Nimi: Täisauna
Kirjoittaja: Rowena
Fandom: Game of Thrones
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Tekstissä viitataan insestiin.Tyylilaji: Draama
Tiivistelmä: Tywin Lannisterin lapsilla oli täitä.Kirjoittajan sana: Sain todistaa kummilapseni täisavottaa, ja siitä tämä ajatus sitten lähti
. Ei kyllä oo semmosta asiaa elämässä, mistä ei voisi inspiraatiota repiä
.
Jaime ja Tyrion ovat tässä nuorukaisia, hullu kuningas istuu rautavaltaistuimella, eikä Jaime ole vielä ritari eikä kuninkaankaartin jäsen. Martinin kirjoissa mua häiritsee, kun teinit puhuvat kuin aikuiset, mutta niin ne tekevät nyt tässäkin
. Keskiajalla ei taidettu muutenkaan tuntea sellaista konseptia kuin lapsuus.
Tämä ficci osallistuu sananlaskuhaasteeseen lauseella
Kyllä kesä kasteensa kuivaa.
TÄISAUNATywin Lannisterin lapsilla oli täitä.
Se oli siinä mielessä kiusallista, että täit olivat ryysyläisten loisia. Näin ollen täit Lannisterien kultaisissa suortuvissa oli aivan ehdottomasti salattava.
Se kaikki alkoi siitä, että Tyrionin päätä kutitti vietävästi. Mestari löysi hänen takaraivostaan kokonaisen täiarmeijan pienine munineen. Myös Jaimen hiuksista löytyi muutama kutsumaton vieras. Cersei luuli jo päässeensä pälkähästä, koska hänen päänahkaansa ei kutittanut, mutta illalla, kun palvelustyttö letitti hänen pitkiä hiuksiaan, sieltä löytyi yksinäinen täi.
Seuraavana päivänä lämmitettiin täisauna. Mestari oli ripustanut kattoon kaikenlaisia yrttejä, joiden pitäisi tappaa ikävät loiset.
Cersei meni saunaan ensin, ja sillä välin Tywin vietti laatuaikaa poikiensa kanssa.
”No, kakistakaa ulos. Kumpi teistä on nuohonnut Kirpunperässä? Täit eivät voi olla peräisin mistään muualta.”
Jaime ja Tyrion tuijottivat lattiaa. Jaime tiesi, että Tyrionilla oli tyttö Kirpunperässä, mutta ei sanonut mitään. Tyrion itsekin pysyi hiljaa.
”No?” Tywin sanoi ääni jäätä tihkuen.
”Isä, se on Kirpunperä. Ei Täinperä. Täit ovat voineet tulla mistä tahansa”, Tyrion sanoi. Tywinin kultapilkulliset silmät pullistuivat vaarallisesti.
”Älä viisastele. Minulla olisi ollut ihan tarpeeksi huolia ilman tätäkin”, Tywin sanoi ja loi vimmaisen katseen Jaimeen.
Tyrion tiesi, mistä isä puhui. Viime viikot Kuninkaansatamassa oli kiertänyt huhu siitä, että Jaime ja Cersei makasivat toistensa kanssa. Isä ei tietenkään uskonut huhun todenperäisyyteen, mutta siitä huolimatta hän oli tasaisen vihainen lapsilleen, myös Tyrionille, jolle hän tosin oli ollut vihainen tämän syntymästä saakka.
”Isä, juorut ovat vain juoruja”, Jaime sanoi katse yhä lattiassa.
”Juorut ovat tuhonneet sukuja ennenkin”, Tywin mylvi, mutta poikien onneksi palvelustyttö tuli juuri silloin ilmoittamaan, että sauna oli vapaana.
Kiitollisina Tyrion ja Jaime jättivät isänsä puhisemaan yksinään.
”Cersein takia minä toivon, että tämä sauna auttaa”, Jaime sanoi kiivetessään ylimmälle lauteelle. Tyrion istuutui hänen viereensä ja nosti vesikiulun heidän väliinsä.
”Ai miten niin Cersein takia? Minähän tässä olen se, jota kutittaa lakkaamatta”, Tyrion sanoi, kun Jaime heitti löylyä.
”Sinua tuskin haittaisi leikata hiuksiasi, mutta Cersei tuhoutuisi, jos joutuisi luopumaan kutreistaan. Hiukset ovat hänelle yhtä tärkeät kuin miekka minulle.”
”Tai kalu minulle”, Tyrion sanoi ja virnisti. Jaime pyöräytti silmiään.
”Se, että olet löytänyt sen, ei tarkoita, että sinun pitäisi puhua siitä taukoamatta. Tai työntää sitä kaikkialle. Ilman sinun ja kalusi vierailua Kirpunperässä me emme istuisi tässä.”
