Rakkaus voittaisi (S • hempeän talvinen opiskelijaslash • 1,5-raapale)

[Waulish]

S

Minua on riivannut niin sitkeä kirjoitusblokki, että ajattelin yrittää purkaa sitä hiomalla julkaisukuntoon Kuuden lauseen lahjat -tempaukseen kirjoittamiani pätkiä. Nyt kun tempaus on Tarvehuoneessa, tuntuu tavallaan luontevaltakin julkaista näitä myös omillaan, ja tämä talvihömppä saa luvan joutua ensimmäiseksi uhriksi. Tämä on alun perin kirjoitettu Thelinan toiveesta (vapaavalintaista talvista tunnelmointia), ja tässä on edelleen kuusi virkettä, mutta tasaiseen raapalemittaan päästäkseni muokkasin tästä julkaisua varten 150-sanaisen. Siispä jotain vanhaa, jotain uutta! Ehkäpä tästä on vielä jonkinlaista iloa jollekulle.


Minä luulin, että lapsenmieliset lumileikit olivat osaltamme jo kaukana takanapäin, mutta sinä et ollutkaan vielä kääntänyt katsettasi tulevaisuuteen, sen virkapukuihin ja toimikortteihin. Sinä yllätit minut takaapäin, tartuit käsiini ja nauroit, vedit minut kinokseen ja annoit minulle lumipesun aivan kuin olisit yhtäkkiä nuorentunut kymmenvuotiaaksi pojankoltiaiseksi. Minun piti tietenkin antaa samalla mitalla takaisin – ensin äijämäisestä sisuuntumisesta, mutta sitten puhtaasta poikamaisesta hauskanpidosta –, ja siinä me lopulta möyrimme niin, että olimme yltä päältä lumessa ja sinun opiskelijahaalareistasi irtosi ylioppilaskunnan merkki.

Minun oli yhtä aikaa kuuma ja kylmä, eikä sydämeni tuntunut osaavan valita, mitä tahtia se takoisi, mutta silti minusta tuntui, ettei minun ollut koskaan ollut niin hyvä olla kuin siinä myllätyssä lumipenkassa sinun vieressäsi. Sinulla oli tapana houkutella minusta esiin puolia, joiden olemassaoloa en edes tiedostanut, ja minä sekä vihasin että rakastin sitä tapaa.

Kun katsoin sinun toppatakin alla kohoilevaa rintakehääsi, punertavia poskiasi ja huurrekuorrutteisia otsahiuksiasi, sydämeni tiesi, että seuraavallakin kerralla rakkaus voittaisi.

[hiddenben]

Voi että, olihan tästä lyhyestä tekstistä vaikka kuinka paljon iloa! Niin riemua kuin samaistumisen tunteitakin On kyllä hienoa, miten muutamalla lauseella voi luoda kokonaisen onnellisen hetken ja saada siihen samalla syvyyttä ja keveyttä! Harmillista kuulla, että sinulla on ollut blokkia (niin kyllä tälläkin suunnalla, joten samassa veneessä ollaan!), mutta hienoa, että lähdit availemaan kirjoitussolmuja tällä tavalla! Ylipäätänsä mukavaa, jos vanha teksti voi auttaa mieltä löytämään tietään jälleen tarinoiden pariin

En muista lukeneeni tätä Kuuden lauseen lahjoista, joten minulle tämä oli aivan uusi teksti. Tykkäsin kovasti tämän opiskelijaelämän riehakkuudesta, vaikka samalla sitä tasapainottaa tuo pohdinta "aikuisemmasta" tulevaisuudesta. On jotenkin sydäntä lämmittävää, että tarinan henkilöt löytävät yhteisen hetken, jossa molempien mielentila on oikea tuohon lumisotaan ja kinoksessa riehumiseen Joskushan käy niin, että yksi kahdesta on kokeilevammalla ja avoimemmalla tuulella, kun taas toinen haluaa aikaa ja rauhaa, mutta tässä kaksikko on täysin samalla aaltopituudella tänä kyseisenä hetkenä Toisessa persoonassa kirjoittaminen tekee tekstistä aina todella intensiivistä ja tunteentäyteistä, ja etenkin tässä se toimii täydellisesti, kun kyseessä on lyhyempi teksti. Juuri kerronta onnistuu kohottamaan panoksia näiden kahden välillä ja korostamaan tuota rakkauden tunnetta yksinkertaisesti ja tehokkaasti sanoja säästellen

Sinulla oli tapana houkutella minusta esiin puolia, joiden olemassaoloa en edes tiedostanut, ja minä sekä vihasin että rakastin sitä tapaa.

