Ficin nimi: Sydänkesällä kerran
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: My Hero Academia
Ikäraja: S
Paritus: Eraser/Mic
Genre: Arkifluff, slice of life
Summary:
"Me olimme kuule nuoria, you hear me!”A/N: Jotain pientä ja sievää pöytälaatikon uumenista.
Osallistuu haasteisiin
Neliottelu,
Teelusikan tunneskaala II (kiintymys),
Fandomkohtaiset OTP:t ja
Fluffy10 #3.
***
Shōta harjasi unenpöpperöisenä hampaitaan ja melkein hätkähti, kun Hizashi liittyi yllättäen hänen seuraansa.
"Huomentapäivää! Heräsit sitten ennen minua!" tämä virkkoi asettaen lasinsa paremmin nenälleen ja jäi nojailemaan kylpyhuoneen ovenkarmia vasten.
"Mmm, kuorsasit niin autuaana, etten raaskinut häiritä”, Shōta tuumasi sylkäistyään lavuaariin hammaspesun päätteeksi ja pyyhki suupielensä punaiseen pyyhkeeseen.
"Sitkeää uinumista se olikin, hitto vieköön", Hizashi totesi haukotellen makeasti sanojensa perään. "Ihmeellisiä unia sarjatulena toisensa perään."
"Jäikö mitään erityistä mieleen?"
Hizashin väsyneille kasvoille putkahti virnistys kuin tämä olisi odotellutkin hänen kysyvän asiasta. Juttu taisi olla jotain todella mehukasta.
"Jäipä hyvinkin. Sinä satuit olemaan yhden uneni pääroolissa."
"Ahaa. Mitä minä tein?"
"Olit oma hurmaava itsesi", Hizashi hymähti ja astui lähemmäs hipsuttamaan sormellaan hänen hartiaansa. "Oikeastaan se ei ollut varsinainen uni, vaan flashback! Mitä nyt yksityiskohdat vähän heittävät, mutta periaate on sama. Anyway, muistuuko mieleen niitä päiviä, kun joskus akatemian viimeisenä vuonna lähdimme käymään meidän mummilla ja hilpaisimme rannalle?"
"Muistan", Shōta hymähti muistojen putkahtaessa mieleen. "Se päivä oli ihan liian kuuma."
"Yeah, ihme ettei saatu lämpöhalvauksia... Sydänkesän riemua..." Hizashi huokaisi. "No joo, siinä unessa me oltiin siellä rannalla, sinulla oli päässä se hieno olkihattu –"
Ai niin, se olkihattu. Sen Shōta olikin jo melkein ehtinyt unohtaa.
"Mieluummin se kuin se sinun lippiksesi."
"Siksi minä tarjosinkin kahta vaihtoehtoa! Pakko sitä jokin päähine oli heittää nuppiin!" Hizashi virnisti ja kiersi kätensä hänen vyötärönsä ympäri lempeään halaukseen. "Mutta joo, arvaapa mitä sitten tapahtui."
"No mitä?"
"Meillä oli mukana iso ja hieno vesimeloni", Hizashi mutisi hänen niskaansa. "Ja se meni ja hautautui hiekkaan!"
"Voi pahus. Oliko se jo halkaistu?"
"No ei."
"Mitä sinä sitten nuriset?"
"Ei vesimelonin kuulu pyöriä hiekassa missään olosuhteissa!" Hizashi tuhahti kuin se olisi ollut parhaan sortin itsestäänselvyys. "Se on ihan syystä
vesimeloni, eikä mikään hiekkameloni."
"Meressäkö sitä sitten pitäisi uittaa? Ei sellaista söisi kukaan..." Shōta hymähti.
"Right, parempi pitää vedet ja melonit erillään!" Hizashi painoi nenänsä hänen hartiaansa vasten nuuhkien hänen t-paitaansa. "Oli se kyllä kiva uni... Melkein oli mälsä fiilis herätessä."
"Toisinaan unet osuvat liian lähelle."
"Eikä tämäkään ollut tuulesta temmattu pilvilinna, vaan kourallinen silkkaa menneisyyden taikahiekkaa", Hizashi mutisi kuulostaen muistelonsa johdosta hitusen apealta. "Me olimme kuule nuoria, you hear me!"
Shōta tyrskähti sanavalinnalle. "Paino sanalla
olimme."
Hizashi naurahti hänen kuivalle itseironialleen. Shōta vastasi Hizashin hilpeään katseeseen peilin kautta, kun tämä kietoi kätensä tiukemmin hänen ympärilleen.
"Yhtä nätti ja söötti sinä olet edelleen", Hizashi virkkoi hänen korvaansa. "Kuin silloin ekana akatemiapäivänä."
Shōta naurahti. ”Etpä ole sinäkään miksikään muuttunut.”
Hizashi silmäsi itseään peilistä. ”No enpä juuri, mitä nyt tukka saanut pituutta ja naama pari viiksikarvaa!”
”Hmm... Eipä se yhtään hullumpi yhtälö ole”, Shōta hymähti.
”Voi kulti, tuon jos minkä tahtoo kuulla heti aamusta.”
”Epäilemättä.”