”No mutta, mikäs tässä on istuessa. Villiyrtit tuoksuvat, lihakset vetreytyvät ja vieressä istuu paras ystävä. Eihän tässä ole mitään hätää”, Tyrion sanoi ja raapi päätään. Tosiasiassa kutisi aivan helvetisti.
”Ystävyydestä puheen ollen… minun täytyy kertoa sinulle yksi asia”, Jaime sanoi ja oli yhtäkkiä täysin vakava.
Tyrion tiesi, mitä Jaime kertoisi. Hän oli tiennyt jo kuukausia, vaikka ei ollutkaan halunnut uskoa sitä. Nyt hän päätti tehdä kertomisesta veljelle vähän helpompaa.
”Sinä ja Cersei. Eikö niin?”
Jaime oli pitkään hiljaa. Sitten hän nyökkäsi.
”Kauanko sitä on jatkunut?”
”Kauan.”
Tyrion huokaisi. Cersein hän oli tiennyt typeräksi jo vuosikaudet, mutta se, että Jaime oli noin varomaton ja vastuuton, se kouraisi syvältä.
”Olen yrittänyt lopettaa tämän monta kertaa, ihan totta olen, mutta en vain pysty siihen. Cersei vetää minua puoleensa kuin velkakirja Braavosin pankkiireja”, Jaime sanoi ja heitti löylyä.
Tyrion mietti, että Cersei tuskin oli ihastunut ainakaan Jaimen kaunopuheisuuteen, mutta ääneen hän sanoi:
”Sinun on pakko lopettaa tuo. Seuraukset ovat hirvittävät, jos jäätte kiinni.”
”Minä tiedän. Mutta mikään maailman voima ei saa minua pysymään poissa Cersein kamarista. Vain hänen sylissään minusta tuntuu kokonaiselta. Nyt olemme tietysti yrittäneet pitää etäisyyttä, kun juorut lähtivät liikkeelle.”
Cersein hiuksista löytynyt täi sai Tyrionin vakuuttuneeksi siitä, että etäisyyden pitäminen oli jäänyt nimenomaan yritykseksi.
”Jos olisit järkevä, menisit isän mukana Tarthiin. Hän lähtee sinne viikon päästä edustamaan kuningasta. Voisit mennä mukaan oppimaan diplomatiaa, ja kun palaisit, kukaan ei enää muistaisi ikäviä juoruja”, Tyrion sanoi ja tiesi liioittelevansa. Juoru Cerseistä ja Jaimesta oli liian mehevä kuukaudessa unohdettavaksi. Mutta kannattaisihan sitä yrittää. Ja ennen kaikkea Jaime pääsisi irti Cersein myrkyttävästä seurasta.
”Tarthiin? Miksi vitussa lähtisin Tarthiin? En edes tiedä, missä se on.”
”Se on Myrskynpään naapurisaari ja…”
”Minua ei myöskään vittuakaan kiinnosta, missä se on.”
”Sinua pitäisi kiinnostaa. Diplomatia alkaa siitä, että tunnet....”
”En minä tee mitään diplomatiataidoilla. Minulla on miekkani. Sinä voit keskittyä diplomatiaan.”
Niin Tyrion haluaisikin tehdä. Hän antaisi melkein mitä vain, jos isä ottaisi hänet mukaan Tarthiin tai edes jonnekin. Mutta isä ei kasvattanut hänestä perillistään. Eikä isä olisi kestänyt sitä häpeää, että Lannisterin suvun Tywinille olisi naurettu Ehtoonkoiton salissa, kun hän olisi tuonut mukanaan epämuodostuneen kääpiöpoikansa.
”Sinä olet Casterlynkallion perillinen, en minä.”
”Ei minua kiinnosta Casterlynkalliokaan paskaakaan.”
Tyrion huokaisi. Välillä hänestä tuntui, että hän oli heistä se isoveli ja Jaime oli ikuinen kiukutteleva kakara.
Jaime heitti löylyä ja jatkoi:
”En minä halua hallita. Minä haluan taistella. Enkä minä halua vaimoa tai lapsia. Jos en voi mennä naimisiin Cersein kanssa, en halua ketään.”
”Noinko vakavaa tämä on?” Tyrion kysyi yllättyneenä ja kauhuissaan. Jaime oli valinnut itselleen hyvin vaikean ja vaarallisen tien.
”On.”
”Entä sitten, kun Cersei naitetaan? Isällä on paine saada hänet hyviin naimisiin muutaman vuoden sisään.”
Jaime kohautti olkiaan liioitellun ylimielisesti.
”Sitten minä suren hetken, hakkaan muutaman viattoman ja odotan kärsivällisesti, että Cersei kyllästyy aviomieheensä ja palaa minun vuoteeseeni.”
Tyrion tunsi suunsa kuivuvan.
”Jaime. Kuninkaansatama on huoria täynnä. Etkö sinä vain voisi…”
Jaime kääntyi katsomaan veljeään tiukka ilme kasvoillaan.