Tämä lause herätti suuria samaistumisen tunteita minussa! Olen itse kokenut tämän useasti omassa parisuhteessa ja joka kerta se yllättää, kun tajuan, miten paljon uutta olen itsestäni oppinut juuri kumppanini avustamana Samalla tavalla hän on hurjan taitava siinä, että pystyy huomaamaan pienetkin mielialan muutokset ja on heti kysymässä, että mikä painaa mieltä, vaikka en ole vielä edes itse onnistunut sanoittamaan sitä itselleni Jännittävää, miten kahden ihmisen välinen yhteys voi joskus toimia ja miten hyvin joku osaa toista lukea!

Tykkäsin tästä raapaleesta todella ja oli ihanaa saada tällainen pieni rakkaudentäyteinen, luminen tekstinpätkä piristämään väsynyttä iltaa Toivottavasti blokkisi pikku hiljaa katoaa! Kiitos kovasti, että jaoit tämän ♥

[Waulish]

hiddenben, voi mikä kommentti, kylläpä se piristi ja tsemppasi! Ihana kuulla, että tästä pienestä pätkästä oli iloa. Mietin, olenko vähän kajahtanut, kun editoin aiemmin kirjoitettuja tekstintynkiä blokinpurkuyrityksenä, mutta toisaalta siinä on jotain rentouttavaa ja palkitsevaa, kun ei tarvitse tuottaa kaikkea alusta asti vaan on ikään kuin valmis pohja, jolle rakentaa. En ole pitkään aikaan saanut mitään valmiiksi niin, että olisin aloittanut ihan tyhjästä, ja kovalevyni onkin pullollaan puolivalmiita ja sitäkin keskeneräisempiä raakileita. Tuntui kivalta julkaista pitkästä aikaa jotain valmista! Voi ei, ikävä kuulla että sinäkin olet joutunut kamppailemaan blokin kanssa. Se on viheliäinen kirjoittajan kumppani. Toivottavasti helpottaa pian!

Ihanaa, että koit näinkin lyhyen tekstin välittävän kokonaisen hetken vähän pintaa syvemmältä! Se on aina hienoa kuulla etenkin raapaleiden kohdalla, kun sanamäärä on rajallinen. Minustakin yksikön toinen persoona sopii erityisesti lyhyisiin teksteihin, joissa ei niinkään ole merkitystä nimillä tai henkilöllisyyksillä tarinan kertomiseksi, joten hienoa, että se ratkaisu toimi myös sinulle. Ja mahtavaa, että teksti herätti sinussa myös samaistumisen tunteita! On kyllä niin totta, että joskus toisella ihmisellä on ihmeellinen, melkein yliluonnollinen kyky saada tajuamaan ja näkemään asioita, joita ei aiemmin ollenkaan itsessään tiedostanut.

Kiitos kovasti kommentista ja kannustuksen sanoista, olet ihana! ♥

[Angelina]

Kirjotusblokit on kyllä ihan perseestä, terveisin sellaisen kanssa itsekin painiva :''D Pienet rapsut ja vanhojen fiksaaminen on kyllä hyviä keinoja sen voittamiseksi, joten toivon että sait tästä puhtia jatkoon!

Mä en yleensä lue tekstejä minä-kertojalla, mutta kuten tuossa kommenttivastauksessasi totesit, niin tällaisissa lyhyissä pätkissä se kyllä toimii - pääsee ehkä eri tavalla tekstin fiilikseen kiinni! Mun mielestä tää oli samaan aikaan sekä mukavan lohdullinen - koska itse ainakin vastustan kovasti ajatusta aikuiseksi kasvamisesta ja ajattelin jatkossakin hyppiä lumihankeen ja mennä lumisotaa jos siltä tuntuu - mutta kuitenkin tässä oli myös sitä kaihoisuutta siitä, että kyllähän se elämä tietyllä tapaa muuttuu ajan kuluessa ja sen myötä, kun tulee enemmän vastuita ja velvollisuuksia. Eli koin tätä lukiessa ristiriitaisia fiiliksiä ja mietin omaa elämääni, mikä on toki aina yleensä vaan hyvä asia Muistan, että sait mut jollain aiemmallakin tekstilläs miettiin vähän syvemmin asioita - kiitos siis siitä ♥

[Felia]

Kirjoitusblokit on niin tuttuja ja ärsyttäviä, mutta hienoa, että pääsit tämän vanhemman tekstin muokkauksen myötä edes hieman purkamaan blokkia.

