sanoo ja vilkaisee merkitsevästi kohti patjaa.
He nousevat sängyltä ja kantavat patjan lattialle sen viereen. Ron jää hetkeksi halaamaan Harrya, antamatta tämän laskeutua saman tien makuulle.
”Aion kertoa äidille ja isälle huomenna”, Ron sanoo, silitellen Harryn niskatukkaa kädellään. ”Ja muillekin. Tytöille ainakin, ihan virallisesti, ja pitää myös kirjoittaa veljille... Saa Possukin vähän töitä: se ei ole aikoihin kuljettanut yhtäkään kirjettä.”
Harry on varma, että uutinen on kaikkien mielestä pelkästään iloinen. Hän suukottaa Ronia hymyillen ja vetää tämän mukanaan patjalle. Ronin paino laskeutuu suloisena hänen päälleen, pitkät jalat kietoutuvat Harryn jalkojen lomaan ja huulet painuvat huulille, uudestaan ja uudestaan. Harry kuuntelee Ronin hengitystä ja oman sydämensä sykettä. Ullakkohuone on pieniä huokauksia lukuun ottamatta hiljainen, ja vähätkin äänet hukkuvat avoimesta ikkunasta puhaltavan kesätuulen kohinaan.
Tyttöjen huoneesta kantautuu pehmeää naurua. Harry pitelee Ronin kättä omassaan, onnellisena siitä, että saa tehdä niin.
Ei ihme, että ilomarjasato on tänä vuonna runsas.
