Ficin nimi: Kirvelyä lietsova kissamaskotti
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Bucchigiri?!
Ikäraja: S
Paritus: Jabashiri/Hagure
Genre: Slice of life ja söötteilyä
Summary: “O-odota! Varoita sitten ennen kuin pal…likyrpä!” Hagure ulvahti puhdistusliuokseen kastetun vanulapun sipaistessa jälleen hänen polveaan.
A/N: Tämä kaksikko on jotenkin kietonut minua pikkurillinsä ympärille puoliksi vahingossakin. 😄 Ovat niin bestiksiä ja vaikka Jabashirissäkin olisi kaikki tsunderen ainekset, ollaan sitä kuitenkin reiluja ja omistautuneita kamuja ja jengitovereita Hagurea kohtaan (pitäisi kyllä katsoa Bucchia uudelleen alusta alkaen, jotta osaisi vielä paremmin kiinnittää huomiota hahmodynamiikkoihin). Hagure taas on niin suloinen babu, jolle ei soisi koskaan tapahtuvan mitään kamalaa. 😍 Osallistuu Aistihaasteeseen tunnolla.
***
“Auh!” Hagure vinkaisi Jabashirin sitoessa sideharsoa hänen käsivartensa ympäri. “Ryuu-chan, ole hellempi...”
“Eipä tätä liialla hellyydellä sidotuksi saa”, Jabashiri murahti takaisin. “Ei se murtunut ole, mutta häijyn näköinen mustelma siihen on levinnyt... pääsit silti aika vähällä.”
“Ei siltä tunnu...”
“No, tätä se joskus on, niin kuin tiedät.”
Hagure huokaisi myöntävästi. “Tätä se on.”
“Paras putsata tämäkin, ettei tule pöpöjä.” Jabashiri kumartui hänen eteensä katsoakseen tarkemmin hänen ruhjeen koristamaa polveaan. Pikkupullo puhdistusliuosta heilahteli uhkaavasti tämän näpeissä.
“Voi ei... Kirveleekö se?”
Jabashiri tihrusti etiketin pientä tekstiä. “Ei pitäisi tämän mukaan.”
“Hyvä...” Hagure rentoutui, mutta kostutetun vanulapun ensikosketus sai hänet säpsähtämään välittömästi. “Aijaiijai! Ryuu-chan, lopeta!”
“No mitä hittoa, ei tämän pitäisi kirvellä!” Jabashiri veti kätensä kauemmas ja näytti pulloa hänelle. “Tämä on penskoja varten tehtyä litkua! Tässä on tuollainen saakelin kissamaskottikin... Harhaanjohtavaa sontaa!”
“Eikö söpöihin maskotteihinkaan voi enää luottaa?” Hagure sopersi onnettomana pulloa tarkastellessaan.
“Huijausta koko moska, pistää nyt sut kärsimään vielä lisää! Leivon tuota kattia lättyyn, kunhan saan sut paikattua –”
“O-odota! Varoita sitten ennen kuin pal...likyrpä!” Hagure ulvahti puhdistusliuokseen kastetun vanulapun sipaistessa jälleen hänen polveaan. Jabashiri nauraa tyrskähti.
“Jaa mikä?”
“Ei minun niin pitänyt sanoa!” Hagure puuskahti posket punaisina nolostuksesta. “Vaan että varoita, ennen kuin painat sit – älää!”
“Sori, sori”, Jabashiri otti osaa hänen tuskien taipaleeseensa. “Pure hammasta, se on pian ohi.”
Niin Hagure tekikin mielellään välttyäkseen enää möläyttämästä typeryyksiä. Hän istua kökötti paikoillaan kireänä kuin viulunkieli, ja kun Jabashiri ilmoitti olevansa valmis haavanhoitopuuhissaan, hän uskalsi hiljalleen avata silmänsä. Jabashiri oli yhä kyykistynyt hänen eteensä ja katsoi häntä huvittuneena alaviistosta.
“Hoi. Kaikki okei?”
Haguren kasvoille levisi lämmin hymy, ja hän nyökkäsi. “Vähitellen... Kiitos, Ryuu-chan.”
“Ei kestä.”
Jabashiri nojautui lähemmäs, hän puolestaan eteenpäin, ja heidän huulensa kohtasivat pehmeässä suudelmassa. Hagure liu'utti kätensä Jabashirin kasvojen molemmin puolin ja nappasi tältä toisenkin suukon, kunnes –
“Älä koske siihen!” Hagure älähti ja refleksinä läimäytti Jabashiria terhakkaasti poskelle tämän laskettua kätensä epähuomiossa suoraan hänen kipeälle polvelleen. “Oho, anteeksi, Ryuu-chan!”
“Mitäs tuosta, oma vika!” Jabashiri murahti poskeaan hieroskellen, mutta tämän suupieliin hiipi virnistys. “Olet sä kyllä...”
“Sattuuko kovasti?”
“Tähän mitään satu! Sä murehdit taas turhia.” Jabashiri tarttui Haguren käteen vieden sen huuliaan vasten. “Senkin höntti.”
“Pönttö.” Hagure tirskahti ja muikisti huuliaan odottavasti, jolloin Jabashiri nojautui jälleen lähemmäs suukkoon, joka auttoi tehokkaasti pyyhkimään mielestä polvessa tykyttävän kirvelyn ja sitä lietsoneen typerän kissamaskotin.