Tämä oli ihana, paljon kertova pätkä, josta ei tunnetta puuttunut! Nimi houkutteli tämän lukemaan ja ai että, tämän lukemisesta tuli niin hyvä mieli! Tällainen talvihömppä on kyllä niin ihanaa. ♥ Tässä oleva hetki toi tosiaan mieleen lapsuuden ja kaiken sen huolettomuuden, mutta samalla myös muistutti siitä, että myös aikuisena on hyvä muistaa välillä nollata - olla huoletta ja vain nauttia pienistä hetkistä. Ja jos sen hetken voi vielä jakaa jonkun rakkaan kanssa, niin se on parasta. ♥ Tästä välittyi hyvin rakkaus ja sen tuoma positiivinen tunnemylläkkä.

Vaikka tämä pääasiassa olikin huoletonta hauskanpitoa, niin rivien välistä myös tuli esille se elämän muuttuminen - se, kun kasvetaan aikuisiksi ja kuinka sen myötä elämään tulee enemmän vastuun kantoa. Muutenkin tämä herätti paljon ajatuksia niin elämästä ylipäätään, opiskelusta, rakkaudesta. Ja on ihan uskomatonta, miten paljon tunnelmaa ja tunnetta 150 sanaan voi mahtua.

Tämä oli aivan ihana pätkä, sai hymyn huulille. Tykkäsin hirmusen paljon! Kiitos ♥

[Waulish]

Angie, olen samaa mieltä, kirjoitusblokki on kyllä ihan pylleröstä! Harmi, että sielläkin on ollut samaa vaivaa. Sitä tuntuu olevan liikkeellä nyt. Toivottavasti helpottaa pian! (Täytyy kommentoida lisää sun Winterironeja, jos se vaikka auttaisi. )

Minä-kertoja ei yleensä kuulu minunkaan suosikkeihin, mutta tässä tapauksessa se tuli ikään kuin luonnostaan, kun halusin vain kertoa kahden (periaatteessa kenen tahansa) opiskelijanuorukaisen jakamasta hetkestä ja rakkaudesta. Ihana kuulla, että pääsit fiilikseen kiinni ja tekstistä heräsi ristiriitaisiakin ajatuksia! Tässä on tosiaan ehkä vähän kahdenlaista puolta ja tunnelmaa, kun sivutaan myös aikuistumista ja aikuisuuteen kuuluvia asioita. Minäkin vastustan aikuistumista siinä määrin, että aion kyllä jatkossakin peuhata lumessa, jos vain siltä tuntuu! Aikuisenakin on lupa hassutella. Juuri eilen tehtiin miehen kanssa hetken mielijohteesta pieni lumiukko kotimatkan varrelle.

Kiitos kovasti piristävästä kommentista!

Felia, ihana kuulla, että lyhyydestään huolimatta tämä pätkä onnistui kertomaan paljon ja välittämään tunnetta! Se on minusta yksi isoimmista haasteista raapaleiden kirjoittamisessa, ja olen tosi iloinen siitä, jos tämä väkerrys ei ole jäänyt pelkäksi pinnalliseksi sanahelinäksi vaan tässä on jonkinlaista tarttumapintaa.

Olen mielissäni myös siitä, että tämän lukemisesta tuli hyvä mieli! Minullekin tämä oli kirjoittaessani sellaista hyvän mielen hömppää. Hienoa, että rivien välistä ilmeni myös aikuistuminen ja sen mukanaan tuomat muutokset arkeen ja elämään, koska nekin ovat kyllä tämän tekstin kannalta relevantti aihe. Tämä pätkä voisi tosiaan toimia muistutuksena siitä, että joskus aikuisenakin kannattaa höllätä ja nollata ja heittäytyä hetken vietäväksi!

Kiitos paljon ihanasta kommentista!

