Title: Vääriä valintoja
Author: LillaMyy
Rating: K-11
Pairing: Albus Dumbledore/Petunia Dursley
Beta: -
Genre: drama
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Petunia kohtaa lomamatkansa aikana mysteerisen nuorukaisen…
Challenges: Kirjoitusterttu (haaremiterttu: Albus Dumbledore)
A/N: Edellinen Petubusini on löydettävissä
täältä (topa K-11). Frac sitten pyysi tuolle jatkoa, ja koska Kirjoitusterttuun tuli Haaremiterttu mukaan ja Saappaaton muistaakseni irkissä heitti mulle Albuksen sinne, niin tässä sitä sitten ollaan. Joskus voisin vaikka pitää pääni kiinni, niin ei tulisi aina näitä ihmeellisiä parituksia kirjoitettaviksi...
Toivottavasti en saa kovin montaa muuta kovin ällöttäviin tunnelmiin tämän takia (itsehän siis yökkäilin tätä Saappaalle irkin queryssä, koska hyihyi, mitä tulinkaan juuri kirjoittaneeksi…).
Vääriä valintoja
Nuori Petunia Evans käveli pitkin valkeaa hiekkarantaa. Tuore kihlasormus hänen sormessaan tuntui painavan hänen kättään alaspäin kuin maan vetovoima vetäisi sitä puoleensa tavallistakin enemmän. Sormus oli ollut hänen kädessään jo pari päivää, mutta se tuntui päivä päivältä entistä raskaammalta.
Juuri sillä hetkellä Petuniasta tuntui, että hän oli valinnut väärän polun, valinnut väärän elämäntyylin, mutta nyt oli liian myöhäistä ottaa tekojaan takaisin. Miten hän voisi selittää Vernonille, ettei halunnutkaan tämän sormusta, koska halusi vapautensa takaisin?
Rannan hiekka tarttui Petunian paljaisiin varpaisiin illan viileydessä, kun hän kahlasi meren aaltojen syleilyyn. Uidessaan hän pohti jo hetken aikaa uivansa liian kauaksi rannasta, mutta jo sen ajatuksen noustua pintaan, Petunia tiesi, ettei hän pystyisi siihen. Hän oli liian vastuullinen sellaiseen hömpötykseen.
Kun Petunia nousi merestä, hän huomasi jonkun nuorukaisen tuijottavan häntä kaukaisuudesta. Hän nosti kätensä tarkistaakseen, että uimapuvun yläosa on edelleen paikoillaan, koska miksi muutoin joku vieras tuijottaisi häntä. Petunia käveli nopeutetusti vaatepinonsa luokse ja alkoi kiskoa housujaan nihkeitä jalkojaan pitkin.
Vieras käveli Petunian luokse tämän pukeutuessa, sanoi pelänneensä tämän hukuttautuvan, vaikka Petunia ei ymmärtänytkään, mitä se olisi toiselle kuulunut. Nuorukainen kertoi nuoren naisenkin olevan tärkeä, kuinka joku jossain varmasti kaipaisi tätä, jos tämä ei palaisikaan takaisin. Sinä iltana Petunia teki erheen jäädessään nuorukaisen seuraksi rannalle. He juttelivat pitkälle yöhön, ja Petunia tunsi itsensä kaivatuksi pitkästä aikaa. Edellisen kerran joku oli tarvinnut häntä, kun pikkusisko oli kaatunut ja satuttanut polvensa.
Illan mittaan nuorukainen naukkaili välillä taskumatistaan jotain, muttei tarjonnut Petunialle, mistä tämä oli kiitollinen. Jokin miekkosessa kiehtoi häntä, mutta hän ei kuitenkaan halunnut juoda mitään tuntemattomia litkuja tuntemattomien taskuista. Jokin kuitenkin sai hänet istumaan toisen seurassa ja lopulta nauttimaan toisen kielletyistä kosketuksista.
Petunia Dursley heräsi aviomiehensä vierestä viimein, kun hänen muistojensa nuorukaisen kädet löysivät tiensä hänen uimapukunsa alle, koskettelivat rintojen kaaria ja löysivät viimein tiensä sinne, jonne kukaan ei ollut aiemmin koskenut. Petunia nousi aviovuoteestaan kosteana ja meni tarkistamaan kahden pienen poikalapsen nukkuvan rauhallisesti omissa kehdoissaan.
Samaan aikaan toisaalla Albus Dumbledore pohti omia valintojaan. Kenties hän oli tehnyt väärin ujuttautuessaan Petunian elämään sillä lailla? Kenties hänen olisi pitänyt ottaa paremmin vastuu teoistaan? Kenties hänen teoillaan oli ollut väärät motiivit alusta alkaen? Kenties. Nyt oli kuitenkin liian myöhäistä jossitella, mitä olisi tapahtunut, jos hän ei olisi sekaantunut asioiden kulkuun. Ajalla oli tullut leikittyä jo aivan liikaakin, ja poika-joka-elää oli nyt turvassa äitinsä sisaren luona, joten oli aika antaa asian olla. Oli aika unohtaa ja mennä elämässä eteenpäin. Albus kaivoi ajatuseulansa esille, nosti taikasauvan ohimoilleen, heitti hopeiset rihmat ajatuseulaan ja katseli hetken aikaa nuoren Petunia Evansin kasvojen väreilevän nesteen pinnalla.