”Minua ei kiinnosta huorat. Minä olen sanonut sinulle kymmeniä kertoja, että minä en halua maata kenenkään tuntemattoman kanssa. Mitä järkeä sellaisessa on? Minä olen yhden naisen mies. Kunnioittaisit sitä.”
Tyrion katsoi Jaimea yllättyneenä. Niin likainen ja vastuuton kuin Jaime Cersein kanssa olikin, hänessä silti oli myös jotain puhdasta, jotain, mitä Tyrion ihaili. Mutta ääneen hän sanoi:
”Sinä olet nuori. Et sinä voi vielä tietää, monenko naisen mies sinä olet.”
Jaime kohautti jälleen olkiaan, mutta tällä kertaa eleessä ei ollut mitään ylimielistä.
”Miten vain. Mutta sen minä tiedän, ettei minua kiinnosta maata kuin sellaisen naisen kanssa, jota oikeasti rakastan.”
Tyrion sulki hetkeksi silmänsä turhautuneena. Hän oli toivonut, että Jaime olisi kiintynyt vain Cersein kauneuteen, mutta jos hän puhui nyt jo rakkaudesta… Tyrion piti turvallisimpana vaihtaa puheenaihetta.
”Minä olen edelleen sitä mieltä, että sinun kannattaisi lähteä isän mukana Tarthiin. Ties millaisia suhteita voisit solmia siellä.”
”Arvatenkin lordi Selwynillä on kaunis tytär minulle vaimoksi ja rohkea poika liittolaiseksi”, Jaime ivasi. Tyrion mietti ties monettako kertaa, miten veljen onnistui unohtaa jopa kaikki yksinkertaisimmat Westerosin sukulinjat, vaikka isä oli takonut niitä hänen päähänsä vuosikaudet. Ihme, että Jaime muisti sentään Ehtoonkoiton lordin nimen.
”Lordi Selwynillä ei ole poikia, hänen ainoa poikansa hukkui. Mutta tytär hänellä on, Brienne.”
”Ai kaunotar Brienne? Sen hevosnaaman näkemistä varten kannattaakin viettää kaksi viikkoa laivassa.”
Tyrion huokasi, mutta se peittyi Jaimen heittämän löylyveden sihahdukseen. Jaimen suurin vika oli ehdottomasti se, että hän ei ottanut asioista itse selvää. Hän luotti siihen, että jos joku sotamies joskus jossain oli haukkunut Tarthin Brienneä rumaksi, hän olisi suurin piirtein yhtä ruma kuin Casterlynkallion mestarin perse (jonka Tyrion ja Jaime olivat kerran epäonnekseen nähneet, mutta se oli toinen tarina). Jaimelta puuttui täysin kyky ajatella laajemmin, ajatella, että jollakin saattoi olla syynsä kutsua jotakin toista rumaksi ja että se ei välttämättä edes pitänyt paikkaansa.
”Hyvä on, älä lähde Tarthiin”, Tyrion sanoi ymmärrettyään hävinneensä taistelun.
”En totisesti lähde. Mutta tästä saunasta lähden. Eiköhän jokainen täi ole jo kuollut.”
Jaime hypähti alas lauteilta ja heilautti kättään. Tyrion katsoi hänen menoaan ja mietti jälleen kerran jumalten epäoikeudenmukaisuutta ja huonoa huumorintajua. Miten toinen veljeksistä saattoi olla kapinen kääpiö ja toinen vartaloltaan puolijumala? Ja mikä vielä hirveämpää: miten se toinen saattoi antaa ruumiinsa ainoastaan hullun siskonsa nautinnoksi? Järjetöntä tuhlausta.
Kun Jaime oli sulkenut oven perässään, Tyrion heitti kiulun loput vedet kiukaalle. Hän hautasi päänsä käsiinsä, kun sihahtava kuumuus vyöryi yli.
Jostain hänen mieleensä juontui vanha sanonta, jota isä joskus käytti.
Kyllä kesä kasteensa kuivaa. Ehkä se kuivaisi myös Jaimen kaikesta likaisesta. Niin, ehkä. Ehkä, jos meneillään oleva kesä olisi tarpeeksi pitkä ja Jaime riittävän kaukana Cersein myrkyttävästä seurasta. Mutta niin kauan, kun molemmat kaksoset olisivat Kuninkaansatamassa, ei mikään muuttuisi.
Tyrion nojautui seinään ja raapi päätään. Hänen kynsiensä väliin jäi yksinäinen, kuollut täi. Tyrion tarkasteli sitä hetken ja heitti sen sitten kohti kiuasta.
Täiden kanssa hän kyllä pärjäisi, mutta voi saatana niitä kaikkia typeriä ihmisiä, jotka saunan ulkopuolella tekivät itselleen ja toisilleen paljon pahempaa kuin mihin syöpäläiset koskaan pystyisivät.