[Thelina]

Apua, ilmankos tämän otsikko houkutteli minua, kun tämä kerran oli minun toiveeseeni alun perin kirjoitettu Kiitos kun kirjoitit tämän kuuden lauseen lahjoihin ja vielä nyt hiottuna raapaleeksi, sillä tämä tosiaan on aivan ihana! Täydellistä talvilukemista ja minä tietenkin sijoitin tämän mielessäni jonnekin teekkarimaailmaan, kun se edustaa omia opiskeluaikojani niin vahvasti. Erityisesti pidin tuosta, ettei kertojan ystävä ollut kääntänyt katsettaan aikuisuuden virkapukuinin, vaan heittäytyi lumileikkiin yhtä innokkaana kuin lapsena, innostaen kertojankin mukaan. Tuo keskimmäinen kappale oli kyllä silti suosikkini ja viimeinen lause jätti ihanan lämpimän olon ♥ ihana pieni kuuden lauseen tarina

[Waulish]

Thelina, heh, no ilmankos se houkutteli. Ihanaa että tykkäsit, etenkin kun tämä raapale oli alun perin juuri sinun toiveestasi kirjoitettu! Lämmittää mieltä ja sydäntä. Tiedätkö, minäkin sijoitin tämän mielessäni teekkarimaailmaan, ehkä juuri siksi että tiesin sinun teekkaritaustastasi! Minulla oli mielessä jonkinlainen talvirieha tai vastaava. Teekkarit. ♥

Lämmin kiitos ihanasta kommentista!

[Vendela]

Oi että, aivan ihana pieni tarina ♥ Etsiskelin luettavaa Talvirieha kommenttihaasteeseen ja suunnistin listaukseesi, koska ajattelin että sieltä löytyy varmasti jotain, niin kuin löytyikin! Toki sieltä löytyy todella paljon kaikkea muutakin ja mietin, että pitäisikö mun kasvattaa Ihalijakaartin tekstimäärää, koska sain myös niin ihania kommentteja sinulta ♥ ja tuo listauksesi tuntuu olevan pullollaan ihanan kuuloisia tekstejä!

Tämä oli jotenkin niin valtavan ihana ja nosti aidon hymyn huulilleni tuossa alussa kun kertoja kaapattiin hankeen. Lumisota, lumipesu ja kaikenlainen lumessa pyöriminen ja touhuaminen on aivan mahtavaa. Lisäksi jos siihen liittyy vielä se aspekti, että on tunteita "leikkikaveriaan" kohtaan niin mikäpä sen parempaa, sehän on aivan täydellinen mauste

Tykkäsin todella paljon tästä kerronnasta. En ole ihan hirveän iso minä-kerronnan fani mutta kyllä se vaan niin on, että osaavissa käsissä se toimii aivan kuten tämä pieni palanen todistaa Tämä oli paljon henkilökohtaisempi ja tuli lähemmäs lukijaa kun jos tässä olisi ollut ulkopuolinen kertoja. Hyvä ja onnistunut valinta siis.

Hahmoista pidin myös. Periaatteessa tämä olisi voinut olla myös täysin sukupuoleton, mutta toki suurena slashin ystävänä en laittanut ollenkaan pahakseni että hahmot sukupuolitettiin. Tärkeintä kuitenkin tuo näiden välinen kemia sekä se, että rakkaus voittaa ♥

Lämmin kiitos tästä

Vendela

[Waulish]

Vendela, onpa hauskaa, että Talvirieha-haaste innosti tutkimaan minun listaustani! Minulla on tosiaan aika paljon tekstejä, joissa on läsnä vuodenaikoja ja vuodenaikatunnelmointia, joten kivaa, että niiden joukosta löytyi sopivaa täydennystä kommenttihaasteeseen.

Lumessa peuhaaminen on kyllä kivaa, ja olen samaa mieltä kanssasi siitä, että tunteet peuhaseuraa kohtaan tekevät siitä vieläkin parempaa. Mukavaa, että tämä pieni pätkä sai hymyilemään, ja että pidit kerronnasta ja hahmoista. Minäkertoja ei ole minullekaan se luontevin vaihtoehto, mutta tällaiseen lyhyeen hetkeen se tuntui sopivan. Sukupuolittaminen ei tosiaan olisi ollut välttämätöntä, mutta muistelen tehneeni sen siksi, että kirjoitin tämän raapaleen vastaukseksi Thelinan toiveeseen ja hän on noita teekkarislashejani lukenut ja taidetaan molemmat tykätä teekkarimaailmasta. Mutta tässä voisi kyllä olla ketkä tahansa kaksi ihmistä! Niin kuin hyvin sanoitkin, tärkeintä on se, että rakkaus voittaa. ♥

Lämmin kiitos itsellesi!